Lue keskustelun säännöt.
miehen suku ahdistaa
31.01.2011 |
onko muita joita anoppi ja käly haukkuvat selän takana? Satuin kuulemaan juttuja minusta joita nä´mä olivat minusta puhuneet. Osa niistä oli jo sanottu suoraan: pukeudun huonosti heidän hienoihin juhliinsa (anoppi soittaa ennen juhlia ja sanoo että mekko päälle sitten), en osaa tehdä tarjottavia (anoppi neuvoo puhelimessa että leivot sitten itse jotain kivaa), suhteeni sukulaisiini on vääränlainen (anoppi pohtii ääneen että roikunko äidissäni).olen liian lihava (anoppi kehottaa menemään lääkäriin asian takia vaikka kyseessä ovat vain raskauskilot).Ja tietenkin ostan lapsille liikaa leluja (anoppi jaksaa aina huutaa miten paljon niitä on) ja olen liian kauan kotiäitinä. enkä varmaan pääse koulutukseen johon haluan vaikka yksi yliopistotutkinto on mulla purkissa.
Nyt kuulin että kälykin joka esittää kivaa, on anopin kanssa näitä samoja jauhanut minusta. Olen tosi masentunut tästä, joudun koko ikäni olemaan tiiviisti tekemisissä tuollaisten latistavien ihmisten kanssa joiden mielestä minussa ei ole mitään hyvää.
Kohtalotovereita?
Kommentit (41)
Viiden vuoden yrittämisen jälkeen laitoin välit poikki anoppiini ja kälyyni. Anoppi neuvoi asiassa sun toisessakin "ystävällisesti" (mm. siinä, ettei lapsia saisi imettää juuri lainkaan, eihän hänkään 1960-luvulla imettänyt).
Anoppi ryntäsi töissä ollessani ensimmäiseen yhteiseen kotiimme ja "järjesti keittiömme" ts. purki juuri sisään kannetut muuttolaatikot ja esitteli sitten minulle, mihin on mitäkin laittanut. Mieheni sitten komensi anopin olemaan aloillaan. Minä laittelin tavaroita oikeille paikoilleen.
Selän takana ja edessäkin anoppi ja käly ovat haukkuneet minun sukuni, ja lopulta kyllästyneenä laitoin välit poikki ja totesin, etten ole roskasakin kanssa tekemisessä. Elämä on tosiaan liian lyhyt sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös ap:n anoppi järjesti keittiön kaapit ja lasten vaatekaapit uuteen uskoon kun olin poissa. ja käyttää aina käskymuotoja "älä osta sitä", "älkää sinne menkö" jne. Kerran anoppi ripusti uudet verhotkin kun oli yksin lapsia hoitamassa "että saadaan vähän väriä".
mies ei taida antaa välejä katkaista kokonaan, ainakin juhliin joudun halveksittavaa olemustani raahaamaan kyylättäväksi
helpotti kuulla että muutkin ovat samassa tilanteessa
ap
meillä siskoni raahasi lapseni väkisin omin päin selän takana lääkäriin, äitini penkoi jopa postit ja availi...
Sekaantuivat koulun ja päivähoidon valintaan, soittivat jopa sosiaalivirastoon, kun valintamme ei tyydyttänyt jne. jne.
Sisko liimaili muumitarroja etuovemme täyteen, koska "lasten pitää saada olla lapsia", äitini heitti pois meidän lääkkeet, koska ne olivat hänestä turhia... Siskopuoli istutteli pihan kasvit uudestaan. Jne. jne. jne.
2
jotakuinkin koko miehen sukuun. En jaksanut olla enää 'kyyläringissä'. Meidän asiat jauhettiin aina ja koko suvulle, anopilla kun ei ole sitä kuuluisaa omaa elämää ollenkaan. Meidän asiat oli ikään kuin hänen asioita, ja minä miniänä tottakai, ihan paska ja kyvytön ihminen, koska pitihän anopin näyttää aina paremmalta.
