Lue keskustelun säännöt.
Jutellaanko Jumalasta, Jeesuksesta, Raamatusta ja uskonasioista?
31.01.2011 |
aihe vapaa, kunhan liittyy edellämainittuihin :)
Ja ne, joita ei kiinnosta, ei tarvitse osallistua/kommentoida, voi siirtyä lukemaan jotain muuta avausta...
Kommentit (48)
Siis suomeksi sanottuna se menee näin:
Miehellä on omaan itseensä littyvä iso projekti, joka vaatii sen, ettei häntä kotona näy.
Samaan aikaan vaimo on sairaalakunnossa, todella kipeänä, mutta hoitaa kodin ja lapset ja sanoo miehelle, että mene vain projektisi pariin, minä jaksan.
ja mies menee.
Ja nainen jaksaa.
Nainen pelkää lapsensa puolesta, itsensä puolesta, ei kerro miehelleen peloistaan ja rukoillaan Jumalan apua ja saadaan sitä tai sitten ne on lääkärit jotka tekee. En tiedä.
Nainen ajattelee, että ehkä tämä kaikki tulee vielä koko perheelle hyväksi, kun hän antaa miehelle mahdollisuuden toteuttaa unelmaansa.
Mutta mies mennä porskuttaa.
Vaimo väsyy, uupuu, romahtaa. Lapset on sekaisin kuin seinäkellot ja oireilee kiukuttelemalla. Vauva ei ota katsekontaktia. Mies sanoo, että on tämä raskasta mullekin ja menee töihin ja vaimo jää yksin itkemään.
Mutta jos vaimo vaan rukoilisi Jumalalta itselleen voimia ja ymmärrystä ymmärtää miestä, niin jonakin päivänä - nythän on odotettu vasta neljä vuotta, sen yhden lapsen koko elinikä - jumala antaa vaimolle voimia ymmärtää miestä, joka .. niin. Mitä?
Ainoastaan uskovainen voi antaa tämmöisen ohjeen ja neuvon. Oikeasti. Kukaan ei-uskova ei tule selittämään ja vaatimaan minulta enää enempää venymistä. Ainoastaan uskonsisaret sanoo, että rukoile itsellesi ja tee muutos itsellesi.
Kukaan uskonsisarista ei mene sen miehen luo ja sano, että hyvä mies, katso nyt ympärillesi! on olemassa muitakin kuin sinä! Ei, uskonveli ja sisko tulee naisen luo ja vaati tätä jaksamaan vielä lisää.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan.
Tässä on kyseessä ihan tavallinen asia, joka verhotaan jumala-kysymyksen alle ja sen varjolla mies voi jatkaa itsekästä oloaan ja naisen pitää muuttua ja ymmärtää.
Aika hienoa.
sitä, että rukoilisit Jumalalta voimia jaksaa tilanteessasi!
Ymmärsin kyllä, että miehesi ei osallistu toivomallasi tavalla, ja olen siitä pahoillani..itselläni on hieman sama tilanne, meillä mies ei tee kotona kotitöitä laisinkaan. Tai lastenhoitoa. Tämä suoraansanottuna raastoi mua pitkään, olin raivon partaalla (ja raivossa) usein, karjuin miehelle naama punaisena ja itkeskelin itsekseni ja välillä ääneenkin, että miten kummassa jaksan tehdä kaiken yksin, en selviä!
Sitten rukoilin voimia ja mä sain niitä. Rukoilin, että Herra muuttaisi mua. Mieheni ei edelleenkään juuri osallistu (tai itseasiassa, nyt on näkyvissä pientä muutosta!) mutta MÄ jaksan! Mua ei suuremmaksi osaksi edes ota yhtään pattiin, vaikka katson mieheni makaavan sohvalla samalla kun mä siivoan.
Toki siis tajuan, että tämä ei ole oikein, ja että parasta olisi että mies tajuaisi ryhtyä tekemään sen, minkä minä katson olevan hänen velvollisuutensa.. mutta siis ymmärrätkö mitä mulle tapahtui, mä sain voimia jaksaa, asia ei siis enää mitenkään paina mua. Siis pieniä heikkoja hetkiä lukuunottamatta.
