Lue keskustelun säännöt.
Jutellaanko Jumalasta, Jeesuksesta, Raamatusta ja uskonasioista?
31.01.2011 |
aihe vapaa, kunhan liittyy edellämainittuihin :)
Ja ne, joita ei kiinnosta, ei tarvitse osallistua/kommentoida, voi siirtyä lukemaan jotain muuta avausta...
Kommentit (48)
itse siis jokin aika sitten kuulin/luin (en muista) että nyt on olemassa Tuonela ja Paratiisi, joissa odotetaan (Jeesuksen tulemista? tai sitä, että Saatana syöstään vallastaan?) ja siis Tuonelassa odottavat ne, jotka päätyvät kadotukseen/helvettiin ja Paratiisissa ne, jotka päätyvät Taivaaseen.
Täytyy muistella mistä tota luin/kuulin, että voisin jakaa linkin tai jotain, jos kerran jotkut eivät teistä olleet siitä kuullut? Osaisitte sitten valaista asiaa.. jos olen ymmärtänyt väärin.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ns. uskossa.
Tulin selkeään tienhaaraan, ihan selkeästi Jeesus kutsui vaikka semmoselle, joka ei tätä ole kokenut, tämä kuulostaakin just ihan hihhulihommalta.
Minun oli valittava, jatkanko sillä tiellä vai seuraanko Jeesusta.
Olen ollut ennenkin tienhaarassa, enkä ole uskaltanut. Ei ollut siis mitään epäselvyyttä, että kummin valitsin.
Usko Jumalaan, Jeesuksen johdatukseen. No, sehän on tavallaan helppoa, kun voi turvata ja luottaa. En pelännyt. Jumala pitää huolen ja kääntää asiat parhaiten päin.
Elämä alkoi mennä ihan mukavaa latua, ongelmatonta tai murheetonta se ei ollut. Ei kenenkään elämä ole.
Olin mukana luterilaisessa ja sittemmin helluntailaisessa.
Tiedän myös että Saatana on, kohtasin.
Se ei ole minulle mikään tiimarin punasarvinen, mustapipoinen vitsi.
Sekään ei vielä maailmoja kaatanut, kun tapasin miehen ja muutimme yhteen ja hänen entisen liittonsa exä ja lapset aiheuttivat riitoja ja ongelmia.
Mutta sitten me muutimme.
Mies hoki, miten hän kokee, että tämä on Jumalan johdatus ja tarkoitus, tämä muutto. Minä yritin vikistä, että miteitään vielä, mutta mies meni hurmoksessa. Tämä on oikea ratkaisu.
Tuli muitakin muutoksia, samaan aikaan kun se muutto ja sen muuton myötä.
Ja sen jälkeen kaikki on mennyt aivan päin persettä.
Muuton aikaan uskonveli näki monta profetiaa ja kertoi meille. Hän sanoi, miten Jumala on meidän puolella erään ison asian tiimoilta, toteutamma Hänen tahtoaan viemällä asiaa eteenpäin.
Hän kertoi, että Jumala testaa minua; nyt minulla on enemmänkin kuin raskasta, ja Jumala katsoo miten selviän siitä, ja jos selviän hyvin, hän tulee myöhemmin laittamaan minulle lisää vastuullisia tehtäviä mutta antamaan myuös voimia selviytyä siitä. Nyt Herra ei minulle voimia anna, koska olen testissä.
Minä ihmettelin, mikä jumala se tommonen on. En tajunnut.
Kun meilleä sitten kävi todelinen katastrofi, mies vaan vetosi kevyesti Jeesuksen pelastukseen; ihminen, joka oli tämän katastrofin keskuudessa aiheuttamassa osaltaan sen, mies sanoi häneen viitaten, että ainakin se ihminen on Jeesukselle pelastettu.
Siis koko perhe meinaa hajota, kaikki mennä, mutta yksi ihminen, joka tämän myrskun keskiössä on, on kuitenkin jeesuksen tien valinnut ja se on hallelujaa hieno asia! Sekö oli Herran tarkoitus!?
Meidän elämä on pelkkää maanpäällistä helvettiä. Talous on pielessä. Parisuhdetta ei ole, riitelemme ja nukumme eri huoneissa.
Mies on luultavasti masentunut, passiivinen ainakin, Minä pyöritän yksin huushollia ja perhettä.
Ei meillä tällaista ollut aiemmin, vasta tämän muuton jälkeen lähti menemään. Mutta tämähän oli Jumalan tahto? En sitten vastannutkaan Jumalan odotuksiin, joten hän ei minulle antanut voimia selviytyä tästä vastoinkäymisestä? Niinkö?
Ei meille helppoa elämää ole luvattukaan.
Jumala ei anna kannettavakseme enempää kuin jaksamme kantaa.
Luulemme olevamme yksin, mutta Jumala on koko ajan rinnallamme ja estää paholaisen hyökkäykset, ei anna saatanan kiusata enempää kuin Hän sallii...
eli jos en olisi uskossa ja Jumala rinnallani, minulla olisi vielä suurempi helvetti vai?
