Olisitko surullinen vai onnellinen, jos nyt heräisit ja olisit 16-vuotias.

enkä saisi juuri niitä koskaan..

Huh, mikä kysymys.

Kyllä ahdistaisi jos heräisin tästä ihanasta elämästäni siihen teinin elämään..Lapset ja mies, joita rakastan enemmän kuin mitään olisikin vaan unta ja heräisin ilman mitään..tosin tulevaisuus edessä mutta vieras tulevaisuus.

Ahdistaisi..

En varmaan edes lähtisi kouluun vaan jäisin miettimään mitä minulla oli vaan ei ole enää.

eikä työpäivä.

Olin 16-vuotiaana nyhverö mutta lukion jälkeistä opiskelua kyllä miettisin uudestaan.Lukion jälkeen olin jo melkein lähdössä jonkinlaiselle kurssille(kesto taisi olla vuoden)Ahvenanmaalle/Ruotsiin.Mutta sitten kuitenkin mamoilin.

En muista tarkkaan, 16 vuotta tässä välissä on tehnyt tehtävänsä ;)

Siis toivoisin että olisin ollut 16v sitten paljon itsenäisempi.

Siis olisit 16- vuotiaana mennyt nukkumaan ja kaikki mitä tähän päivään mennessä olet kokenut, lastensaamiset ja muut, olisivatkin olleet vain unta.

Herätyskello soi, tai äiti tulee herättämään, heräisit ja alkaisit tehdä lähtöä kouluun.

Olisitko surullinen vai onnellinen?

Unohtaisin exän ja hakisin mun nykyisen mieheni jo aikaisemmin elämääni. Monta muutakin juttua tekisin toisin...

Olisi niin ikävä lapsia ja miestä.

Siis olisit 16- vuotiaana mennyt nukkumaan ja kaikki mitä tähän päivään mennessä olet kokenut, lastensaamiset ja muut, olisivatkin olleet vain unta. Herätyskello soi, tai äiti tulee herättämään, heräisit ja alkaisit tehdä lähtöä kouluun. Olisitko surullinen vai onnellinen?

Unohtaisin exän ja hakisin mun nykyisen mieheni jo aikaisemmin elämääni. Monta muutakin juttua tekisin toisin...

Eikä toisaalta sitä eksääkään.

Kaikki se on vain unta mitä olet kokenut mentyäsi kerran nukkumaan ollessasi 16- v.

yhden yön unet eivät muuttaisi sitä, että todellisuudessa olen yksinäinen ja ystävätön, ujo ja vieroksuttu. En tiedä, miten ihmisten kanssa ollaan, minulla ei ole yhtään ystävää, koulua käyn ja hyvin menestyn, mutta itsetuntoni on olematon. Seurailen muiden elämää sivusta ja pääsen vain vahingossa hipaisemaan sitä, mitä tavallisten nuorten elämä on. Onhan sitä elämänsä aikana oikeastikin nähnyt unia, joissa on ollut läheisiä ihmisiä, miehen rakastama, lapsiaan hoitava, mutta en olisi tuolloin oikeasti voinut ajatella, että niin minulla joskus on.

Oli hirveä elämänvaihe noina vuosina. Ainut hyvä asia olis että voisin tehdä tiettyjä asioita toisin (tosin monet ikävistä asioista oli sellaisia joihin en itse olisi voinut vaikuttaa).



Toisaalta, jos tekisin erilaisia valintoja, en välttämättä olis nyt tässä missä olen. Ja nykyisin olen Erittäin tyytyväinen elämääni. Ollut jo reilut 10v.

Kaikki, ihan kaikki, pitäisi kokea ja tehdä ja aikaan saada uudestaan. Juu, ei kiitos!

Eikä toisaalta sitä eksääkään.

Kaikki se on vain unta mitä olet kokenut mentyäsi kerran nukkumaan ollessasi 16- v.

Surullinen olisin siitä, etten enää tapaisi lapsiani. Muuten erittäin onnellinen.

Elämäni parasta aikaa.

elämässäni niin paljon ja tehnyt sen eteen niin paljon työtä, etten haluaisi aloittaa kaikkea alusta.

Olen myös tavannut maailman parhaan aviomiehen ja saanut maailman ihanimmat lapset, joten haluan elää juuri tässä ja nyt!

kun menettäisin lapseni ja miesystäväni. :( Toisaalta onnellinen, kun tietäisin, mitä virheitä ei kannata tehdä.

En todellakaan jaksaisi enää sitä vittuilua ja huoraksi haukkumista, mitä äitini harjoitti silloin kun olin nuori. En vaan jaksais.

Ja nyt tietäisin, ettei haukkuminen ja vähättely loppuis kun vasta äitini kuolemaan, niin tekisin varmasti itsarin.

molemmat ensin naimisissa kun suhde alkoi - suurta rakkautta jota ei koskaan lausuttu ääneen. Sitten erottu tahoillamme ja vuoden hiljaisuuden jälkeen mies tuli luokseni yöllä tarkoituksenaan saada meidät jälleen yhteen mutta kaikki kääntyikin päälaelleen ja yö loppui järkyttävään väärinkäsitykseen - luulin että hän oli tehnyt valintansa tyttöystävänsä hyväksi. Tuon yön jälkeen ei mitään yhteyttä ennen viime syksyä.... vasta 17 vuoden jälkeen saimme purettua tuon yön tapahtumat ja kerrottua tunteistamme toisillemme.



Mutta - molemmat jälleen tahoillaan perheellisiä...



28

Ei ei ei uudestaan nuoruuden epävarmuutta ja kaikkea.

tosin sen ajan ulkomuodon ottaisin mukisematta :D

Tekisin monta asia aihan toisin.



Mutta toisaalta olisi raskasta elää nuoruus taas uudelleen. Ei se niin herkkua ollut sekään.

Kyllä haluasin olla aikuinen itseni ennemmin kuin 16-vuotias. 16-vuotiaana olin liian pyöreä ja arka ja mua kiusattiin koulussa. Nyt olen itsevarma, normaalipainoinen, ilonen ja elämääni tyytyväinen, minulla on ihana perhe ja ystäviä.