Sitä mä siis tarkoitin. Jumala pystyy kaikenlaiseen. Enkä mä tiedä oliko tämäkään lopullinen tarkoitus, että siis mä nyt teen meillä melkein kaiken ja mies on sohvalla, ehkä ajan myötä mieskin alkaa tekemään enemmän, mutta siis nyt mua jo helpotti, mä jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut uskossa kohta viisi vuotta. Täällä meillä päin on todella pieni, muutamasta mummelista koostuva suomalainen seurakunta ja pappi, joka käy korkeintaan kerran kuussa pitämässä jumalanpalveluksen, jossa sitten olen minä ja ne pari mummoa. Hyvähän siellä kirkossa on käydä vaikka siellä ei muita työikäisiä saatika perheellisiä olekaan, mutta kaipaan kovasti uskovien yhteisöä! Olen miettinyt paikallisen seurakunnan toimintaan menemistä, mutta epäilen ettei sieltäkään löydy kovin aktiivista toimintaa ainakaan saman ikäisistä aikuisista tai perheistä (asumme keski-Euroopassa = perinteiset kirkot näivettyvät samalla tavalla kuin Suomessakin).
Onhan se usko tietysti henkilökohtainenkin asia, mutta on kyllä ihan erilaista olla yhteisössä mukana kuin kituuttaa yksin eteenpäin :/
Onko muita samassa tilanteessa olevia? Mietteitä?
En minä tarkoittanut miestäsi "hyysätä", mutta toista ihmistä on oikeasti vaikeaa tai mahdotonta muuttaa, jos ei tämä itse sitä halua tai tajua.
Jumala voi antaa sulle voimia mihin vaan.
Eli pointtini oli, että on asioita, joille ei voi mitään (sun tapauksessa, olet varmaan kaikkesi yrittänyt mutta miehesi ei tue sua. Ei se ole oikein, miehesi on itsekäs, mutta ei hän muutu ulkoapäin, vaan hänen pitäisi itse tajuta) joten sitten on keksittävä jotain, miten tilanteen kestää. Sitten vaan apua pyytämään Jumalalta siihen.
Mutta toki teidän tilanteenne kuulostaa nyt siltä, että tarvitset ihan konkreettista apua lastenhoitoon ja kodinhoitoon ja että saat aikaa itsellesi ja toipumiseen. Onko sulla millainen tukiverkosto? Ystäviä? Jumalalta voit pyytää myös apuja ihan konkreettisesti jaksamiseen, jonkun, joka tulee ja auttaa. Missäpäin asut, minäkin voisin tehdä jotain, jos olet läheltä?
Siis suomeksi sanottuna se menee näin:
Miehellä on omaan itseensä littyvä iso projekti, joka vaatii sen, ettei häntä kotona näy.
Samaan aikaan vaimo on sairaalakunnossa, todella kipeänä, mutta hoitaa kodin ja lapset ja sanoo miehelle, että mene vain projektisi pariin, minä jaksan.
ja mies menee.
Ja nainen jaksaa.
Nainen pelkää lapsensa puolesta, itsensä puolesta, ei kerro miehelleen peloistaan ja rukoillaan Jumalan apua ja saadaan sitä tai sitten ne on lääkärit jotka tekee. En tiedä.Nainen ajattelee, että ehkä tämä kaikki tulee vielä koko perheelle hyväksi, kun hän antaa miehelle mahdollisuuden toteuttaa unelmaansa.
Mutta mies mennä porskuttaa.
Vaimo väsyy, uupuu, romahtaa. Lapset on sekaisin kuin seinäkellot ja oireilee kiukuttelemalla. Vauva ei ota katsekontaktia. Mies sanoo, että on tämä raskasta mullekin ja menee töihin ja vaimo jää yksin itkemään.Mutta jos vaimo vaan rukoilisi Jumalalta itselleen voimia ja ymmärrystä ymmärtää miestä, niin jonakin päivänä - nythän on odotettu vasta neljä vuotta, sen yhden lapsen koko elinikä - jumala antaa vaimolle voimia ymmärtää miestä, joka .. niin. Mitä?
Ainoastaan uskovainen voi antaa tämmöisen ohjeen ja neuvon. Oikeasti. Kukaan ei-uskova ei tule selittämään ja vaatimaan minulta enää enempää venymistä. Ainoastaan uskonsisaret sanoo, että rukoile itsellesi ja tee muutos itsellesi.
Kukaan uskonsisarista ei mene sen miehen luo ja sano, että hyvä mies, katso nyt ympärillesi! on olemassa muitakin kuin sinä! Ei, uskonveli ja sisko tulee naisen luo ja vaati tätä jaksamaan vielä lisää.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan.
