Kuvailkaa paniikkihäiriön oireita

Vanha ketju, mutta itellä tuli paniikkikohtaus kesken unien, heräsin hirveesen sydämmen hakkaukseen, mutta ei ollut ollenkaan pelkoa, joka pisti ihmettelemään.

Sydän on hieman epärytminen ja syke kiihtyy ja hiljenee aivan oudolla tavalla. Onko tämä normaalia?

Mulla on toisinaan samaa yöllistä sydämen ryntäilyä.

Varsinaiseen paniikkitilanteeseen se ei ole liittynyt, mutta voihan se siitäkin johtua. Kuten myös liian jännittyneistä niskoista.

Googlella löytyy tuosta paljonkin juttua, esim. Hakusanoilla "sydän hakkaa yöllä"

Paniikkikohtauksen saadessasi tunnistat sen kyllä, todellisuuden taju katoaa ja pelkäät tulevaksi hulluksi. Kaikki näyttää pelottavalta, kaikki on pelottavaa. Ihan kuin et olisi edes hereillä tai läsnä. Sydämesi tykytyksen kuuluvat ja tuntuvat kovina etkä saa henkeä. Itse sain paniikkikohtauksen ollessani ystävälläni ja aloin huutamaan "mitä
Minulle tapahtuu, kuolenko? Olenko hullu? Loppuuko tämä ikinä ?!" Aloin itkemään ja menin nurkkaan istumaan. Jos kurkkuasi hieman vain ahdistaa niin ei, se ei ole paniikkikohtaus. Kun sellaisen saat, lupaan että se tulee olemaan pelottavin asia mitä tulet koskaan kokemaan, jotain mitä et ikinä olisi voinut kuvitellakkaan. Eli jos saat paniikkikohtauksen niin sen kyllä tunnistaa. Rupes hieman v-ituttamaan tuo sinun kommentti tahattomasti kylläkin, ethän mitään pahaa sillä tarkoittanut kuitenkaan, mutta minulle paniikkikohtaukset ovat yleisiä ja ne ovat miltei pilanneet elämäni. Pelkkä hiemaninen kurkun ahdistus, pöh se ei sinulle paniikkihäiriötä tee. Ole onnekas

En kutsuisi tunnetta ihan kurkun ahdistukseksi vaan tunne on ennemminkin tukehtuminen ja samalla sydän lyö tuhatta ja sataa ja sellainen lämmin järkyttävä kipu valtaa koko kehon ja sitä seuraa kylmyys. Niinkuin pms-oireet, sydänkohtaus ja migreeni yhtäaikaa. Ympäröivä maailma tuntuu joko lähestyvän tai loittonevan epämiellyttävästi. Ei pysty keskittymään muiden huoneessa olevien juttuja vaan ääni tuntuu katoavan kauas vaikka toisaalta tuntuu että kuulee hyvin. 

Minulla auttaa kun huomaan paniikkihäiriön ekat huomattavat oireet (omituinen, määrittelemätön tunne) että alan hengittämään keskittyneesti ja melko hitaalla temmolla sekä juon todella ison lasin viileää vettä. Jos satun olemaan kotona niin vaatteet nopeasti pois ja lämpimään melkeinpä kuumaan suihkuun jonka kohdistan ensin selkään suunnilleen hieman alle sydämen korkeuden. Valot minimiin tai pois eli jätän oven raolleen. Yleensä vesilasillinen ja kuuma suihku aiheuttavat yhdessä tilanteen jossa hetken olo on kuin tajttomalla mutta sitten selkenee. Laitan suihkua pikkuhiljaa viileämmälle. Tärkeää on pitää hengitys keskittyneellä ja hitaalla temmolla. Suihkun ja vessakäynnin sekä vesilasillisen jälkeen pyyhe ympärillä sänkyyn peiton alle. Nukahdan melkeinpä heti ja herään jonkun ajan kuluttua normaalissa olotilassa. Kun olen kotoa poissa pidän aina mukana vesipulloa varmuuden varalta vaikka useimmiten kohtaus tulee nimenomaan kotona. 

Yleisimmät pankkihäiriöt johtuvat hitaasta nettiyhteydestä, joka "lagaa." Silloin sivu jumahtaa, vitutuskäyrä nousee ja hengitys kiihtyy nollasta sataan.

Rinnassa paine, hiki nousee, huippaa hemmetisti, jalat menee makaroniksi, koko kroppa tärisee sisältä, maha sekaisin, tuntuu et taju menee jne.

ihmisillä on erilaisia tuntemuksia. Ei mulla tule kuolemanpelkoa. Ainoat pelot on, et taju lähtee, tai paskat tulee housuun.

