Mikä on pahin kipu jonka olet tuntenut?

Minusta synnytys luomuna alakautta oli siihen verrattuna piece of cake.

synnytys ilman kipulääkkeitä tai mitään lievitystä oli kyllä KAAMEAA! Toivon todella että olisin menettänyt tajuni, enkä olisi hengissä selvinnyt jos olisi kauemmin kestänyt. Se kipu on niin valtavaa, tuntui todella epätoivoiselta ja ahdistavalta! Niin suurta kipua en ole edes hampaissani tai ikenissäni tuntenut!

sen pahempaa ei voi kuvitellakaan olevan!Olen monet kerrat pyörtynyt ja huudan ja itken kivusta,mikään ei auta,ei sitten mikään.Kestää n.6 tuntia yhteen putkeen ja on tuskaa!Luulen että on 100 kertaa pahempaa kuin synnytys ja on joka kuukausi.

Ponnistaminen ei niinkään sattunut mutta olin ihan varma että repeän silti.

epiduraali auttoi hyvin avautumiseen, muttei enää ponnistukseen. karmea kipu... vannoin sen jälkeen etten enää ikinä synnärille mene!



ja nyt rv11+....kyllä nainen on tyhmä..:)

ei kai se hoito nyt paha ollut? Mullakin tuo kommentti hampaista oli juuri juurihoidon takia, mutta se kipu oli ennen hoitoa, ei se hoito enää tuntunut. Ja muuten ei mullakaan ollut kivunlievitystä synnyttäessä.

-4-

Olihan synnytys (sekä normaalisti että sektiolla) tottakai kivulias, mutta kyllä sappikohtaukset olivat todella viedä järjen mennessään. Niistä kun ei edes tiedä koska loppuu. Onneksi sappirakon poisto on helpottanut oloa jo melkein oireettomaksi.

puudutusta siinä juurihoidossa. Tökki niitä useamman sentin pituisia neuloja sinne tulehtuneisiin hammashermoihin ja repi jotain " suolenpätkiä" sieltä. Se tuntui aivan kamalalle. Ja sitten vielä poltti jotain sillä laitteella. Savua nousee, oma liha käryää nenässä ja ilman puudutusta. Sellanen 3,3kg lapsi syntyi siihen verrattuna kivutta!!!



11

enkä valitettavasti menettänyt tajuani hetkeksikään. mm. masani repesi. autossa istuin jumissa puolituntia ennen ambulanssin saapumista sitten armeliaasti menetin tajuntani.

Sappikivivaivat olivat uohon verrattuna pienempi kipu.

En ole koskaan aikaisemmin enkä sen jälkeen kokenut vastaavanlaista kipua. Ensin pääsi kauhea ulvahdus, sitten meinasi tulla oksennus...lopulta pyörryin. :-(

En osannut etukäteen edes kuvitella niin suurta kipua, etenkin loppuvaiheen supistuksia.

Eli edellinen avomieheni oli kuolla (ja hetken luulinkin että kuoli jo). En saanut henkeä, pisti rintaan hengittäminen, pyörrytti, sattu vatsaan ja päähän.. Mitään elimellistä vikaa minusta ei löytynyt, vaikka lääkäri tarkisti tuon " kohtauksen" jälkeen. Eli oli puhtaasti henkistä, mutta muistan kyllä että fyysiselle tuntui..

Se on sellainen kipu, että sen voimasta putoaa jaloiltaan ja silmissä pimenee. Kipu on aaltomaista, välillä kovempaa, välillä heikompaa, mutta kestää yleensä sellaiset 4-6 tuntia ja tuska on sanoinkuvaamatona :-(



Mulla ei ole synnytyskokemuksia, joten en tiedä olisko se vielä pahempaa.

ja ihan luomuna alateitse ja lapsi perätilassa.. Liikenneonnettomuudessakin on tullut oltua, mutta kipuja en muista vaikka kylkiluita meni poikki yms. Tajukin lähti, se varmaan " poisti" kivutkin.

Pahin henkinen kipu oli kun sain ns. baby bluesin synnytyksen jälkeen. Tuntui että rintani puristuu kasaan epätoivosta. Onneksi se meni parissa viikossa ohi.

Niin monta luuta meni poikki/murtu ja tuntu ikuisuudelta ennen kuin ambulanssi tuli paikalle ja sain apua.....

Lähes jokapäiväinen päänsärky on taas palannut seurakseni... Edes synnytyskipu ei ollut niin pahaa.

sitten pahin mahdollinen migreenikohtaus mikä minulla on ollut; nämä kaikkki ovat saaneet itkemään.

*noidannuoli, olin vielä yksin kotona kun mies työmatkalla ja koira hoidettavana...

*kouristuksenomaista jatkuvaa kipua mahassa ulkomaamatkan aikana johtuen turistiripulista ja syömättömyydestä kun sairastan refluxtautia, luulin kyllä kuolevani

*nivelsiteet ja veneluu poikki jalassa, kävelin vielä melkein koko kesän sillä töppösellä ennen kun leikattiin, täytyy sanoa että sen kesän aikana kipukynnys kyllä kasvoi

*synnyksessä avautumisvaihe oli täyttä tuskaa, ponnarikin aika kaamee