Kehitysvamma johtaa yhä useammin aborttiin

Muistaakseni kirjoitan siitä blogissa abortti.blogspot.com - Kadun aborttiani. Keskustelua abortista ja elämästä.



T. aborttibloggari

sikiöseulontoihin.

En olisi abortoinut silloin kun lapsia vielä tein.

Kävisin varmaan tutkituttamassa monella lääkärillä, ja jos aina olisi sama tulos.. sitten ehkä abortoisin. Vaikea kyllä sanoa varmaksi, koska voi olla että rakastaisin sitä liikaa jo silloin. Toisaalta rakastan nyt olemassa olevia lapsianikin niin paljon, että saattaisin heidän vuokseen tehdä abortin. Koskaan ei kuitenkaan tiedä miten pahasti vammautunut lapsi olisi. Olen tehnyt töitä kehitysvammaisten parissa, ja moni heistä on todella hyvin pärjäävä ja ihana oma persoonansa. Silti joukossa on niitäkin, joilla elämänlaatu on hirveän huono ja jotka ihan rehellisesti ovat taakka perheelleen. Vaikka rakas taakka olisikin, on se silti hurja työmäärä minkä vakavasti vammainen tuo tullessaan.



Mutta en tiedä. Saattaahan sitä aina vammautua itse kukin, enkä tiedä mitä toivoisin itselleni tehtävän siinä tilanteessa. Jos elämänlaatuni olisi tosi heikko, varmaan toivoisin elämän päättymistä kyllä.

Ja välillä on raskasta, ja silloin tulee mietittyä että olisinko tehnyt abortin jos olisin tiennyt. En tiedä. Välillä taas mietin että en olisi tehnyt aborttia, mutta olisin kyllä halunnut saman lapsen terveenä.

Miksi sairauksia ylipäänsä on enää olemassa? Eikö tämä ihmissuku olisi jo jalostunut sen verran paljon, että vammaisia ei tulisi? Ei se ole mitenkään hienoa elää vammaisen kanssa, vaikka kaikilla tietenkin on oikeus elää.

Monesti se vamma ei ole niin vaikea. Meillä kehitysvammainen lapsi, joka saa paljon vähemmän huomiota, kuin 7v. kuopus.

Meillä tämä vammainen lapsi on se joka odottaa, että hätäinen kuopus saa asiansa ekana.

Halutaan vaan löytää syitä, että abortti voidaan tehdä, vaikka todellinen syy on se, että vanhemmat ei halua kehitysvammaista lasta.

Vanhemmat ei halua lasta, jonka älyllinen kehitys on jäljessä.

Monesti se vamma ei ole niin vaikea. Meillä kehitysvammainen lapsi, joka saa paljon vähemmän huomiota, kuin 7v. kuopus.

Meillä tämä vammainen lapsi on se joka odottaa, että hätäinen kuopus saa asiansa ekana.

Halutaan vaan löytää syitä, että abortti voidaan tehdä, vaikka todellinen syy on se, että vanhemmat ei halua kehitysvammaista lasta.

Vanhemmat ei halua lasta, jonka älyllinen kehitys on jäljessä.

jos vamma ei ole kovin suuri. Usein toki ei olekaan, vaan kehitysvammainen pärjää varsin hyvin. Silti on joukossa niitäkin, joiden on kivuliasta elää ja jotka ovat oikeasti hankalia hoidettavia.

Toki sellaisia vammoja voi tulla jo terveellekin lapselle, tai ne voidaan huomata vasta syntymän jälkeen. Mutta kyllä miettisin vakavasti jos kehitysvamma sikiöllä todettaisiin. En silti kyllä tiedä mihin päätyisin.

5

ihan jo sen takia että se vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti koko perheeseen ja etenkin sisaruksiin jos sellaisia jo on. Kyllä ihminen itse tietää onko hänellä ja perheellä rahkeita hoitaa vammaista lasta.

vielä rv 24. Ja samalla viikolla syntynyt tavallinen pidetään kaikin keinoin hengissä. Aikamoista natsismia.

koko perheeseen (olen tutkimuksiakin tästä lukenut). Se vaikuttaa vanhempien jaksamiseen, ajan käyttöön ja toisten lasten huomioimiseen. Vamman laatu ja vaikeusastekin vaikuttaa mutta läheskään kaikki down-lapset eivät ole iloisia ja hyvinvoivia auringonpaisteita vaan heillä on monta erilaista sairautta ja ongelmaa.

Raskausviikko 24



Sikiön kaikki elimet ovat jo hyvin kehittyneet lukuun ottamatta keuhkoja, jotka vaativat vielä useita viikkoja kypsyäkseen. Kasvu on nopeaa: lapsi painaa jo yli puoli kiloa.



Sormissa tapahtuu jännittävää, sillä nyt muodostuvat pienet sormenjäljet. Sikiön sisäkorva on jo niin kehittynyt, että lapsella voi olla käsitys siitä miten päin hän kohdussa lepää.



