Kehitysvamma johtaa yhä useammin aborttiin

Mulla on lievästi kehitysvammainen sisko. Suhtaudun vähän ristiriitaisesti näihin seulontoihin, koska ne eivät anna täyttä varmuutta. Ja olen nähnyt, että tuttavien kohdalla ne ovat monesti turhaan hälyttäneet ja aiheuttaneet kauheaa stressiä ja huolta aivan turhan takia. Ei varmasti ole hyvä asia tuntea raskauden aikana kauheaa stressiä.



Itse annoin kaikki ultrat tehdä ja niskapoimuturvotuskin katsottiin. Mutta veriseulaa en otattanut. Ajattelin, että jos niskapoimussa jotain erikoista on, silloin ehkä haluan tarkempia tutkimuksia. Mutta ne eivät olleet tarpeen.



Lisäksi tiesin, että esimerkiksi siskon kehitysvammaisuus ei olisi seuloissa näkynyt. Tämän kaltaista kehitysvammaisuutta "pelkäsin" eniten, joten mitä turhaa sitten edes seulontoihin osallistuakaan, kun tuota ei olisi näkynyt kuitenkaan. Tosin itse epäilen, että siskon kehitysvamma aiheutui aikoinaan vaikeasta synnytyksestä ja napanuorakin oli siskon kaulan ympärillä.



Vähän ärsyttää, kun nykyään tuntuu, että tulevia äitejä pelotellaan kaikella mahdollisella. Tuntuu siltä, että odotetaan tulevan lapsen olevan sairas, ellei muuten todisteta (seulonnoilla). Pitää syödä kunnolla terveellisesti ja välttää kaikkea epäterveellistä, muuten käy huonosti jne. Tällainen olo itselle tulee näistä seulonnoista.



Oma sisko on rakas ja kaikkea, mutta ei se helppoa ole ollut. Omasta siskosta tulee aina olemaan huoli, pärjääkö hän varmasti elämässä. Hän tulee aina tarvitsemaan muiden ihmisten apua, vaikka kehitysvamma on ainoastaan lievä. Aina saa pelätä, hyväksyykö oikeasti muut ihmiset hänet. Kohdellaanko häntä hyvin. Ja surua tunnen siitä, kun hän ymmärtää itse olevansa erilainen kuin muut ja ettei kaikki asiat ole hänelle samalla tavalla mahdollisia kuin minulle. Ei se kuulkaa helppoa ole.



Sinällään, pitäisi keskittyä niihin asioihin, jotka hänelle on mahdollista. Riippuu paljon myös muusta ympäristöstä, miten antoisaa elämää siskolla on. Onko hänellä omia ystäviä, harrastuksia ja erilaisia tapahtumia. Kehitysvamma väkisin tekee omat haasteensa. Mutta kun osaisi nähdä sen ihmisen vamman takana. Kyllä elämä voi olla erilaisellekin ihmiselle hauskaa ja iloa täynnä.

jos lapsella ei sikiöaikana todeta poikkeavuuksia. Synnytys voi vaurioittaa, samoin kehitysviiveitä voi ilmetä muutaman kuukauden tai vuoden iässä.

Työssäni tapaan lapsia, jotka ovat syntyneet terveinä ja varhaisvuodet ovat menneet hyvin. Sitten alkaa taantua ja löydetään kromosomipoikkeavuus.

Ei sovi kaikkien pirtaan kuin täydellisyys..

siis aika naivia 6. kyllä ihmisrotu on vaan degeneroitunut vuosien saatossa, nythän kaikki melkein selviävät, jopa sektio on keksitty. ei ole ollut enää evoluutiota "parantamassa" ihisrotua länsimaissa kun ihminen valistee ja leikkii jumalaa. siraudet ja kehityshäiriöt siis vaan yleistyvät.