Tässä on kyseessä ihan tavallinen asia, joka verhotaan jumala-kysymyksen alle ja sen varjolla mies voi jatkaa itsekästä oloaan ja naisen pitää muuttua ja ymmärtää.Aika hienoa.
sitä, että rukoilisit Jumalalta voimia jaksaa tilanteessasi!
Ymmärsin kyllä, että miehesi ei osallistu toivomallasi tavalla, ja olen siitä pahoillani..itselläni on hieman sama tilanne, meillä mies ei tee kotona kotitöitä laisinkaan. Tai lastenhoitoa. Tämä suoraansanottuna raastoi mua pitkään, olin raivon partaalla (ja raivossa) usein, karjuin miehelle naama punaisena ja itkeskelin itsekseni ja välillä ääneenkin, että miten kummassa jaksan tehdä kaiken yksin, en selviä!
Sitten rukoilin voimia ja mä sain niitä. Rukoilin, että Herra muuttaisi mua. Mieheni ei edelleenkään juuri osallistu (tai itseasiassa, nyt on näkyvissä pientä muutosta!) mutta MÄ jaksan! Mua ei suuremmaksi osaksi edes ota yhtään pattiin, vaikka katson mieheni makaavan sohvalla samalla kun mä siivoan.
Toki siis tajuan, että tämä ei ole oikein, ja että parasta olisi että mies tajuaisi ryhtyä tekemään sen, minkä minä katson olevan hänen velvollisuutensa.. mutta siis ymmärrätkö mitä mulle tapahtui, mä sain voimia jaksaa, asia ei siis enää mitenkään paina mua. Siis pieniä heikkoja hetkiä lukuunottamatta.
Sitä mä siis tarkoitin. Jumala pystyy kaikenlaiseen. Enkä mä tiedä oliko tämäkään lopullinen tarkoitus, että siis mä nyt teen meillä melkein kaiken ja mies on sohvalla, ehkä ajan myötä mieskin alkaa tekemään enemmän, mutta siis nyt mua jo helpotti, mä jaksan.
En tarkoittanut tuota sinulle henkilökohtaisesti, vaan ihan yleisellä tasolla.
Pari viikkoa sitten olin kokouksessa. Saarnan aihe oli avioliitto ja parisuhde.
Raamatusta lehteiltiin kohta, jossa kerrottiin miten vaimon on oltava kuuliainen miehelle.
Mietin, että joskus se menee niin päin, että vaimolla on elämänkokemusta enemmän, perspektiiviä enemmän, ja mies voisi pysähtyä kuuntelemaan vaimon neuvoja.
Ja että kun vaaditaan että vaimon kun kunnioitettava miestä - onhan miehen oltava sen kunnioituksen "arvoinen".
Olen vain saanut näitä kliseisiä kommenteja, raamatulla päähän.
Kaikki hengel.listetään.
Kaikki, jopa se että menen tiettyyn kauppaan enkä tuohon toiseen, on jumalan johdatusta.
Mies kertoi, että joku nainen oli mennyt sunnuntaikävelylle vaikkei innostanut "koska niin kuuluu tehdä" ja sitten kaatunut ja ranne murtui. Mies oli jutellut, että pitäisi kuunnella itseään jne
Minä totesin, että joo, eli jos minulle tulee vahva tunne, että pitää käydä Sokoksen lastenvaateosastolla ennen kotiin lähtöä, on parasta totella tätä sisäistä ääntä.
No, mies hekotteli, että ihan kaikkea ei kannata kuunnella..
Elikkä kaikki asiat elämässä selitellään johdatuksella ja SE on aika rasittavaa... !!??! En tiedä ymmärrätkö mitä mitä tarkoitan.
Kun kaikki ei ole mitään johdatusta! Ja joskus johdATUS voi olla, että ole siinä missä olet äläkä tee muutosta elämääsi, mutta jumalan huuruissa menevä ihminen ei näe sitä.
Juttelin tästä erään isoja projekteja vetävän miehen kanssa viime kesänä. Hän oli ilahtunut minun aRKIjärkevästä näkemyksestä. En kero mihin se liittyi, se ei siis avaudu tässä nyt.
Mutta asun lähellä pääkaupunkiseutua. Missä sinä, ap?
Laitatko vaikka anonyymin sp-osoitteen.
Ei, en tarvitse lastenhoitoapua. Meidän ongelme on aika iso, monimuotoinen. Se ei ole vain minun lastenhoito- ja siivoustarve, se on enemmän.
tarvitsen
1,) lapselleni ystävän.
2.) parisuhteen
onnellisen elämän.
vaikka ilman parisuhdetta.