Tämä on paholaisen hyökkäys.
Sinua koetellaan, uskoasi ja sen vahvuutta koetellaan.
Rukoilen puolestasi ja perheesi puolesta.
Olen kuullut nämä jutut tuhansia kertoja. Lisäksi sen, miten MINUN pitää sitä ja tätä. Miehen ei tarvitse mitään.
Älkääkä kysykö, en ala repostamaan mitä kaikkea, mutta tämä on oikeasti sellainen elämä, ettei kellään pitäisi.
Ja tätä on ollut jo monta vuotta. Kohta neljä.
Ei tämä ole ihmisen elämää. Jos perhe on Jumalalle tärkeä, niin miksi se sallii tällaisen? Kaikki ei ole edes omista ratkaisuista kiinni, vaan vaikka on miten yrittänyt, sitten tulee jotain, mikä ei ole omaa aikaansaannosta tms. jne. ja ollaan taas vaikeuksissa.
Me olemme siis Jumalan johdatuksessa tehneet ratkaisuja, jotka kuulemma on Herran tahdon mukaisia ja johdatusta.
Ja olemme älyttömän väsyneitä, uupuneita, talous on pielessä, parisuhdetta ei ole ja olemme yhdessä vain siksi, etten minä ole lähtenyt tästä. Lähden heti, kun tiedän minne ja mihin.
Jumala on johdattanut meidät tähän pisteeseen.
Minun turvallinen, vahva, valoisa uskoni on vaihtunut ahdistukseen ja synkkyyteen, ja suuriin kysymyksiin ja kritisointiin, Saan uskonveljiltä ja sisarilta ylläolevat kliseiset lässytykset vastaukseksi.
Minulla on ihana tuttu, joka on uskossa, kuuluupa erääseen herätysliikkeeseenkin. Itse en ole samalla tavalla uskovainen, uskon johonkin, mutten osaa sitä uskoani kunnolla määrittää... Voisiko meistä tulla hänen kanssaan tosi ystäviä? Minulle hänen uskonsa ja herätysliikkeen tapahtumissa käynti eivät ole ongelma. Mutta mitähän hän ajattelee minusta. Kyseessä on aivan ihana ihminen, josta toivon itselleni tosi ystävää.
mutta täytyy myöntää, että itsellä on vähän kuin sama ongelma, mutta toisinpäin.. omassa tuttava/ystäväpiirissä ei ole muita uskovaisia, ja kaikki eivät vielä edes tiedä että olen uskovainen, itseä kun ns. "pelottaa" tämän julkituominen (vaikka tiedänkin "pelkäämisen" olevan ihan tyhmää ja tarpeetonta) koska en oikein tiedä miten he suhtautuvat. Tai luulen että alkavat pitää minua "hihhulina". Kai mä pelkään että menetän ystäväni ja jään yksin? Kun ei mulla uskovaisia ystäviä vielä oikeastaan olekaan, äitini ainoa uskovainen lähipiirissä. Olen kyllä Herralta rukoillut uskovaisia(kin) ystäviä (tai edes yhtä) ja uskon että asia on kyllä järjestymässä :)
Ja siihen on suurimpana syynä ehkä oma äitini, joka on sanonut, että tietää, että ihminen on sekoamassa, kun hurahtaa uskoon tai alkaa yliseksuaaliseksi. Äiti on ammatiltaan mielisairaanhoitaja:)
Eli olen arka uskossani, joka on kuitenkin todellinen ja paras ystäväni on myös uskossa.
Kyllähän minä ymmärrän sanonnan, että sinulla on vain yksi elämä, niin onhan se tietenkin niin samana ihmisenä, mutta onko raamatussa vahvaa pohjaa sille, ettei sielu voisi syntyä uudelleen?
Tähän haluaisin vastauksen.
mulle tuli mieleen, että oletko keskustellut luottamuksellisesti jonkun sielunhoitajan kanssa?
Jos et, netissäkin voi nimettömänä puhua, tai laittaa viestiä (esim. kotisatama.net -sivustolla on sielunhoitajia, joille voi lähettää viestin, kopioi vaikkapa tuo kirjoittamasi juttu ja lähetä se nimettömästä sähköpostista, jos et omastasi halua.. tosin heillä on tietysti vaitiolovelvollisuus)
Anteeksi etten itse osaa auttaa, tai sanoa mitään muuta kuin "kliseitä" (mutta tarkotan tätä) eli rukoilen puolestasi, että asiasi/tilanteenne selviää ja helpottuu!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse siis jokin aika sitten kuulin/luin (en muista) että nyt on olemassa Tuonela ja Paratiisi, joissa odotetaan (Jeesuksen tulemista? tai sitä, että Saatana syöstään vallastaan?) ja siis Tuonelassa odottavat ne, jotka päätyvät kadotukseen/helvettiin ja Paratiisissa ne, jotka päätyvät Taivaaseen. Täytyy muistella mistä tota luin/kuulin, että voisin jakaa linkin tai jotain, jos kerran jotkut eivät teistä olleet siitä kuullut? Osaisitte sitten valaista asiaa.. jos olen ymmärtänyt väärin. t. ap
toi tuonela sama kun katollisten kiirastuli? Raamattu ei kyllä mun mielestä mainitse tuonelaa tai vastaavaa..