Ahdistushan saattaa olla pitkäkestoinen ja jatkuva tila oireineen, mutta paniikki tulee tosiaan yleensä kohtauksittain. Kuvasin joskus paniikkikohtauksen tuntemuksiani lääkärille siten, että se on se fiilis, kun vaikkapa portaissa meinaa kaatua ja saat sen parin sekunnin adrenaliini-potkun. Paniikkikohtauksessa se ei vaan tuppaa jäämään vain pariin sekuntiin.

Apua tosin löytyy, sekä paniikkiin että yleiseen ahdistukseen!

Joillakin silloin tällöin, joillakin tietyissä tilanteissa, joillakin monta kertaa päivässä. Kohtaus on varmaan jokaisella erilainen. Minä henkilökohtaisesti pelkään tulevani hulluksi. Ahdistaa niin vietävästi ja pelkään että kaikki kontrolli menee. Minulla ei ole sitä ilman loppumisen tunnetta, eikä hyperventilaatiotakaan.



Miksi kysyt? Onko sinulla oireita?

Kun mulla oli vaihe, jolloin sain kohtauksia, kärsin myös sellaisesta yleisestä ahdistuksen tunteesta, johon liittyi kaikenlaisia fyysisiä oireita.



Mutta itse kohtauksessa olennaisinta itselläni on ollut epätodellinen olo, ajatus siitä että on kuolemassa jne. Ja se on todella ollut kohtaus, joka menee ohi ja joka jälkeen sitten iskee kova väsymys ja vetämätön olo.

pakokauhu- pakko päästä ulos

en edes pysty kirjoittaa aiheesta..

tehdä huominen esitelmä valmiiksi, mutten vaan pysty. En jännitä esitelmän pitoa, en aihetta, en vieraalla kielellä puhumista...mutta ahdistun älyttömästi ajatuksesta, että kello on jo näin paljon enkä saa tänäkään yönä riittävästi unta jos en ala nyt hommiin...Minua ahdistaa siis oma laiskuuteni.

yöllä tuntui ahdistusta, pyörryin, tärisin, vatsa meni sekaisin jne. Tuolloin ei siis ollut muuta kuin tällaisia kohtauksia. Lääkkeitä söin n.2v. jonka jälkeen pidin taukoa ja paniikkihäiriö iski taas. Söin vielä lääkkeitä jonkin aikaa ja kun lopetin, kohtauksia ei ole enää tullut.



Toisaalta vielä välillä on ollut kausia (kun on ollut stressiä, jännitystä) jolloin tuntuu kuin olisi pala kurkussa. Luin jostain että johtuu psyykkisestä kuormituksesta.

tuntuu että käyn ylikierroksilla, miljoona ajatusta samaan aikaan, pumppu hakkaa, vatsaan tulee kramppeja ja polttaa. Aivan järkyttävä ahdistuksen tunne. Nyt ollut kolmen päivän aikana 5 kohtausta.

Aika loppu oleva olo. Huomenna pakko ottaa lääkäriin yhteyttä.



Mulla tuo kyllä liittyy 2suuntaiseen ja siihen kun mania loppuu, se pudotus takas sieltä pää pilvissä olotilasta tulee ryminällä. Ja sattuu.

Kokonaisvaltainen rauhattomuus potenssiin miljoona.



Tykyttävä tunne koko kehossa ja päässä, sydämen lyönnit tuntuu ihan uskomattoman kovaa ja koko sydän tuntuu tulevan isku iskulta ulos rinnasta. Hengitys nopeutuu, hengenvedot ovat lyhyitä.

Kuuma aalto iskee päälle, hiostaa, kuumottaa, ahdistaa. Katse harhailee, vaikea saada katsetta kohdistettua pitkäksi aikaa mihinkään.

Kihelmöivä tunne sormissa ja aivan hervoton olo jaloissa ja käsissä: ihan kuin ne olisi keitettyä makaronia. Pelottaa nostaa mitään käsien varaan (esim. kynää, juomalasia, paperia), kun tuntuu jo valmiiksi, ettei ote kuitenkaan pidä kun kädet tärisee kuin parkinsonin taudin pahimmassa vaiheessa.

Mul tykyttää sydän ja/tai on puristuksen tunne rinnassa.