Kuka helvetti tuollaista elämää ylipäänsä jaksaa!
nuo miniät... Pikkuisen sille itsekkyydelle ja typeryydellekin voisi laittaa rajaa. Veljeni vaimo on just tuollainen mölli ja onneksi pysyykin nykyään sukukekkereiltä pois. Sen naisen elämä on vaan niin vaikeaa ja kuvittelee, ettei hänestä pidetä. Tottahan tuo nykyään. Aluksi tykättiin, mutta jatkuva dissaus, veljen manipulointi idiootiksi ja nykyään tuo ilmiselvä murjotus -> ei kyllä enää tykätäkään. Se on kumma, kuinka veljen entinen vaimo ja nuoruuden pitkäaikainen tyttöystävä tulivat ihan asiallisesti toimeen meidän kanssa. Tämän kanssa vaan kaikki on ollut alusta asti niin vaikeaa. Pari ekaa kertaa hymyili teennäisesti ja sitten alkoi kukkasia tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella ystävälläni on samanlaisia ongelmia, ja he ovat ratkaiseet asian sillä, että eivät itse mene juhliin yms. mutta mies ja lapset saavat mennä. Ja jos anoppi tulee kylään niin menevät itse harrastuksiinsa tai kaupoihin yms. omiin mukaviin juttuihinsa. Näin mies saa molemmat, eikä vaimo joudu sanomaan että valitse jompikumpi.
Itsekin jaksoin aikani laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta enää en jaksa edes kuunnella. Anoppi sisaruksineen on jotain aivan uskomatonta! Vaikka osa lapsista on lähes nelikymppisiä, niin edelleen äitinsä kertovat lapsilleen miten pitää elää. Hyvin yksityiskohtaisesti on lueteltu "oikeat ratkaisut" jokaiseen elämänalueeseen. Tarvitseeko edes sanoa, että juuri kukaan mieheni serkuista ei ole tekemisissä vanhempiensa kanssa? Tämähän tietysti johtuu huonosti käyttäytyvistä lapsista...
Minullekin anoppi muuton yhteydessä näytti kädestä pitäen mitä pitää mihinkin laittaa. Kertoi miten mikäkin huone pitäisi sisustaa. Haukkui keittiön ja vaati sitä remontoitavaksi heti. Ihmetteli Piltti-purkkeja, koska hän teki aina lapsilleen itse ruuat. Näitähän riittäisi...
On sänottu hyvällä ja pahalla, mutta mikään ei ole muuttunut.
Tsemppiä ketjuun kirjottaineille miesten sukujen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että 'itsekkyys' on käsite jota toisiaan nuoleva suku ei voi tajuta. Jotkut vain haluavat myös omaa elämää, eikä jatkuvaa jauhamista siitä minkä väriset verhot joku on laittanut ikkunaan tai pukeeko lapselleen reimaa vai mitä.
nuo miniät... Pikkuisen sille itsekkyydelle ja typeryydellekin voisi laittaa rajaa. Veljeni vaimo on just tuollainen mölli ja onneksi pysyykin nykyään sukukekkereiltä pois. Sen naisen elämä on vaan niin vaikeaa ja kuvittelee, ettei hänestä pidetä. Tottahan tuo nykyään. Aluksi tykättiin, mutta jatkuva dissaus, veljen manipulointi idiootiksi ja nykyään tuo ilmiselvä murjotus -> ei kyllä enää tykätäkään. Se on kumma, kuinka veljen entinen vaimo ja nuoruuden pitkäaikainen tyttöystävä tulivat ihan asiallisesti toimeen meidän kanssa. Tämän kanssa vaan kaikki on ollut alusta asti niin vaikeaa. Pari ekaa kertaa hymyili teennäisesti ja sitten alkoi kukkasia tulla.
että ne miehen eksät glorifioidaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun anoppini tytär on täysin kiinni äidissään. Nainen on hyvää vauhtia lähenemässä viittäkymppiä, ja äiti tietää edelleen kaiken parhaiten...anoppia ottaa päähän ettei mua sen mielipiteet tai ajatukset kiinnosta. Olenkin musta lammas, kun on OMAT AIVOT mitä käytän.
Itsekin jaksoin aikani laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta enää en jaksa edes kuunnella. Anoppi sisaruksineen on jotain aivan uskomatonta! Vaikka osa lapsista on lähes nelikymppisiä, niin edelleen äitinsä kertovat lapsilleen miten pitää elää. Hyvin yksityiskohtaisesti on lueteltu "oikeat ratkaisut" jokaiseen elämänalueeseen. Tarvitseeko edes sanoa, että juuri kukaan mieheni serkuista ei ole tekemisissä vanhempiensa kanssa? Tämähän tietysti johtuu huonosti käyttäytyvistä lapsista...
Minullekin anoppi muuton yhteydessä näytti kädestä pitäen mitä pitää mihinkin laittaa. Kertoi miten mikäkin huone pitäisi sisustaa. Haukkui keittiön ja vaati sitä remontoitavaksi heti. Ihmetteli Piltti-purkkeja, koska hän teki aina lapsilleen itse ruuat. Näitähän riittäisi...