Itse uskon että toisen ihmisen seurasta voi nauttia vaikka uskoisi aivan eri asioihin.
Olen itse ateisti, mielestäni Jumalaan uskominen on...noh, ihmeellistä, omituista ja silkkaa mielikuvitusta.
Se ei kuitenkaan rajaa ystäviäni. Minulla on pari läheistä tiiviisti herätysliikkeessä. Arvostamme toisiamme ja nautimme toistemme seurasta. Mielipiteet/ajatukset uskonnoista pidämme omana tietonamme, emme keskustele niistä. Vältymme näin loukkaamasta toisiamme.
Suomessa on uskonnon vapaus! Se on hieno asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Terrorismin vastaisessa sodassa” pelataan usein salaisin pelisäännöin. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA on siirtänyt vangittuja tai siepattuja henkilöitä maasta toiseen ilman oikeusprosessia tai virallisia luovutuspyyntöjä. Näiden salaisten lentojen seurauksena ihmisiä on pidetty Yhdysvaltojen salaisissa pidätyskeskuksissa ilman, että he ovat voineet tukeutua minkäänlaiseen oikeusapuun tai edes ilmoittamaan sijainnistaan. Ihmisiä on myös luovutettu maihin, jossa heitä on kidutettu ja pahoinpidelty.
Minä olen niin surullinen heidän puolestaan...
”Terrorismin vastaisessa sodassa” pelataan usein salaisin pelisäännöin. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA on siirtänyt vangittuja tai siepattuja henkilöitä maasta toiseen ilman oikeusprosessia tai virallisia luovutuspyyntöjä. Näiden salaisten lentojen seurauksena ihmisiä on pidetty Yhdysvaltojen salaisissa pidätyskeskuksissa ilman, että he ovat voineet tukeutua minkäänlaiseen oikeusapuun tai edes ilmoittamaan sijainnistaan. Ihmisiä on myös luovutettu maihin, jossa heitä on kidutettu ja pahoinpidelty.
Minä olen niin surullinen heidän puolestaan...
maailmassa on kyllä hyvin paljon asioita, joiden puolesta pitäisi rukoilla. Siinä meille "työsarkaa"!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uskon että toisen ihmisen seurasta voi nauttia vaikka uskoisi aivan eri asioihin.
Olen itse ateisti, mielestäni Jumalaan uskominen on...noh, ihmeellistä, omituista ja silkkaa mielikuvitusta.
Se ei kuitenkaan rajaa ystäviäni. Minulla on pari läheistä tiiviisti herätysliikkeessä. Arvostamme toisiamme ja nautimme toistemme seurasta. Mielipiteet/ajatukset uskonnoista pidämme omana tietonamme, emme keskustele niistä. Vältymme näin loukkaamasta toisiamme.
Suomessa on uskonnon vapaus! Se on hieno asia!
että muiden ihmisten uskominen tai uskomattomuus ei ole mikään ongelma.
Samoin kuin ei minullekaan ole ongelma, uskooko joku vai ei.
Tero
mulle tuli mieleen, että oletko keskustellut luottamuksellisesti jonkun sielunhoitajan kanssa?
Jos et, netissäkin voi nimettömänä puhua, tai laittaa viestiä (esim. kotisatama.net -sivustolla on sielunhoitajia, joille voi lähettää viestin, kopioi vaikkapa tuo kirjoittamasi juttu ja lähetä se nimettömästä sähköpostista, jos et omastasi halua.. tosin heillä on tietysti vaitiolovelvollisuus)
Anteeksi etten itse osaa auttaa, tai sanoa mitään muuta kuin "kliseitä" (mutta tarkotan tätä) eli rukoilen puolestasi, että asiasi/tilanteenne selviää ja helpottuu!
t. ap
Olen keskustellut.
Oman seurakunnan "sielunpaimen" on järkevä ja asiallinen ihminen.
Hän sanoi, etteivät profetiat ole sellaiia mitä se uskonveli meille jutteli. Mutta se oli myöhäistä. Maito oli jo kaatunut.
Hän sanoi, että näkee vahvasti meidät siinä seurakunnassa ja on aivan varma, hän kokee sen erittäin vahvana, että meidän paikkamme on tässä ja täällä.
Hän kokee, että me selviämme ja pysymme yhdessä. Ettei Jumalan tarkoitus ole hajottaa perheitä, vaan perhe on jumalan tärkein yksikkö.
Mutta ei tässä mikään tue sitä, että täällä olisi hyvä olla; lapsella ei ole kavereita, kiusataan. Minulla ei ole kavereita täällä. Kauempana kylläkin, mutta matkaa on.
Jopa minun työssäkäynti on helvetin hankalaa enkä vieläkään ole löytänyt sellaista rytmiä ja systemmiä että kodin ja työssäkäynnin saisin yhdistettyä ongelmattomasti.