Hikoiluttaa, tulee todella epätoivoinen olo, kuin maailma kaatuisi vähän laidasta laitaan on ollut oireita. Joskus lähtee jalat alta, joskus on vaikea hengittää.



Ja anteeksi sekava sepustukseni. Tuli ahdistava olo kun alkoi miuistelemaan :D

Tämä on testattu terveyskeskuksessa. Mainitsin saavani paniikkikohtauksia. Lähettettiin sydänkäyränmittauksiin.



Sydän pysähtyi useasti.



Yleisellä paikalla liikkuminen ja työnteko voi aiheuttaa minulle kuoleman.

Silti toistaiseksi minun on pakko uhmata kuolemaa, joka päivä.



Sain lääkityksen kohtauksiin. Syön perinteisiä mummojen sydänlääkkeitä ja masennuslääkkeitä sekaisin. Miten eräät voivat suositella siedättämistä hoitona paniikkikohtauksiin?

Ja oireetkin vaihtelee aika paljon... Seka voimakkuudeltaan, kestoltaan, että laadultaan.



Mutta semmonen oikein perinteinen kohtaus, jonka tunnistan jo ensioireista (ja siten onnistun nykyään melko hyvin pysäyttämään) alkaa nenän ja suun seudun "puutumisena". Kädet alkaa täristä ja tuntuu, ettei saa vedettyä tarpeeksi ilmaa keuhkoihin. Joskus kurkussa tuntuu kuristava tunne, ihan niinkuin jokin turpoaisi nielussa, joskus rintakehä ei vaan tunnu antavan periksi riittävästi -> tulee hengitettyä nopeammin ja nopeammin... Siinähän sitä ollaan... Alkaa huimata, sydän hakkaa miljoonaa ja tuntuu pomppaavan rinnasta ulos. Kädet ja joskus jalatkin meinaa vetää tunnottomaksi ja puutuneeksi ja sisäisesti velloo pakokauhu ja paniikki. Tekis mieli juosta, mutta ei tiedä minne. Välillä tuntuu, ettei edes näe kunnolla. Silmissä sumenee. Vaikka kroppa käy ylikierroksilla niin sinnetänne sinkoilu vaan pahentaa asiaa (eli yritän toimia mahdollisimman hitaasti) Hyvin usein mulla käy sitten vatsakin ylikierroksilla ja pakko päästä vessaan isommalle hädälle jopa useita kertoja kohtauksen aikana...



Jälkikäteen olo saattaa olla koko päivän kuin maratonin juosseella ja jyrän alle jääneellä. Tarpeeksi paha kohtaus kun tulee, niin lihaksiakin kivistää jälkeenpäin.



Ulkopuolisille mä olen joskus kuvaillut sitä niin, että tunne on aika pitkälle sama kuin jos säikähtää ihan pirusti jotain. Sellainen sydän hyppää kurkkuun säikähdys. Erona tosin se, että paniikkioireisella se "säikähdys" jää päälle, jopa useiksi tunneiksi. Ja usein alkaa pikkuhiljaa. (useimmat meistä ovat kuitenkin joskus elämässään säikähtäneet ns. kuoliaaksi, ainakin mun tuttavat ovat tajunneet aika hyvin tästä kuvauksesta, että oireet ei ihan oikeasti ole mitään helposti sivuutettavia välttämättä...)

Tämä on testattu terveyskeskuksessa. Mainitsin saavani paniikkikohtauksia. Lähettettiin sydänkäyränmittauksiin.

Sydän pysähtyi useasti.

Yleisellä paikalla liikkuminen ja työnteko voi aiheuttaa minulle kuoleman.

Silti toistaiseksi minun on pakko uhmata kuolemaa, joka päivä.

Sain lääkityksen kohtauksiin. Syön perinteisiä mummojen sydänlääkkeitä ja masennuslääkkeitä sekaisin. Miten eräät voivat suositella siedättämistä hoitona paniikkikohtauksiin?

paniikkihäiriöisten ketjuun ;D

Ja joo, mun sydän on tutkittu ja hutkittu usein eri tavoin. Terve on, jos ei lasketa noin tuhatta rytmihäiriötä päivässä. Nekin tosin vaarattomia mutta ikäviä lisälyöntejä. (pysyvät jotenkin kurissa magnesiumilla ja riittävällä unella)

tuntuu että ilma loppuu, heikottaa, tulee pahaolo, menee vatsa sekasin, sydän hakkaa...ei kivaa mutta itse olen pärjännyt ilman lääkkeitä hyvin kun tiedän mistä olo tulee niin menee helposti ohikin.