On sänottu hyvällä ja pahalla, mutta mikään ei ole muuttunut.Tsemppiä ketjuun kirjottaineille miesten sukujen kanssa!
eli ollessani raskaanan hän ilmoitti että "yksi lapsi sitten riittää". Mieheni on ainut lapsi. Vieläkin näen punaista kun ajattelen tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se itsekkyyttä, jos haluaa jotain yksityisyyttä? Ei siis halua levitellä joka ikistä asiaa koko suvun kesken. Susta on ok, että vieras ihminen pistää kodin järjestyksen uusiksi? Sinunhan on tätä vaikea ymmärtää, kun olet tottunut hiiviskelemään äitisi perässä. Ehkä veljesikin on saanut tarpeekseen sinun ja äitinsä räpätyksestä ja haluaa elää OMAA elämäänsä..?
kantoi ensimmäisen asuntomme täyteen vanhoja tavaroitaan ja sisusteli niillä...
Tulivat yllätyskylään esimerkiksi yksi itsenäisyyspäivä kello 6.30 aamulla.
Hänen tyttärensä käyttivät meidän kotia pitkään Helsingin-hotellina. Yöpyivät ja ruokailivat ilmaiseksi.
Sitten kun vanhempi heistä sai lapsia, rupesi vain ilmoittamaan, minkä osan kesälomastaan (tai siis työtönhän hän on aina ollut) hän aikoo tulla perheineen Helsinkiin lomailemaan. Ja oletti tietysti, että me kuskaamme heitä kaiket päivät Suomenlinnaan, Korkeasaareen jne. Kaksi adhd-poikaa ja käytöshäiriöinen mies...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muuttui appivanhempien ja miehen siskon suhtautuminen kun miehen kanssa valmistuimme ja aloimme saada isompaa palkkaa (myös minä) kuin miehen äiti ja sisko. Ostimme talon ja teimme lapsen. Ottivat kai jotenkin nokkiinsa, kun emme olletkaa enää "köyhiä opiskelijoita" ja ilmaisia lapsenvahteja, vaan meillä on ihan oma elämä (ja rahat). Muuttuivat paljon nuivemmiksi.
En jaksa selittää kaikkea, mutta lapsen syntymän jälkeen on arvosteltu ihan kaikkia tekemisiämme: häät olivat vääränlaiset, imetin liian pitkään, ostimme talon kysymättä ensin appivanhempien lupaa jne.
Vanhemmat ihmiset ovat aina puuttumassa asioihin, koska haluavat auttaa (vaikka eivät siinä onnistuisikaan). Itse voit sanoa, että haluan, ettei minun henkilökohtaisiin asioihini puututa eikä niitä levitellä. Minun mieheni äiti yritti puuttua aluksi liikaa, mutta ymmärsi kantani, kun keskustelimme asian läpi. Sen verran pitää olla naista, että osaa selvittää asiat naamatusten ihmisten kanssa.
ei tasan keskustella. Siitä käynnistyy niin valtaisa marttyyrishow, ettei sitä kukaan jaksa.
Ja sen jälkeen he jatkavat tasan niinkuin ennennkin, syyllistäminen vain lisääntyy.
paras ratkaisu ongelmasukulaisiin. Miehen sisko on patalaiska ja jättääkin aina vierailunsa jälkeen kaamean sotkun, onneksi käy harvoin.
Anoppini esittää omia mielipiteitään joka väliin ja todella vahvasti. Esim 1 kk vauvalla olisi pitänyyt antaa vettä koska oli kuuma kesä. Koska maitoa riitti hyvin ja lapsi söi hyvällä ruokahalulla, en katsonut aiheelliseksi antaa vettä lapselle. Keskustelimme TUNNIN siitä, että annetaanko lapselle vettä vai ei.
Anoppi myös vaatii hyvin yksityskohtaisia selvityksiä asioista, en kuitenkaan halua avautua hänelle niin paljoa.
Oli hauska toi yksi kälyn viesti täällä palstalla, oln itse laittanut välit poikki paitsi anoppiin, myös kälyyn. Käly nimittäin on anoppini ts. äitinsä varjo, lähes viisikymppisenä edelleen kysyy joka askeleeseen äitinsä neuvoa ja anoppi on pääosin kasvattanutkin kälyni nuy jo teini-ikäiset lapset. Surkeaa touhua.
Sinä ja perheesi sitten päätätte, miten tiivistä yhteydenpito. Ei sinun ole pakko olla heidän kanssaan missään tekemisissä, jos eivät osaa käyttäytyä.
Minua ja miestäni haukkuivat selän takana oma äitini, siskoni ja siskopuoleni.
Eipä sitten enää tarvitse ihmetellä, kun emme enää heillä käy.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi arvottomiin ihmisiin.