Mies mennä porskuttaa itsekkäänä ja muista piittaamatta, puhuu kyllä muuta mutta sitten se käytäntö.. Kunnon mies, käy töissä joo, Ei muualla olekaan kuin töissä ja kotona istuu passiivisena.
Ei se mitään auta, että puran jonnekin nettipalstalle tai kirjoitan ahdistukseni jonnekin. Tilanne ei muutu, ymmärrätkö? Ei minulla ole tähän ratkaisua. Tämä ei ole minun oma ongelma, tämä on parisuhdeen ongelma ja minä en yksin voi tätä tilannetta muuttaa. Tämä on myös esim. talouden osalta miehen ongelma - hän omilla ratkaisuillaan meidät tähän tilanteeseen saattanut. Hän näkee vain itsensä, miten hänellä on rankkaa.
Minulla oli helpompaa, jos lähtisin. Mutta lapset kaipaisi isäänsä, ja ongelma on se, ettei hän ennätä töiltään tavata lapsia. tapaamiselle pitäisi varata vaikka kerran viikossa kaksi päivää. Mistä hän niin paljon ottaisi vapaata, lasetensa kanssa olla? Kun ei nytkään! On pieniä hetkiä kotona.
Kun kritisoin tätä Jumalan johdatusta, mies suuttuu että vedän lokaan hänen uskonsa ja uskon. En vedä. tai sitten niin.
Mutta hänen hurmoshenkisen näkynsä ja johdatuksensa kautta me tänne tultiin. Hän näki että täällä sitten hoidetaan asia X - ja siitä se alkoi, ahdistus, talousvaikeudet, parisuhdeongelmat.
Jumalan johdatus, halleluja.
Kukaan tai mikään taho ei ole koskaan missään yhteydessä sanonut miehelle, että sinun tehtävä hyvä mies on olla perheesi kanssa ja hoitaa parisuhteesi ja avioliittosi kuntoon !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle tuli mieleen, että oletko keskustellut luottamuksellisesti jonkun sielunhoitajan kanssa? Jos et, netissäkin voi nimettömänä puhua, tai laittaa viestiä (esim. kotisatama.net -sivustolla on sielunhoitajia, joille voi lähettää viestin, kopioi vaikkapa tuo kirjoittamasi juttu ja lähetä se nimettömästä sähköpostista, jos et omastasi halua.. tosin heillä on tietysti vaitiolovelvollisuus) Anteeksi etten itse osaa auttaa, tai sanoa mitään muuta kuin "kliseitä" (mutta tarkotan tätä) eli rukoilen puolestasi, että asiasi/tilanteenne selviää ja helpottuu! t. ap
Olen keskustellut. Oman seurakunnan "sielunpaimen" on järkevä ja asiallinen ihminen. Hän sanoi, etteivät profetiat ole sellaiia mitä se uskonveli meille jutteli. Mutta se oli myöhäistä. Maito oli jo kaatunut. Hän sanoi, että näkee vahvasti meidät siinä seurakunnassa ja on aivan varma, hän kokee sen erittäin vahvana, että meidän paikkamme on tässä ja täällä. Hän kokee, että me selviämme ja pysymme yhdessä. Ettei Jumalan tarkoitus ole hajottaa perheitä, vaan perhe on jumalan tärkein yksikkö. Mutta ei tässä mikään tue sitä, että täällä olisi hyvä olla; lapsella ei ole kavereita, kiusataan. Minulla ei ole kavereita täällä. Kauempana kylläkin, mutta matkaa on. Jopa minun työssäkäynti on helvetin hankalaa enkä vieläkään ole löytänyt sellaista rytmiä ja systemmiä että kodin ja työssäkäynnin saisin yhdistettyä ongelmattomasti. Mies mennä porskuttaa itsekkäänä ja muista piittaamatta, puhuu kyllä muuta mutta sitten se käytäntö.. Kunnon mies, käy töissä joo, Ei muualla olekaan kuin töissä ja kotona istuu passiivisena. Ei se mitään auta, että puran jonnekin nettipalstalle tai kirjoitan ahdistukseni jonnekin. Tilanne ei muutu, ymmärrätkö? Ei minulla ole tähän ratkaisua. Tämä ei ole minun oma ongelma, tämä on parisuhdeen ongelma ja minä en yksin voi tätä tilannetta muuttaa. Tämä on myös esim. talouden osalta miehen ongelma - hän omilla ratkaisuillaan meidät tähän tilanteeseen saattanut. Hän näkee vain itsensä, miten hänellä on rankkaa. Minulla oli helpompaa, jos lähtisin. Mutta lapset kaipaisi isäänsä, ja ongelma on se, ettei hän ennätä töiltään tavata lapsia. tapaamiselle pitäisi varata vaikka kerran viikossa kaksi päivää. Mistä hän niin paljon ottaisi vapaata, lasetensa kanssa olla? Kun ei nytkään! On pieniä hetkiä kotona. Kun kritisoin tätä Jumalan johdatusta, mies suuttuu että vedän lokaan hänen uskonsa ja uskon. En vedä. tai sitten niin. Mutta hänen hurmoshenkisen näkynsä ja johdatuksensa kautta me tänne tultiin. Hän näki että täällä sitten hoidetaan asia X - ja siitä se alkoi, ahdistus, talousvaikeudet, parisuhdeongelmat. Jumalan johdatus, halleluja. Kukaan tai mikään taho ei ole koskaan missään yhteydessä sanonut miehelle, että sinun tehtävä hyvä mies on olla perheesi kanssa ja hoitaa parisuhteesi ja avioliittosi kuntoon !!
