Siis meneekö teillä lapset noin vain naapuriin kylään?

ja tottakai kotiinsa saa tuoda kavereita, meillä poika 10 ja tyttö 8. Kaverit ovat jopa ruoka-aikaan monesti, samoin kuin meidän lapset ovat ruoka-aikaan kavereilla, emme asu lähiössä vaan maaseudulla, jossa lapsia pitää kuskata. Meillä myös kaverit syövät jos ovat suoran koulusta tulleet tai muutenkin halutessaan saavat. Samoin lapsemme saattavat syödä kylässä. Eipä siinä yksi tai kaksi lasta paljon ruokalaskua kasvata =) Miksi syöminen on niin salaista, että kaverien pitää lähteä? Voihan sitä odottaa syömättäkin, että toinen saa syötyä!

Tyttö tietysti ilmoittaa minulle missä menee ja milloin tulee (tai tietysti minä määrään milloin pitää tulla kotiin, mutta kotiintuloajan puitteissa siis :))

Vaikka siivouspäivänä. Osallistuvat siivoukseen tai pysyvät huoneessa jossa ei sillä hetkellä siivota.

Kun iltatoimet alkaa niin osaan sanoa vieraille, että nyt on aika mennä kotiin.



Tosta siivouksesta vielä..

Koskaan en ole laittanut lapsia hoitoon tai isän kanssa ulos kun siivoan.

Meillä jokainen auttaa, ihan taaperosta lähtien.

Ei tällaista ollut kun olin lapsi, eli 80- ja 90-luvuilla. Oltiin kuka missäkin. Kotiintuloaikoja noudatettiin mutta ei kenenkään vanhemmat kuolleet siihen että oli joku kylässä.



Tai no, yhden tytön vanhemmat oli oudon tiukkoja. Hänen kanssaan ei paljon vietetty sitten aikaa kun se tehtiin aina niin kovin vaikeaksi.

Koskaan en ole laittanut lapsia hoitoon tai isän kanssa ulos kun siivoan. Meillä jokainen auttaa, ihan taaperosta lähtien.

Samasta syystä minä en siivoa ns. omina viikonloppuinani. Muuten lapsi pian luulisi että siivous ei kuulu normaaliin elämään vaan tapahtuisi suitsait tai että se kuuluisi vain äidin velvollisuuksiin. (Olen siis yhteishuoltaja.)

omat lapset saattavat ykskaks kysyä, voiko mennä naapuriin leikkimään. Jos minulle sopii, niin toki annan mennä. Tietysti kysyvät siellä ovella, saako tulla.



Vastaavasti naapurien lapset voivat pölähtää meille. Päästän jos minulle sopii (esim. siivotessa ylimääräiset lapset eivät haittaa minua, järjestys on joka tapauksessa tilapäinen ilmiö. Komennan sujuvasti omia ja vieraita). Ovella varmistan, että sisään pyrkijällä on lupa kotoa (ettei siellä ihmetellä mihin lapsi on hävinnyt).



Helpomminhan se näin käy kuin soittelemalla, ja lapset oppivat huolehtimaan itse asioistaan.

kavereihin ja sosiaaliseen elämään valmentaa lasta aikuisuuteen eri tavalla kuin eristäytyminen tai sosiaalistumisen hankalaksi tekeminen.



Tottakai jokaisella saa olla kodissaan omat säännöt. Mutta itse kannustan lastani kutsumaan kavereita käymään ja myös siihen että hän käy kavereillaan. Koti on avoin, turvallinen paikka jossa on hyvä olla, ei mikään "vankila" jossa mennään vain minun säännöillä.

jos toimisin kuten ap.

Hoitolapsia on aamu 7:stä ilta 17.30.

On siivousta ja kauppareissua siihen päälle.

Vaikka lapset tuee koulusta ja hoitolapset saattaa nukkua niin meile saa tulle. Lapset on rikkaus

No meillä on lapset 13, 12 ja 10. Eli ihan koululaisia ovat, ei mitään päiväkotijannuja. ap

tuon ikäisten lasten kaverikyläilyt?