Jos vauva syntyisi nyt, hänellä olisi mahdollisuudet selviytyä keskoshoidossa.

Uskon, että monen aborttipäätöksen taustalla ja mies, jonka mielestä abortti on ainoa vaihtoehto. Naisilla on ehkä enemmän hoivaamishalua ja siinä vaiheessa jo läheisempi suhde lapseen kuin miehellä, joka välttämättä ei koko raskautta ole edes sisäistänyt.



Ei aborttiin päätyminen tarkoita sitä, etteikö vammaista lasta olisi rakastanut, jos sellainen perheeseen syntyisi.



Niin hirvittävä valinta ja voi ymmärtää vuosien surun ja tuskan, joka päätöksestä seuraa.

Raskausviikko 24



Sikiön kaikki elimet ovat jo hyvin kehittyneet lukuun ottamatta keuhkoja, jotka vaativat vielä useita viikkoja kypsyäkseen. Kasvu on nopeaa: lapsi painaa jo yli puoli kiloa.



Sormissa tapahtuu jännittävää, sillä nyt muodostuvat pienet sormenjäljet. Sikiön sisäkorva on jo niin kehittynyt, että lapsella voi olla käsitys siitä miten päin hän kohdussa lepää.



Jos vauva syntyisi nyt, hänellä olisi mahdollisuudet selviytyä keskoshoidossa.

Ehkä kuulostaa hullulta (etenkin abortinvastustajien korvissa), mutta mielestäni armeliasta myös abortoitavaa alkiota/sikiötä kohtaan, jos sen elämästä on todennäköisesti tulossa tuskallinen, vaivainen ja lyhyt. Downeilla voi olla vaikeita sydänvikoja ja he mm. dementoituvat usein varhaisessa keski-iässä.

onko lapsi vammainen vai terve joten sen jälkeen ei todellakaan enää abortoida tervettä lasta vahingossa!

Näen joka päivä pieniä, hyvin vaikeasti vammaisialapsi, joiden elämänlaatu on heikko. Kyllä näiden lasten vanhemmat on suoraan sanoneet, että olisivat saaneet jäädä syntymättä. Vanhemmille on todella raskasta seurata vierestä lapsen tuskia ja he eivät voi tehdä juuri mitään auttamiseksi. Kotona ei pystytä hoitamaan, sillä olisi niin uuvuttavaa ja veisi kaiken ajan muulta elämältä.



Itse olen siihen tulokseen tullut, että tekisin abortin, jos saisin tietää odottavani kehitysvammaista. Toivottavasti en siihen tilanteeseen ikinä joudu, sillä lapsilukuni on nyt täysi!!!

tätä asiaa pohdittiin ja molemmat olivat sitä mieltä ettei meillä riitä rahkeet esim down-lapsen hoitoon eli abortti ois ollu meilläkin edessä eikä olis ollu vain miehen mielipide...tosin miksi miehen mielipide ei saisi painaa koska ei se äiti ole pelkästään se joka vammaisen lapsen kanssa elää...

tätä asiaa pohdittiin ja molemmat olivat sitä mieltä ettei meillä riitä rahkeet esim down-lapsen hoitoon eli abortti ois ollu meilläkin edessä eikä olis ollu vain miehen mielipide...tosin miksi miehen mielipide ei saisi painaa koska ei se äiti ole pelkästään se joka vammaisen lapsen kanssa elää...

Olet lukenut tutkimuksia, mutta minäpä tunnen ihan oikeita perheitä, jossa vammainen lapsi.

Lievä ja keskivaikea vamma menee perheessä oikein hyvin, kun vamma ei ole vaikea.

Mitään ei kuopus menetä, vaikka meillä vammainen lapsi onkin.

Monet vammaiset on vähästä tyytyväisiä ja iloitsevat pienistäkin asioista.

Tuolla noi meidän pojat leikkii keskenään. Eilen halusivat nukkua yhdessä.

Se että pesen esikoisen suihkussa tai pyyhin pyllyn, niin ei ole kuopukselta pois tai teen läksyt esikoisen kanssa.

Enemmänkin vamma näkyy puheessa ja ymmärtämisessä.

Kukaan ei voi abortoidessa tietää onko vamma vaikea vai ei. Arpapeliä se on.

Monet down lapset pärjäävät oikein hyvin ja näenkin heitä paljon lapseni koulussa iloisina vipeltävinä lapsina.

Miksi vaikea vamma vedetään aina esimerkiksi, kun suurin osa on lievästi vammaisia.

Toki vaikeasti vammainen on raskas hoidettava, mutta kukaan ei tiedä mikä tilanne sillä sikiöllä on.

T.7

Kävisin varmaan tutkituttamassa monella lääkärillä, ja jos aina olisi sama tulos.. sitten ehkä abortoisin.

eikä lapsen kromosomit vähene, vaikka kuinka kävisit monella lääkärillä.