Tai sitten teillä on muita vakavia ongelmia, jotka eivät kyllä itsestään hoidu, vaikka kuinka uskoisikin, sillä usko on myös tekoja puolin ja toisin ja paljonkin sitä!
joku kieroutunut seurakunta jossakin pikkukylässä, jolla ei ole mitään tekemistä aidon uskon kanssa, valitettavasti.
mulle tuli mieleen, että oletko keskustellut luottamuksellisesti jonkun sielunhoitajan kanssa? Jos et, netissäkin voi nimettömänä puhua, tai laittaa viestiä (esim. kotisatama.net -sivustolla on sielunhoitajia, joille voi lähettää viestin, kopioi vaikkapa tuo kirjoittamasi juttu ja lähetä se nimettömästä sähköpostista, jos et omastasi halua.. tosin heillä on tietysti vaitiolovelvollisuus) Anteeksi etten itse osaa auttaa, tai sanoa mitään muuta kuin "kliseitä" (mutta tarkotan tätä) eli rukoilen puolestasi, että asiasi/tilanteenne selviää ja helpottuu! t. ap
Olen keskustellut. Oman seurakunnan "sielunpaimen" on järkevä ja asiallinen ihminen. Hän sanoi, etteivät profetiat ole sellaiia mitä se uskonveli meille jutteli. Mutta se oli myöhäistä. Maito oli jo kaatunut. Hän sanoi, että näkee vahvasti meidät siinä seurakunnassa ja on aivan varma, hän kokee sen erittäin vahvana, että meidän paikkamme on tässä ja täällä. Hän kokee, että me selviämme ja pysymme yhdessä. Ettei Jumalan tarkoitus ole hajottaa perheitä, vaan perhe on jumalan tärkein yksikkö. Mutta ei tässä mikään tue sitä, että täällä olisi hyvä olla; lapsella ei ole kavereita, kiusataan. Minulla ei ole kavereita täällä. Kauempana kylläkin, mutta matkaa on. Jopa minun työssäkäynti on helvetin hankalaa enkä vieläkään ole löytänyt sellaista rytmiä ja systemmiä että kodin ja työssäkäynnin saisin yhdistettyä ongelmattomasti. Mies mennä porskuttaa itsekkäänä ja muista piittaamatta, puhuu kyllä muuta mutta sitten se käytäntö.. Kunnon mies, käy töissä joo, Ei muualla olekaan kuin töissä ja kotona istuu passiivisena. Ei se mitään auta, että puran jonnekin nettipalstalle tai kirjoitan ahdistukseni jonnekin. Tilanne ei muutu, ymmärrätkö? Ei minulla ole tähän ratkaisua. Tämä ei ole minun oma ongelma, tämä on parisuhdeen ongelma ja minä en yksin voi tätä tilannetta muuttaa. Tämä on myös esim. talouden osalta miehen ongelma - hän omilla ratkaisuillaan meidät tähän tilanteeseen saattanut. Hän näkee vain itsensä, miten hänellä on rankkaa. Minulla oli helpompaa, jos lähtisin. Mutta lapset kaipaisi isäänsä, ja ongelma on se, ettei hän ennätä töiltään tavata lapsia. tapaamiselle pitäisi varata vaikka kerran viikossa kaksi päivää. Mistä hän niin paljon ottaisi vapaata, lasetensa kanssa olla? Kun ei nytkään! On pieniä hetkiä kotona. Kun kritisoin tätä Jumalan johdatusta, mies suuttuu että vedän lokaan hänen uskonsa ja uskon. En vedä. tai sitten niin. Mutta hänen hurmoshenkisen näkynsä ja johdatuksensa kautta me tänne tultiin. Hän näki että täällä sitten hoidetaan asia X - ja siitä se alkoi, ahdistus, talousvaikeudet, parisuhdeongelmat. Jumalan johdatus, halleluja. Kukaan tai mikään taho ei ole koskaan missään yhteydessä sanonut miehelle, että sinun tehtävä hyvä mies on olla perheesi kanssa ja hoitaa parisuhteesi ja avioliittosi kuntoon !!
Tai sitten teillä on muita vakavia ongelmia, jotka eivät kyllä itsestään hoidu, vaikka kuinka uskoisikin, sillä usko on myös tekoja puolin ja toisin ja paljonkin sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että kysymys on otsikossa , en osaa sitä kopioida.
Ei. mieheni ei ole seurakunnan vanhemmistossa eikä muutenkaan seurakunnassa missään roolissa.
Aikaisemmin hän otti kerran viikossa yhden illan vapaata töistään, ja teki vapaaehtoistyötä seurakunnalle.