En tarkoittanut tuota sinulle henkilökohtaisesti, vaan ihan yleisellä tasolla. Pari viikkoa sitten olin kokouksessa. Saarnan aihe oli avioliitto ja parisuhde. Raamatusta lehteiltiin kohta, jossa kerrottiin miten vaimon on oltava kuuliainen miehelle. Mietin, että joskus se menee niin päin, että vaimolla on elämänkokemusta enemmän, perspektiiviä enemmän, ja mies voisi pysähtyä kuuntelemaan vaimon neuvoja. Ja että kun vaaditaan että vaimon kun kunnioitettava miestä - onhan miehen oltava sen kunnioituksen "arvoinen". Olen vain saanut näitä kliseisiä kommenteja, raamatulla päähän. Kaikki hengel.listetään. Kaikki, jopa se että menen tiettyyn kauppaan enkä tuohon toiseen, on jumalan johdatusta. Mies kertoi, että joku nainen oli mennyt sunnuntaikävelylle vaikkei innostanut "koska niin kuuluu tehdä" ja sitten kaatunut ja ranne murtui. Mies oli jutellut, että pitäisi kuunnella itseään jne Minä totesin, että joo, eli jos minulle tulee vahva tunne, että pitää käydä Sokoksen lastenvaateosastolla ennen kotiin lähtöä, on parasta totella tätä sisäistä ääntä. No, mies hekotteli, että ihan kaikkea ei kannata kuunnella.. Elikkä kaikki asiat elämässä selitellään johdatuksella ja SE on aika rasittavaa... !!??! En tiedä ymmärrätkö mitä mitä tarkoitan. Kun kaikki ei ole mitään johdatusta! Ja joskus johdATUS voi olla, että ole siinä missä olet äläkä tee muutosta elämääsi, mutta jumalan huuruissa menevä ihminen ei näe sitä. Juttelin tästä erään isoja projekteja vetävän miehen kanssa viime kesänä. Hän oli ilahtunut minun aRKIjärkevästä näkemyksestä. En kero mihin se liittyi, se ei siis avaudu tässä nyt. Mutta asun lähellä pääkaupunkiseutua. Missä sinä, ap? Laitatko vaikka anonyymin sp-osoitteen. Ei, en tarvitse lastenhoitoapua. Meidän ongelme on aika iso, monimuotoinen. Se ei ole vain minun lastenhoito- ja siivoustarve, se on enemmän. tarvitsen 1,) lapselleni ystävän. 2.) parisuhteen onnellisen elämän. vaikka ilman parisuhdetta.
Olet siis täysin väärän otsikon alla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omalla tavallani. En oikein osaa selittää sitä.
Kaiken olen järkeistänyt omassa pienessä pääkopassani mitä minulle on opetettu ja mitä minä itse olen oppinut.
Mä en syrji toisin uskovia, enkä pidä itseäni heitä parempina mutta pääsääntönä olen pitänyt sitä että elämää tulee kunnioitta, emmekä me ihmiset ole ketään tuomitsemaan niin että tuomitun ihmisarvo voitaisiin viedä.
Jumala päättää siitä mitä kuoleman jälkeen on, mutta se joka luullakseen passittaa toisen ennen aikojaan helvettiin on jo itse siellä.
Mä käsitän helvetin ja taivaan olevaksi tässä ja nyt. Olen käynyt kummassakin, mutta olen olevani siinä kultaisella keskitiellä.
Jeesus oli hyvä tyyppi joka toimi hyvänä esimerkkinä muille. Kuoli hyvyytensä vuoksi.
Hän oli ihan tavallinen ihminen, aivan kuten kaikki muutkin tosin hänen hyvyytensä ärsytti muita. Siksi hän kuoli, mutta hänen sanomansa elää.
Jokainen voi mielestäni kulkea Jeesuksen tietä uskoi mihin tahansa.
Mutta koen olevani "piilouskoja", tosin en näe siinä mitään pahaa, etten yleisesti julista olevani uskossa. Minulle riittää se mitä itse tunnen :)
Tosin pelkään kuolemaa, ollut pahin pelkoni pienestä asti ja kyllä se mieltä kalvaa.
selittäisittekö sitten oman käsityksenne (oikean käsityksen) asiasta? Onko helvetti ja taivas jo nyt? Mitenkäs se viimeinen tuomio? Sorry, mulla on tosiaan paljon vielä opittavaa ja asiat varmaan ihan sekaisin.. jos joku viitsii selventää, olen kiitollinen :)