Pystyttekö todellakin elämään lastenne kanssa huutamatta näille kertaakaan "turpa kiinni"?

vaan "naamat umpeen" :-)

Ja mitä enemmän te niille pennuillenne karjutte, sitä enemmän pitää ääntä lähteä, että ne uskovat.

Ja mitä enemmän te niille pennuillenne karjutte, sitä enemmän pitää ääntä lähteä, että ne uskovat.

Sen kun vielä muistais...

muullakin tavalla, jopa silloinkin jos itseä nyppii.



Mä en halua kasvattaa ihmisiä,jotka kiljuvat toisille "turpa kiinni", joten en itsekään harrasta moista.



Tähän kohtaan tarina muutaman vuoden takaa:



isoveli, noin 8 vee, on pesemässä hampaita



Pikkusisko, noin 3 vee, tulee paikalle hosumaan.



Isoveli tokaisee pikkusiskolle ärtyneenä "häivy".



Äiti takavasemmalta "miten sinä oikein puhut pikkusiskolle, ei noin sanota"



Isoveli, rauhallisemmalla äänellä: "olisitko ystävällinen ja häipyisit siitä" :-)



(ja tokihan äiti tässä tarkoitti, ettei ihmisiä pyydetä häipymään, edes kauniisti pyytäen...)



Mutta joo, ihan ilman zombielääkitystä pystyn elämään huutamatta "turpa kiinni"

turpa kiinni, pää kiinni tai suu kiinni. Meillä pyydetään lapsia olemaan hiljaa. Toimii muuten hyvin. Olisittekos hetken hiljaa. Ei siihen sen kummempaa tarvita. Lapset 11, 9 ja 7 v.

Usein näkee lapsista kenen perheessä kiroillaan ja huudetaan. Lapsi omaksuu vanhempien käyttäytymisen.

Omissa ajatuksissaan voi kirota ja huutaa. Ei tarvitse huutaa ja olla huonona esimerkkinä matkiville pienokaisille.

Et ikinä uskoisi minun lapsiani kiitellyn käytöksensä takia minunlaiseni rääväsuun jälkeläisiksi ja/tai kasvattamiksi... ;-)

"Tehkää niinkuin minä sanon, älkääkä niinkuin minä teen!"

Suosittelen tutustumaan kehityspsykologiaan.

Ei tarvitse opiskella, vaan tutustukaa.

Kehittäkää vähän itseännekin siinä samassa.



Aikuisuus ja vanhemmuus on uusi elämä.

Loppu on mennyttä ja tulevaisuus on edessä. Älkää hölmöilkö nyt!



T: 11cm mies "tuohtuneena"

Monesti raivostun useasti päivän aikana. Jokaisena kertana ruokaillessa. Saatan paiskoa lasten lautaset pitkin keittiön seiniä ja huutaa samalla saatanaa.



Kyllä hävettää lähteä puistoon sen jälkeen.

Minullla raivokohtaukset eivät jää pelkkään kiroiluun ja huutoon. Rikon esineitä ja paiskon niitä pitkin huoneistoa. Lapsia en satuta, mutta kyllä ne säikähtää, kun äidin pinna menee.

Mukava kuulla että tämä on ihan normaalia muissakin perheissä. Ja tupakkaa kuluu monta askia viikossa. On hermot niin tiukassa.

Olen saanut hyvän kasvatuksen. Siihen ei kuulunut kiroilua tai muitakaan ylitunteellisuuksia.

Italialainen mieheni saattaa huutaa milloin mistäkin syystä. Hän on myös hyvin herkkä käymään käsiksi, jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Viimeksi aamulla hän sai raivokohtauksen lapselle, joka kaatoi vahingossa maitomukkinsa keittiönpöydälle. Lapsuudestaan ei kerro paljoakaan, olen varma ettei ole ruusuinen lapsuus hänelläkään.

varsinkin nyt raskaana ollessa on kamalan vaikea hillitä itseään ja joskus menee yli. Olen huutanut lapsille turpa kiinni elämäni aikana ehkä 5 kertaa.

Monesti raivostun useasti päivän aikana. Jokaisena kertana ruokaillessa. Saatan paiskoa lasten lautaset pitkin keittiön seiniä ja huutaa samalla saatanaa.

Kyllä hävettää lähteä puistoon sen jälkeen.

Minullla raivokohtaukset eivät jää pelkkään kiroiluun ja huutoon. Rikon esineitä ja paiskon niitä pitkin huoneistoa. Lapsia en satuta, mutta kyllä ne säikähtää, kun äidin pinna menee.

Mukava kuulla että tämä on ihan normaalia muissakin perheissä. Ja tupakkaa kuluu monta askia viikossa. On hermot niin tiukassa.

No huh, kannattaisko hankkia apua???

Kun lukee tämänkin keskustelun kirjoittajat niin saa selvän kuvan siitä, miten normaalia ja jokapäiväistä huutaminen on.

Tuolla perusteella noin 90% tähän keskusteluun vastanneista tulisi hakea apua.

tarvinnut koskaan sanoa kenellekään 'turpa kiinni'.

Lapsille on joskus sanonut 'olkaa nyt vähän aikaa hiljaa' jos melu on äitynyt pahaksi ja kestänyt pitkään.

Yleensä tykkäävät kuitenkin puuhastella rauhallistenkin asioiden kimpussa eivätkä riehu/huuda mahdottoman pitkiä aikoja.

Alkavat myös mielellään piirtämään tai vaikka rakentamaan legoilla jos semmoista heille ehdotan.

Tai tulevat kuuntelemaan jos alan lukemaan heille kirjaa.

Enkä tarvitse mitään lääkityksiä ;)



Meillä on 5- ja 7-vuotiaat pojat.

mutta jotain vastaavaa kyllä, kuten "nyt hiljaa ja vähän äkkiä". Pahin mitä olen huutanut oli "haistakaa paska". Silloin kyllä vähän nolotti. ;)

t. kolmen lapsen äiti

joka huusi lapsilleen "haistakaa paska" :D Lohdullista on, ettet huutanut heille haistakaa v***u vaikka varmaan lähellä oli :D

Meillä kolme lasta ja vähän asiallisemmalla linjalla on pysytty. Toki olen karjunut joskus jopa pää punaisena jostain, mutta mitään törkeyksiä en ole silti sanonut. Enkä ole haukkunut tai mitään loukkauksia sanonut lapsille koskaan.



Enemmän meillä mennään "ettekö joskus vois korjata omia jälkiänne, ei ole mun tehtävä siivota teidän sotkuja"-linjalla, kun hermostun. Kun olivat pienempiä, saatoin joskus jupista itsekseni jotain kirosanojakin, mutta en koskaan ääneen.



Ei mullekaan koskaan kotona sanottu turpa kiinni.

Pahinta mitä olen ikinä sanonut pojilleni (13v, 15v, 17.v ja 19v) on "Hei ihan tosi..." t. hei ihan tosi...

Eikä kiroilla.

näiden 13,5 vuoden aikana huutaa mutta kylläkin esim "nyt hiljaa!"