Herralle pitää tehdä töitä.
Minä aloin sitten kiukutella ja riidellä: ihan hyvä että teet Jumalan työtä, mutta milloinkas otat vapaaillan ja vietät sen meidän kanssa???!!
Mies lopetti sitten vapaaehtoistyön.
Hän ei enää osallistu mihinkään seurakunnassa, koska on aina töissä ja silloin kun on vapaata, niin.. no, nytkin istuu omassa huoneessaan ja katsoo telkkaria, hänellä on joku soneran kotiteatteri ja hän katsoo siellä oven takana ohjelmiaan ja on netissä samaan aikaan.
Tämä siksi, että minä hermostuin erään kotiin ja lapseen liittyvään vastuukysymukseen. Minun piti hoitaa se työpaikalta puhelimessa, hälyyttää sukulaista apuun, ja ilmoitin että nyt tyyli muuttuu ja mies ottaa vastaisuudessa vastuun tästä asiasta.
Tästä tuli riita. Ei kertakaikkisesti näe, miten järjetön tämä tilanne on. Näkee vain oman itsensä.
Narsisti hän ei suinkaan ole. Hän on erittäin tasapainoinen, vahva, fiksu mies. Ei hänellä ole vaikeuksia ymmärtää minua tai keskustella kanssani, tuossahan hän istuu ja ihan selkevästi on läsnä ja ymmärtää... sanoo terapeutti toisensa jälkeen. Miehellä on Hyvä Lapsuus, on saanut paljon rakkautta, ymmärrystä, hyväksyntää.
Silti hän jättää minut, vaimonsa, aivan kirjaimellisesti yksin maahan makaamaan, ja lähtee töihin. Tämä hurskas Jumalan mies.
Minun kuuluisi kuulemma mennä yksilöterapiaan.
Mitä minä siellä puhun? Tämän ahdistukseni - ja mistä se johtuu? Pohdinko itsekseni, miten parisuhde meni että hei vaan.
Jos huudan väsyneenä, mies karjuu pallo punaisena takaisin. Millä oikeudella minä huudan, asia X ei anna oikeutta huutaa. Hänkin sitten saa huutaa, hänkin on väsynyt, ei tämä ole hänen elämänsä. No, ei ole minunkaan, mutta tässä ollaan hänen valintojensa takia.
Sanoin asian X suhteen, että lopetetaan. Anna olla, ei jatketa. Mutta hän koki että Herran tahto on viedä se loppuun. Minä uuvuin sen asian alla, mies meni töihin.
Ja asia X on johtanut toiseen ja kolmanteen, joista yksi on talosahdinko.
Kiitos Herralle !
Arvatkaa, missä kantimessa on uskoni.
Jospa se Jumala tulisi sieltä ja näyttäisi valon, että missä on minun paikkani, tässä, mene tänne nainen ota lapsesi ja käy, johdatan sinut pois tuosta autiomaasta ja saat sitten siunauksen ja lapsetkin voivat hyvin, voin tehdä iltarukoukset aidosti, enkä vain siksi että niin kuuluu tehdä.
Missä se Jumala on? Näyttäisi nyt, ja riittävän selkeästi.
On aiemminkin johdattanut, ja hyvin siinäkin sitten kävi. Nyt johdatti tämän miehen ja vikaan meni.
mulle tuli mieleen, että oletko keskustellut luottamuksellisesti jonkun sielunhoitajan kanssa?
Jos et, netissäkin voi nimettömänä puhua, tai laittaa viestiä (esim. kotisatama.net -sivustolla on sielunhoitajia, joille voi lähettää viestin, kopioi vaikkapa tuo kirjoittamasi juttu ja lähetä se nimettömästä sähköpostista, jos et omastasi halua.. tosin heillä on tietysti vaitiolovelvollisuus)
Anteeksi etten itse osaa auttaa, tai sanoa mitään muuta kuin "kliseitä" (mutta tarkotan tätä) eli rukoilen puolestasi, että asiasi/tilanteenne selviää ja helpottuu!
t. ap
Olen keskustellut.
Oman seurakunnan "sielunpaimen" on järkevä ja asiallinen ihminen.
Hän sanoi, etteivät profetiat ole sellaiia mitä se uskonveli meille jutteli. Mutta se oli myöhäistä. Maito oli jo kaatunut.Hän sanoi, että näkee vahvasti meidät siinä seurakunnassa ja on aivan varma, hän kokee sen erittäin vahvana, että meidän paikkamme on tässä ja täällä.
Hän kokee, että me selviämme ja pysymme yhdessä. Ettei Jumalan tarkoitus ole hajottaa perheitä, vaan perhe on jumalan tärkein yksikkö.
Mutta ei tässä mikään tue sitä, että täällä olisi hyvä olla; lapsella ei ole kavereita, kiusataan. Minulla ei ole kavereita täällä. Kauempana kylläkin, mutta matkaa on.
