Miksi eronnut nainen loukkaa pariskuntia

liitto

vai meinaatko sille omas antaa??



idiootti.

Sanomalla KAIKKI miehet on paskoja ja mistään ei hyvää miestä löydä?

Ihan miten vaan. Kunhan ei mun miesta ala ahdistella. :)

Tarkotan että ystävä avautuu minulle että miehet on paskoja.

Missä kohtaa olen omaani antamassa pois?



Sehän haukkuu mun miestäni MYÖS sanomalla noin. Sitähän se tarkoittaa.



Mitä tohon voi sanoa? Kyllä niitä hyviäkin on, munkin mies on hyvä tyyppi? Niinkö?





Ap

että eronneita naisia pidetään uhkana..

niin se mieltää, et kaikki ukot on ihan perseestä. Se nyt on vaan sellanen sanonta...

Olen eronnut enkä ole ajatellut koskaan noin, että KAIKKi olisivat paskoja.

t. minullakin on ihana mies nyt

Miten uhkana?

Mun mies pettää jos pettää, eikä siihen tartte olla naisen sinkku.



Pitäisikö siis pitää ystävääni uhkana? Koska se jätettiin?



Ystävä tässä minulle on mieheäni haukkunut, onko se siis vaaran aihe?



Ap

Miksi ei voi vaan haukkua niitä omia ukkojaan?



Kun ei kaikki miehet vaan ole huonoja.



Ap

ehkä se tarkoitti että kaikki _hänen_ tapaamansa miehet ovat olleet idiootteja, ja että _hän_ ei löydä mistään hyvää miestä.

joten katkerana tulee sanottua että kaikki miehet ovat idiootteja. salaa ehkä toivoo että sinunkin miehesi olisi.. mutta luultavasti ei ole tullut edes ajatelleeksi tällaista ulottuvuutta kuin sinun miehesi.

Torjumista, "arvon" kieltämistä, projisointia... mitä kaikkea siihen eheytymiseen nyt kuuluukin. Kun asia on vielä itselle kipeä, siitä pitää tehdä sellainen, että "ei edes merkitse minulle mitään, en edes halunnut koko miestä. Itse asiassa en tarvitse ketään".



Myöhemmin osaa surra oikeasti, sitten ehkä oppii antamaan anteeksi ja niin edelleen. Sikäli että koko prosessi menee läpi terveen järjestyksen mukaan.

Torjumista, "arvon" kieltämistä, projisointia... mitä kaikkea siihen eheytymiseen nyt kuuluukin. Kun asia on vielä itselle kipeä, siitä pitää tehdä sellainen, että "ei edes merkitse minulle mitään, en edes halunnut koko miestä. Itse asiassa en tarvitse ketään". Myöhemmin osaa surra oikeasti, sitten ehkä oppii antamaan anteeksi ja niin edelleen. Sikäli että koko prosessi menee läpi terveen järjestyksen mukaan.

Mitäs minä, vieläkö mulla on kriisi päällä, kun olen ollut yh-äiti omasta tahdostani 18 vuotta, enkä halua miestä elämääni, kuin ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa. Projisoinko minäkin ja kiellän sen miehen arvon? :)

vaan yleensä siihen miksi vihaa niin paljon, että pitää kuuluttaa sitä myös ystävälle.



Mistä minä sinun tai kenenkään tarpeista tiedän, mutta monesti vihaaminen on se alkeellisin tapa pitää nenää vedenpinnalla, kun kriisi on alkuvaiheessa. Toiset vihaavat koko elämänsä.



Turhaan siellä naureskelet. Sinulla on omat syysi olla tyytyväinen elämääsi juuri noin. Niin minullakin on.