Meillä isompien lasten (11 ja 13) kohdalla lapset soittelevat kavereille tai käyvät kysymyässä ja sopivat menojaan omien aikataulujensa ja sääntöjensä puitteissa ja kaverit sitten vastaavat omien aikataulujensa ja sääntöjensä mukaisesti. Mutta joo, meillä kyllä on säännöt. Meillä ei oleilla myöhään (on pieniäkin lapsia) ja omilla lapsilla on kotiintuloajat.

Eikö sekin ole sopimista, jos lapsi kysyy ovella: 'voitsä olla mun kaa?' ja sitten tämä toinen lapsi kysyy äidiltään: 'voiko x tulla nyt meille?'. Ja kotoa lähtenyt lapsi sopii vanhempansa kanssa, minne menee ja monelta tulee. Jos päättävätkin yhdessä lähteä kolmannen kaverin luo, laitetaan kotiin vaikka tekstari.



En siis oikein ymmärrä, mitä ap sopimisella tarkoittaa.. sitäkö, että vanhemmat keskenään soittelevat ja sopivat, että lapset saavat huomenna kyläillä?

Ei tällaista ollut kun olin lapsi, eli 80- ja 90-luvuilla. Oltiin kuka missäkin. Kotiintuloaikoja noudatettiin mutta ei kenenkään vanhemmat kuolleet siihen että oli joku kylässä. Tai no, yhden tytön vanhemmat oli oudon tiukkoja. Hänen kanssaan ei paljon vietetty sitten aikaa kun se tehtiin aina niin kovin vaikeaksi.

meillä oli myös sama periaate, ajat on muuttunut näköjään aika paljon, myös täälä maalla.

Eikö sekin ole sopimista, jos lapsi kysyy ovella: 'voitsä olla mun kaa?' ja sitten tämä toinen lapsi kysyy äidiltään: 'voiko x tulla nyt meille?'. Ja kotoa lähtenyt lapsi sopii vanhempansa kanssa, minne menee ja monelta tulee. Jos päättävätkin yhdessä lähteä kolmannen kaverin luo, laitetaan kotiin vaikka tekstari. En siis oikein ymmärrä, mitä ap sopimisella tarkoittaa.. sitäkö, että vanhemmat keskenään soittelevat ja sopivat, että lapset saavat huomenna kyläillä?

80-luvulla me EMME SAANEET soittaa etukäteen, koska puhelun yhdistyminen maksoi 50 penniä, vaan piti nimenomaan juosta ovelle kysymään, sopiiko kyläily :D

Pienempien kanssa sovitaan vielä, saako tulla ja koska haetaan kotiin.



Mutta koululaiset kulkevat jo aika itsenäisesti. Sopivat usein jo koulussa, kenen luo menevät leikkimään ja menevät sinne suoraan koulusta.



Koeta siis nyt vaan edes KUVITELLA, että muilla perheillä saattaa olla eri ikäisiä lapsia kuin sinulla...



Ok, minä kyllä sanon aika suoraan, että kaverit kotiin klo 17, jolloin meillä aletaan syödä. Joskus toki saavat olla pidempäänkin, mutta noin pääsääntöisesti. Ja kymmenvuotias soittaa koulusta, minne menee tai kuka meille tulee ja kysyy luvan (jonka yleensä saa).

lapsia, mutta tässä naapurustossa on aika monta paikkaa, jonne lapset voisivat mennä tuosta vaan kylään, ja jonne mekin voidaan mennä tuosta vaan. Tuossa suht lähellä asuu semmoinen vanhempi pariskunta, johon naapurin lapset voivat mennä kuin kotiinsa.

arvostan omaa rauhaa ja kotia, joten haluan lasteni arvostavan myös tätä. kylässä ei olla miten sattuu. kotiin tullaan viimeistään kuudelta yleensä viideltä. muutamissa paikoissa käy ja meillä on vanhempien kanssa hyvät välit ja kommunikointi pelaa.