Jopa minun työssäkäynti on helvetin hankalaa enkä vieläkään ole löytänyt sellaista rytmiä ja systemmiä että kodin ja työssäkäynnin saisin yhdistettyä ongelmattomasti.Mies mennä porskuttaa itsekkäänä ja muista piittaamatta, puhuu kyllä muuta mutta sitten se käytäntö.. Kunnon mies, käy töissä joo, Ei muualla olekaan kuin töissä ja kotona istuu passiivisena.
Ei se mitään auta, että puran jonnekin nettipalstalle tai kirjoitan ahdistukseni jonnekin. Tilanne ei muutu, ymmärrätkö? Ei minulla ole tähän ratkaisua. Tämä ei ole minun oma ongelma, tämä on parisuhdeen ongelma ja minä en yksin voi tätä tilannetta muuttaa. Tämä on myös esim. talouden osalta miehen ongelma - hän omilla ratkaisuillaan meidät tähän tilanteeseen saattanut. Hän näkee vain itsensä, miten hänellä on rankkaa.
Minulla oli helpompaa, jos lähtisin. Mutta lapset kaipaisi isäänsä, ja ongelma on se, ettei hän ennätä töiltään tavata lapsia. tapaamiselle pitäisi varata vaikka kerran viikossa kaksi päivää. Mistä hän niin paljon ottaisi vapaata, lasetensa kanssa olla? Kun ei nytkään! On pieniä hetkiä kotona.
Kun kritisoin tätä Jumalan johdatusta, mies suuttuu että vedän lokaan hänen uskonsa ja uskon. En vedä. tai sitten niin.
Mutta hänen hurmoshenkisen näkynsä ja johdatuksensa kautta me tänne tultiin. Hän näki että täällä sitten hoidetaan asia X - ja siitä se alkoi, ahdistus, talousvaikeudet, parisuhdeongelmat.Jumalan johdatus, halleluja.
Kukaan tai mikään taho ei ole koskaan missään yhteydessä sanonut miehelle, että sinun tehtävä hyvä mies on olla perheesi kanssa ja hoitaa parisuhteesi ja avioliittosi kuntoon !!
mutta itseään voi muuttaa (pyytää Jumalaa muuttamaan) ja yleensä oman muutoksen kautta se toinenkin muuttuu, parisuhteessa siis.
Ethän ymmärrä väärin, uskon että sulla on tosi raskasta ja alat olla loppu ja väsynyt. Eikä tarkoitus ole viljellä "kliseitä" ja vaan hyssytellä sua tms., vaan oikeasti yrittää auttaa.. ja kun Jumalalle mikään ei ole nimittäin mahdotonta! Susta tuntuu että oot ihan voimaton ja et näe ulospääsyä.. mutta jos vielä rukoilisit, että saisit voimaa ja Herra muuttaisi sinua (ja teitä) ja tilanteenne taas hyväksi?
Rukoile voimia uskoa Herraan ja Hänen johdatukseensa. Tajuan kyllä että susta nyt vaikuttaa että johdatus ei ole mennyt oikein (en minä voi siitä tietää, en edes yritä esittää että tietäisin) mutta Jumala kyllä tietää.
Miltä tää kuulostaa?
Vieläkö jaksat rukoilla noin?
Onnistuukohan lainaus.
Olen rukoillut neljä vuotta. Se on toki vähemmän israelilaisten 40 vuotta. Mutta se on yhden pienen lapsen koko elinikä.Missä ne vastaukset on?
En minä itseäni muuta. Olen tehnyt sitäkin. Olin hiljaa ja kuuliainen ja nöyrä ja puhuin kauniisti. ei mies minua kuunnellut.
Olen pyytänyt, ollut nalkuttamatta. Mitään ei tapahdu.
Miksi vasta sitten kun hermostun karjumaan ja laitan miehen selkä seinää vasten.Minä annoin miehelle tilaa ja aikaa, ymmärrystä. Että mene ja tee nyt se, kun olet niin innoisasi.. minä selviän.
Mutta tämä mies ei koskaan hellittänyt ja "antanut takaisin", Ymmärrätkö? Kun minä tuin ja ymmärsin, en silti saanut mitään muuta kuin lisää vaatimuksia tukea ja ymmärtää.
Valinnoillaan hän saattoi minut tilanteeseen, jossa olin tosi isosti pulassa. Hän ei ole edes pyytänyt anteeksi, vaan selittää, miten minun pitää ymmärtää hänen tilanteensa. Silti hän ei kukene ymmärtämään minun tilannettani.
Jos jumalalle ei ole mahdotonta, miksi ihmeessä jumala ei avaa tämän miehen silmiä näkemään, mitä hän on itse saanut aikaan omilla valinnoillaan. Ei niitä enää saa tekemättömäksi, mutta jos se muutos pitäisi, niin eiköhän se kuule oikeasti ole jo tuon miehen aika muuttua.
tai sitten hän on muuttunut - omaksi itsekseen. Hän nimittäon ON muuttunut. Ei hän ole se, jonka kanssa menin naiisiin. Hän muuttui, muutos lähti liikkeelle 4 v sitten.
Enkä minä ole puolison terapeutti. Jos hän haluaa hakea apua itselleen, tuen siinä, mutta hän on sanonut, että on masentunut mutta hoitaa sen omalla tavallaan eli rukoilee ja tekee töitä. Tämän sanoi noin 2 vuotta sitten.
