Lue keskustelun säännöt.
Mulla meni esikoisvauvan eka joulu pilalle ruokavaivan takia.
31.01.2011 |
Yksi sukulainen oli luvannut tuoda joululaatikot ruokapöytään ja koska meitä laktoosi- maito-ongelmaisia oli useampi, lupasi tehdä maidottomina. No, oli sitten ilmeisesti unohtanut asian ja tehnyt normaaliin maitoon. Esikoisvauvallani oli ikää 1 1/2 kk, eli univelkaa piisasi ja imettävänä nälkä oli kova. Ollaan totuttu siihen, että äitini pöydässä kaikki ruoka on sopivaa, eivätkä joukkoon sujahtaneet laatikot pistäneet silmään, eli emme muistaneet tohinan keskellä varmistaa, että miten laatikot oli tehty.
No, söimme puoliltapäivin hyvällä ruokahalulla ja sitten istuinkin iltapäivän vessassa ripuloimassa. Välillä yritin käydä imettämässä (oli hidasta hommaa) ja kesken kaiken piti taas juosta vessaan. Pieruja riitti, isoja ja äänekkäitä ja aina sai pelätä, että turahtaa housuun varren kanssa. Oli kylmä hiki pinnassa, tärisin, janotti ja ajatuskin ruuasta teki pahaa.
Iltapäivän ripuloinnin jälkeen olin aivan kuitti ja nukuin monta tuntia, yritin taas imettää välillä ihan horroksessa. Kun tuli lahjojen avaamisen aika, oli oli vieläkin niin kamala, että kävin vain suihkussa ja maaduin sohvan pohjalla.
Voin kertoa, että vituralleen meni koko esikoisen eka joulu, kiitos ruokavaivan ja sen, että yksi ihminen ei ollut ottanut asiaa tosissaan huomioon. Olin tuolloin nuori ja opin kerrasta, että olen tosi tarkkana ja jos yhtään epäilyttää, jätän syömättä. Pyydän anteeksi niiltä emänniltä, jotka ihmettelevät että "no on se saatana kun ei erikoisruoka kelpaa, vaikka ihan sitä varten valmistin". Kyse voi olla vain siitä, että syystä tai toisesta en uskalla luottaa emännän sanaan ruuan sisällöstä, enkä oikein kehtaa/osaa muotoilla asiaa ääneen. Niitä laktoosipillereitä en muista aina pitää mukana, mutten myöskään osaa niihin kunnolla luottaa ja jätän mieluummin syömättä kuin otan riskin.
Kommentit (7)
Kysyitkö sinä erikseen näistä laatikoista? Meillä ei ole noin vakava laktoosi-intoleranssi, siltikin varmistamme aina erikseen, jos ruokaa on laittanut joku, joka harvemmin meille ruokaa laittaa.
Lisäksi tuo on aikalailla ylimielisyyttä "en pidä mukana laktoosipillereitä, kuka niitä muistaa" -asenne. Miksi toisten pitäisi muistaa sinun vaivasi, jos itse et voi muistaa omaan vaivaasi pitää niitä mukanasi?
mutta jos joku on sanonut laittaneensa minulle erityisruokavalioni mukaista ruokaa, niin kyllä mä silloin ajattelen, että se ruoka on sitä mitä sen pitäisi olla. Eikös ap aloituksessaan sanonut, että tämä henkilö oli luvannut tehdä maidottomia laatikoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harmi juttu, että tapahtui noin, mutta mitään erityistä dramatiikkaa ei tästä nyt löydy, en usko, että lapsesi joutuu isona terapiaan pilalle menneen ekan joulun takia
Meillä on yksi lapsi, joka allerginen maidon lisäksi 7 muulle perusruoka-aineelle ja itse olen ottanut sen linjan, etten odota tai pyydä hänelle mitään erikoisjuttuja, hoidan "ongelmamme" itse. Ihminen, jolla ei ole ruokaongelmia, ei voi tietää näitä juttuja. En itsekään olisi tiennyt aiemmin esim. mikä ero on laktoosittomilla ja maidottomilla tuotteilla yms.
Pyytämättä ja yllätyksenä on joku kokkaustaitoinen sukulainen allergikollemmekin sitten kuitenkin jotain ruokaa saattanut loihtia, viime kesänä yksiin juhliin ja viime joulunakin. Sain loput kotiinkin dogibagissä, kun muille ei kelvannut =)
En ole "hälläväliä" -asenteella liikenteessä, vaan koska syödään ulkona tosi harvoin, töissä aina omat eväät ja kotona/äiteellä on turvalliset ruuat, niin ei ole tapana roudata niitä laktoosipillereitä mukana. Yritän muistaa ottaa ne mukaan jos mennään vieraisille, mutta aina ei muista vaikka yrittää.
Esikoisvauvan joulumuistoista en ole huolissani. :D Ei se terapiaan joudu ja jouluja on tuon jälkeen tullut jo aaaaaika monta (lapsi jo yläasteella), mutta kyllä se vieläkin kevyesti ketuttaa, että se ihkaensimmäinen vauvajoulu meni ripuloidessa. Voihan sitä olla vaikka vatsataudissa, mutta tuosta jäi paskan maku käteen sen takia, että asian olisi voinut välttää helposti.
Ja kuten avauksessani sanoin, opin tuosta yhdestä kerrasta ja sen jälkeen olen aina kysellyt tarkkaan mitä tarjottu ruoka sisältää ja tosiaan jätän väliin, jos yhtään arveluttaa. Yhdellä lapsistani on maitoallergia ja sen kanssa on sama juttu: jos on pienintäkään syytä epäillä ruuan maidottomuutta, ei lapsi sitä syö. Muuten on iho punaisena ja kolme yötä huutoa luvassa.
ap
En ole "hälläväliä" -asenteella liikenteessä, vaan koska syödään ulkona tosi harvoin, töissä aina omat eväät ja kotona/äiteellä on turvalliset ruuat, niin ei ole tapana roudata niitä laktoosipillereitä mukana. Yritän muistaa ottaa ne mukaan jos mennään vieraisille, mutta aina ei muista vaikka yrittää.
Esikoisvauvan joulumuistoista en ole huolissani. :D Ei se terapiaan joudu ja jouluja on tuon jälkeen tullut jo aaaaaika monta (lapsi jo yläasteella),
ap
sitten unohdus sallitaan, mutta ei äidillesi? Itse sanot: "aina ei muista vaikka yrittää".
Ja itselläsi taitaa aikamoinen trauma olla, jos vielä vuosien jälkeenkin viitsit asiasta kitistä, eikä edes joulun aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kans laktoosi-intoleranssia ja kaks allergista lasta. En luota kenenkään sanomisiin ruoista vaan vien aina lapsille omat tai otan vain ns. varmoja ruokia. Kermakakut ja jäätelöt jätän aina syömättä. Ei ole kiva kitua loppupäivää..
Kysyitkö sinä erikseen näistä laatikoista? Meillä ei ole noin vakava laktoosi-intoleranssi, siltikin varmistamme aina erikseen, jos ruokaa on laittanut joku, joka harvemmin meille ruokaa laittaa.
Lisäksi tuo on aikalailla ylimielisyyttä "en pidä mukana laktoosipillereitä, kuka niitä muistaa" -asenne. Miksi toisten pitäisi muistaa sinun vaivasi, jos itse et voi muistaa omaan vaivaasi pitää niitä mukanasi?
Pahoillani toki olen siitä, että esikoisvauvan joulu meni pilalle. Mutta toisaalta vauva oli niin pieni, ettei se sitä tiedä.