G: Millaisessa elämäntilanteessa haluaisit nyt olla?

haluaisin perheeni takaisin,



t. jätetty

haluaisin perheeni takaisin,

t. jätetty

ap

1) Ulkonäkö: vähintään 10, mieluummin 30 kg kevyempi olemus, kaunis iho, ei harmaita hiuksissa



2) Komea ja rikas lääkärimies



3) Kaunis omakotitalo arvostetulla alueella



Nämä siis sen lisäksi, mitä nyt jo on. Eli lapset jo löytyy, samoin korkea koulutus ja mukava työ. Palkkaa saisi tulla enemmän, mutta sitä ei ehkä tarvitsisi niin paljon, jos mies olisi rikas.

Nykyisen elämäni. Talo kivalla paikkakunnalla. Mies ja kaksi täydellstä lasta. Lemmikit.



Rahaa saisi olla niin paljon, että vois käydä töissä silloin kun huvittaa.

Minulla on kiva (vakituinen) työpaikka, jo 12-vuotias lapsi, maailman ihanin mies, ja mukavia harrastuksia, sekä hyviä ystäviä. Ikää 30.



Matkat perheen kanssa ulkomaille ovat myös yksi tärkeä asia elämässäni.

asiat ovat aika hyvin, mutta haaveilen isosta valoisasta ja avarasta omakotitalosta. Matkustelusta, rahasta, luksusmökistä ja siitä, että töitä voisi tehdä vain parina päivänä viikossa. Tietnkin painaisin 15 kiloa vähemmän ja olisin unalmavartaloinen blondi. Nyt olen vain muhkea blondi:/



Mieheni ja lapseni ovat rakkaita eli heitä en haaveile vaihtavani:) Työni on oikeasti han ok, mutta talomme on pieni, sokkeloinen ja rahaa nyt on aina liian vähän!

Mulla niin upea miesystävä, mutta liina nuoret lapset :(

mutta olisin valinnut paremman akateemisen koulutuksen kuin nykyiseni. Lähinnä ansiollisista syistä. Pidän nykyisestä työstänikin, mutta en ole tyytyväinen pakollisten ja mielivaltamenojen jälkeen säästöön jäävään rahaan. On ärsyttävää, kun joutuu säästämään viitisen kuukautta ennen kuin on rahaa lähteä lomamatkalle jonnekin lämpimään. Luottokortti löytyy ainoastaan lomamatkojen auton vuokrausta varten.



Asuisimme mieheni (nykyinen kelpaa) kanssa edelleen kerrostalossa ison kaupungin keskustassa. Varmaan tässä samassa neliössä kuin nyttenkin. Lisäksi haluaisin siirtolapuutarhamökkipalstan. Viihdyn keskustassa asumassa, mutta olemme muuttamassa omakotitaloon (viiden kilometrin päähän keskustasta) ja siirtolapputarhaa en tule tarvitsemaan, kun on oma piha. Omakotitalo on lapsista aiheutunut valinta.



Nyt kolmen lapsen jälkeen viisastuneena (mies ei ole suostunut luopumaan unelmastaan neljännestä lapsesta), jos saisin aloittaa elämäni uudelleen ylioppilaaksi pääsystä, en hankkisi yhtään lasta. Asuin keskustassa, matkustelisin ja Volvo V70:sen sijasta ajelisin jollakin kivalla, näpsäkällä ja tehokkaalla coupé-mallilla (BMW tai Audi). Lisäksi silloin voisimme hankkia myös minulle oman moottoripyörän (miehellä on v-rod). Ilman lapsia en olisi myöskään laiskistunut liikuntaharrastuksistani (ei vain motivaatio riitä ja oman ajan notkun netissä tai töitä tehden). Olisin kymmenen kiloa hoikempi, eikä painoindeksini olisi 23:a.

Ja mahdollisesti haluaisin lisää lapsia.

Kissakin olisi kiva. Ja enemmmän ystäviä.

Harrastamaankin olisi kiva saada aikaa enemmän.

Nyt tilanne on se, että asun toistaiseksi vielä pienemmässä kolmiossa kahden lapsen kanssa. Hankintalistalla on kyllä se isompi asunto ja se toteutuukin.



Lemmikkejä ei ole. En tiedä oikeasti hankinko niitä edes, hankaloittaahan niiden hoitaminen matkustamista ja muutenkin jos ei ole kotona, niin ikävähän niille tulisi sisätiloissa päivät pitkät. Ja toisaalta hermo menisi jos katti ravaisi edes takaisin, varsinkin aamuyöstä kun ne tuppaavat ravaamaan jos ovat tottuneet ulkonakin olemaan. On ollut nimittäin lemmmikkeinä kissoja lapsuudestani asti, ja omassa kodissakin pari vuotta, mutta annoin sen äidille joukon jatkoksi kun en vaan jaksanut sitä ravaamista lasten vauva-aikana, kun sai muutenkin heräillä tämän tästä.

plussana sitä voisi toivoa, että asunto olisi maksettuna ja painoa himppu vähemmän, mutta onpa tässä vielä 25-vuotiaana aikaa niitä tavoitella ;)