Lapsi sanoi noin 3 vuotta sitten, ettei ole nähnyt isin nauravan. Hän katsoi kun eräs isä ja poika potki palloa ilakoiden, isä nauroi. Ja kertoi minulle, ettei meidän isi koskaan naura. Hän selvästi kaipasi samanlaista isää. Tajusi, että toisenlaisiakin isejä on.
Se on totta. Ja tuon lapsi sanoi 3 v sitten.
Ei mikään ole muuttunut, ainakaan mies ole ole nauranut. Ehkä joskus hymyillyt. Mutta palloa ei ole koskaan lapsensa kanssa potkinut. Pienemmän kanssa joskus, mutt aisomman kanssa ei.Ja sitten se olen minä, jonka kuuluisi muttua, vai mitä?!
Mihin minä enää jaksan? Hoidan yksin kaiken. Ne opettamisetkin, ne on minulla, fillaroinnit, luistelut, pulkkamäet,olen oikeasti yh sillä erolla, että mies istuu jossain itsensä ympärillä. Toisi edes rahan talouteen mutta kun kaikki menee velkoihin, kiitämme kun Jumala johdatti asian X jonka mies otti omakseen. Se ei ilmanen ollut, se vei rahat mutta parisuhteen myös.
***********
mutta itseään voi muuttaa (pyytää Jumalaa muuttamaan) ja yleensä oman muutoksen kautta se toinenkin muuttuu, parisuhteessa siis.
Ethän ymmärrä väärin, uskon että sulla on tosi raskasta ja alat olla loppu ja väsynyt. Eikä tarkoitus ole viljellä "kliseitä" ja vaan hyssytellä sua tms., vaan oikeasti yrittää auttaa.. ja kun Jumalalle mikään ei ole nimittäin mahdotonta! Susta tuntuu että oot ihan voimaton ja et näe ulospääsyä.. mutta jos vielä rukoilisit, että saisit voimaa ja Herra muuttaisi sinua (ja teitä) ja tilanteenne taas hyväksi?
Rukoile voimia uskoa Herraan ja Hänen johdatukseensa. Tajuan kyllä että susta nyt vaikuttaa että johdatus ei ole mennyt oikein (en minä voi siitä tietää, en edes yritä esittää että tietäisin) mutta Jumala kyllä tietää.Miltä tää kuulostaa?
Vieläkö jaksat rukoilla noin?
sitä, että rukoilisit Jumalalta voimia jaksaa tilanteessasi!
Ymmärsin kyllä, että miehesi ei osallistu toivomallasi tavalla, ja olen siitä pahoillani..
itselläni on hieman sama tilanne, meillä mies ei tee kotona kotitöitä laisinkaan. Tai lastenhoitoa. Tämä suoraansanottuna raastoi mua pitkään, olin raivon partaalla (ja raivossa) usein, karjuin miehelle naama punaisena ja itkeskelin itsekseni ja välillä ääneenkin, että miten kummassa jaksan tehdä kaiken yksin, en selviä!
Sitten rukoilin voimia ja mä sain niitä. Rukoilin, että Herra muuttaisi mua. Mieheni ei edelleenkään juuri osallistu (tai itseasiassa, nyt on näkyvissä pientä muutosta!) mutta MÄ jaksan! Mua ei suuremmaksi osaksi edes ota yhtään pattiin, vaikka katson mieheni makaavan sohvalla samalla kun mä siivoan.
Toki siis tajuan, että tämä ei ole oikein, ja että parasta olisi että mies tajuaisi ryhtyä tekemään sen, minkä minä katson olevan hänen velvollisuutensa.. mutta siis ymmärrätkö mitä mulle tapahtui, mä sain voimia jaksaa, asia ei siis enää mitenkään paina mua. Siis pieniä heikkoja hetkiä lukuunottamatta.
Sitä mä siis tarkoitin. Jumala pystyy kaikenlaiseen. Enkä mä tiedä oliko tämäkään lopullinen tarkoitus, että siis mä nyt teen meillä melkein kaiken ja mies on sohvalla, ehkä ajan myötä mieskin alkaa tekemään enemmän, mutta siis nyt mua jo helpotti, mä jaksan.
upporikkaan tv-evankelistan päähänpinttymä. Kyseinen nainen on siis pahemman luokan menestysteologian kannattaja ja ajaa vissiin voimakkaasti tuota tuonela-ideaa.
upporikkaan tv-evankelistan päähänpinttymä. Kyseinen nainen on siis pahemman luokan menestysteologian kannattaja ja ajaa vissiin voimakkaasti tuota tuonela-ideaa.
ilmankos!
en meinaa ikinä ole moisesta kuullutkaan.
Kyllähän minä ymmärrän sanonnan, että sinulla on vain yksi elämä, niin onhan se tietenkin niin samana ihmisenä, mutta onko raamatussa vahvaa pohjaa sille, ettei sielu voisi syntyä uudelleen?
Tähän haluaisin vastauksen.