G: Pitkässä parisuhteessa (yli 10v) olleet! Onko teillä ollut todella huonoja kausia?

Niin että kertokaapas minullekin, miten tästä selvitään.

Välillä toinen ärsyttää, tai ollaan hiukan eriydytty toisistamme, tai ei ole ollut aikaa juuri toiselle. Kyllä se tilanne on taas parantunut. 20v yhdessä

vuotta on aika vähän.

puhumalla, puhumalla ja puhumalla!

Sit vaan annettu aikaa kummallekin ajatella.

Mutta tärkeintä tietysti on, että MOLEMMAT HALUAA selvittää asiat! Jos toinen on jo jalka oven välissä lähdössä suhteesta pois, niin eihän siitä sit mitään tule.

Tuo on tapahtunut 2 kertaa 20v aikana.

Tällä hetkellä taas griisi mutta periksi ei anneta.

Rakastellaan säännöllisesti ja vietetään aikaa yhdessä, vaikka aina ei huvittaisi.

teillä käytännössä tarkoittaa huono kausi? Siis esimerkkejä millaista teillä on?

välillä ollut raskaampia kausia, esim. kun vauva oli pieni ja miehellä oli hulluna töitä. Raskaampina aikoina on muistutettu itsellemme että nyt on ulkoisista syistä rankkaa, eikä tätä ikuisesti kestä. Välillä onnistuttu paremmin, välillä huonommin, mutta kun olosuhteet on helpottaneet on kiinnitetty taas enemmän huomiota parisuhteeseen (esim. karsittu kaikki muut menot minimiin ja vietetty ekstrapaljon aikaa yhdessä puuhaillen kaikkea kivaa).

Niistä on selvitty keskustelemalla ja ajan kanssa.

Se on vaatinut paljon työtä, mutta on kannattanut.

Erokin kävi jossain vaiheessa mielessä. Onneksi ei päädytty siihen.

Tällä hetkellä on aika selvää, että mitään sellasita tuskin voi tulal vastaa mistä emme selviäisi.

sitä, että olen määrännyt tulevaisuuteni niin nuorena. Ihastuin toiseen mieheen ja sen takia meillä meni pari vuotta todella huonosti, olin tosi onneton. Harkitsin vakavasti mieheni jättämistä sen toisen takia.



Sen jälkeen tajusin, että rakkaus on paljon mahtavampi voima kuin ihastumisen huuma. ja tajusin, että mieheni on se, jonka kanssa haluan elää koko loppuelämäni. Se toinen mies oli vain ihastus, en pystyisi kuvittelemaan yhteistä elämää.



Nyt elämä ei voisi olla ihanampaa.



11v yhdessä.

Yksi todella vakava kriisi on ollut. Päätimme erota ja olimmekin erossa jonkin aikaa. Palasimme takaisin yhteen kun se toinen osapuoli lopetti sivusuhteensa.

lopuksi selvittiin. Minä siinä jouduin katsomaan peiliin :( ja antamaan toiselle tilaa. Tuosta nyt viitisen vuotta aikaa.

Meillä huono kausi tarkoittaa sitä, että mies panee hanat kiinni. Viettää kaiken aikansa lasten kanssa, tekee esim. treffejä teinityttären kanssa kaupungille ja käy hänen kanssaan retkillä, minä kelpaan vain pakkaamaan eväät. Seksiä ei ole ollut moneen kuukauteen eikä mies suostu puhumaan. Ei juuri huomaa minua. Sanoo, ettei koe tulevansa rakastetuksi, muttei kerro, millaista rakkautta kaipaa.Ei fyysistä ainakaan, se on selvää.

toistaiseksi rankin. Yövalvomisia ja lapsen huudon sietämistähän se vuosi oli, parisuhteelle ei jäänyt aikaa ja toinen vaan ärsytti väsyneenä. Ei todellakaan tehnyt mieli seksiä, kun vihdoin sai vauvan hetkeks uneen.



Oikeastan vasta kun lapsi kasvoi, tajusimme ongelman olleen juuri väsymyksessä eikä parisuhteessa.

Olimme asumuserossa esikoisen odotusaikana/synnyttyä n. puoli vuotta. Olimme olleet vajaa seitsemän vuotta tuolloin yhdessä. Se oli hyvä, sillä molemmat saivat rauhassa miettiä mitä haluamme ja onneksi molemmat halusivat yha toisensa.

Alkuun oli todella rankkaa, kun molemmat varoi sanomisia ja muutenkin "kuljimme" varpaisilla koko ajan. Mutta n.vuosi yhteen paluun jälkeen tilanne oli jo aikalailla normalisoitunut.

Nyt meillä on taas ollut hieman rankempaa, kun kuopuksella on ollut todella paha koliikki, mutta edellisestä kerrasta viisastuneina puhumme asioista. Jos joku asia ottaa päähän, niin sanotaan suoraan. Jos surettaa, kerrotaan toiselle. Jos hermo menee vauvan huutoon, niin puolisolle hihkaisu ja vuoron vaihto.

Meillä suurimmat kipuilut tosin silloin reilu kolme vuotta sitten johtui varmaan siitä, että aloimme seurustelemaan kun olimmme 14- ja 15-vuotiaita. Ja aikuiseksi kasvaminen ei tapahtunut aivan yhtäaikaa... :)

Kun lapset olivat aivan pieniä ja kummallakin oli kovasti univajetta, niin hermo kiristyi helpommin eikä seksikään maistunut.



Nyt kun lapset ovat kasvaneet, niin parisuhde on jopa parempi kuin ennen kriisiä.



ONNEKSI emme eronneet...

oli hankalaa. Sitä kesti n. vuoden. Se oli hankalaa mutta siitäkin selvittiin.

mutta yhdessä on selvitty sietämällä arkea ja elämän nousuja ja laskuja ja yhteisellä tahdolla. Koskaan ei olla tosissaan harkittu eroa. Kumpikaan ei haikaile muuta ja arvostaa toista. Yhdessä 13 vuotta.

on kyllä ollut sellaisia vaisuja kausia, mutta ei mitään mykkäkoulua, hurjaa riitelyä, seksittömyyttä tai uskottomuutta. Noista kausista on menty yli ihan vaan odottelemalla (meistä kumpikaan ei ole kovin innokas keskustelemaan parisuhteen tilasta, ei vaan sovi meille).



Yhdessä kohta 13 vuotta.

Eroakin on harkittu muutama kerta. Riitoja on joka kk. Mutta aina ne on tahdolla selvitetty. Lisäksi on käytetty parisuhdeterapeutin ulkopuolista apua - miehelle on helpompi joskus hyväksyä asioita, kun ulkopuolinen ne sanoo ;-)

Yleensä johtuvat työstressistä tms joka heijastuu sitten kotioloihin. Meillä minä katkaisen puhumattomuuden ja alan purkaa vyyhtiä. Jos ei muuta, niin alan itkeä, silloin mies ainakin kuuntelee.