-tekstarilla pitää ilmoittaa minne menee

-kotiin pitää tulla kun kaverilla ruoka-aika, tai viimeistään klo 19

-jos kaverin vanhemmat ilmoittavat että nyt ei käy kyläily, niin mukisematta jää väliin/lähdetään heti kotiin

On siis muutama kaveri joiden kanssa viettää aikaa koulun jälkeen lähes päivittäin, joko meillä tai jonkun kaverin luona. Ja vanhempien kanssa sovittu tämä periaate yksinkertaistamaan elämää. Ja me vanhemmat ilmoitamme omille lapsille heti jos tiedämme että joku päivä ei kyläily sovi.

Kyllä meillä aina sovitaan puolin ja toisin, että käy. Ja tiedetään, missä lapset kulkee ja kenen kanssa.

Ihmettelen suuresti, että jonkun lapsi tulee puoli kymmeneltä kotiin joltain kaverilta. Mä kyllä lähettäisin sellaisen lapsen meiltä kotiin jo paljon aiemmin. Ja ihme, ettei kysytä, voiko tulla. Ei meille milloin vain voi tulla!!

En halua esimerkiksi siivouksen keskelle ylimääräisiä ihmisiä ja joskus haluan vaikkapa lähteä koko perheen kesken jonnekin yllättäen. Aika tyhmää siinä alkaa ajaa kaiken maailman naapurinlapsia pois tieltä.

Juuri sen 11v tytön äiti!

Kyllä meillä aina sovitaan puolin ja toisin, että käy. Ja tiedetään, missä lapset kulkee ja kenen kanssa.

Ihmettelen suuresti, että jonkun lapsi tulee puoli kymmeneltä kotiin joltain kaverilta. Mä kyllä lähettäisin sellaisen lapsen meiltä kotiin jo paljon aiemmin. Ja ihme, ettei kysytä, voiko tulla. Ei meille milloin vain voi tulla!!

Toki monta kertaa lapsi pirauttaa että "voit sä olla mun kaa" mutta ei välttämättä - samalla vaivallahan tuota käy ovella kysymässä. Minulla on kyllä suu sanoa, että nyt ei käy, jos joku tulee ovelle. Kerron kyllä myös lapselleni, milloin ollaan jonnekin menossa.



Kotini on lapsenikin koti, olemme tietyllä tavalla tasa-arvoisia asukkaita vaikka säännöt onkin minun luomat. Joskus säännöt myös joustavat. Tässä kaverin kanssa leikkimisessä jos olisimme lähdössä lapsen kanssa kauppaan ja lapselle tulisikin kaveri leikkimään, osaan joustaa ja jättää lapsen kotiin leikkimään.



Lapsi on 9,5 -vuotias. Tiedän kyllä missä lapsi kulkee eikä meillä ole ketään enää puoli kymmenen aikaan (koska nukutaan, hih), eikä lapsenikaan ole missään enää siihen aikaan.



Jos meillä on jotain menoa, niin en koe sitä mitenkään pois tieltä ajamiseksi, jos sanon että no niin, nyt meidän pitää lähteä, leikit voi jatkua sitten huomenna.

mitään päiväkotijannuja.



ap

Meille saa pääsääntöisesti aina tulla, jopa ruoka-aikaan saa olla. Ilmoitan tytölle kyllä jos sillä kertaa ei saakaan tulla ja ilmoitan myös jos ei saa tulla ollenkaan. Sanon myös kaverille milloin pitää lähteä, jos alkaa liian myöhään olla.

Meille on lasten kaverit tervetulleita ja samoin oma lapseni on tervetullut kavereidensa kotiin. Kyllä sielläkin aina sanotaan jos ei sovikaan.



Päiväkoti-ikäisen kohdalla kyläilyistä sovitaan vanhempien kesken.