"Meidän vauva ei turhasta kitise"

viitataan siihen, että vauvoillakin on temperamenttieroja. Hyvänä esimerkkinä kahden lähisukulaiseni vauvat, jotka ovat suunnilleen samanikäisiä: toisen en ole juuri kuullut itkevän, köllii tyytyväisenä ja ilmoittaa vaikkapa heräämisestään ähisemällä. Toinen ilmoittaa itkulla kaikki heräämiset ja muutenkin parahtaa itkuun herkästi. Selkeä temperamenttiero, koska ei se jälkimmäisenä kuvailtu vauvakaan huuda pitkiä jaksoja yöllä vaikkapa vatsavaivojen taikka muun takia.



Onhan tuo vähän rasittavasti ilmaistu, mutta luulenpa, että tätä sillä haetaan.

Ketä muuta ärsyttää tämä tämmöinen lause? Siis kuka vauva nyt turhasta kitisisikään? "Niin että tässä ihan teidän vanhempien kiusaksi vain itken, ei minulla oikeasti mitään hätää ole". Eikö olisi perempi ilmaisu vaikkapa: "Meillä on käynyt hyvä onni, kun meidän vauva ei ole sattunut saamaan koliikkia tai muuta mikä aihauttaisi paljon unettomia öitä ja rauhattomia päiviä". Sama asia toki vanhempienkin lasten kohdalla. Se nyt vaan on niin, ettei kukaan HUVIKSEEN itke!

Kyllähän vauvoilla on varsin erilaisia temperamentteja, jotkut on herkempiä kaikelle ja reagoivat kaikkeen kitisemällä tai karjumalla pää punaisena. Toiset taas ottavat lunkisti jo vauvasta asti, eivätkä just ala huutaa jos nukkumaan meno myöhästyy 10 minuuttia, ruokaa joutuu odottamaan hetken, joku vieras ottaa syliin, eivät saa rintaraivareita jne jne.

Eli ymmärrän oikein hyvin tuon lausahduksen, meilläin on ollut vauvoja, jotka eivät ole turhasta kitisseet.

No ookei, ei oo ollut koliikkia, ei vatsanväänteitä, ei allergiaa, EIKÄ NE KITISE MUUTENKAAN!



Miksi ihmeessä pitäisi nimetä kaikki mitä lapsi voisi kitistä (siis ihan aiheelliseen SYYHYN) käsittääkseni koliikki on ikävä olotila, eihän lapsi vaan muuten kitise silloin, vaan siihen koliikkiin. ;)



Turhasta meillä muksut ei ole kitissyt, aiheellisten kitinöitten lisäksi.

Ketä muuta ärsyttää tämä tämmöinen lause? Siis kuka vauva nyt turhasta kitisisikään? "Niin että tässä ihan teidän vanhempien kiusaksi vain itken, ei minulla oikeasti mitään hätää ole". Eikö olisi perempi ilmaisu vaikkapa: "Meillä on käynyt hyvä onni, kun meidän vauva ei ole sattunut saamaan koliikkia tai muuta mikä aihauttaisi paljon unettomia öitä ja rauhattomia päiviä". Sama asia toki vanhempienkin lasten kohdalla. Se nyt vaan on niin, ettei kukaan HUVIKSEEN itke!

Kyllähän vauvoilla on varsin erilaisia temperamentteja, jotkut on herkempiä kaikelle ja reagoivat kaikkeen kitisemällä tai karjumalla pää punaisena. Toiset taas ottavat lunkisti jo vauvasta asti, eivätkä just ala huutaa jos nukkumaan meno myöhästyy 10 minuuttia, ruokaa joutuu odottamaan hetken, joku vieras ottaa syliin, eivät saa rintaraivareita jne jne.

Eli ymmärrän oikein hyvin tuon lausahduksen, meilläin on ollut vauvoja, jotka eivät ole turhasta kitisseet.

Tämä temperamenttinen lapsi vain kokee, että nyt alka itkettämään, kun en saa heti ruokaa tms. Ei KUKAAN HUVIKSEEN itke! Toki on vauvoja, jotka itkevät herkemmin kuin toiset, mutta eivät he sentään tahallaan itke, vaan heitä nyt alkaa herkemmin itkettää, eli kokevat asiat isompina kuin toiset vauvat.

Ketä muuta ärsyttää tämä tämmöinen lause? Siis kuka vauva nyt turhasta kitisisikään? "Niin että tässä ihan teidän vanhempien kiusaksi vain itken, ei minulla oikeasti mitään hätää ole". Eikö olisi perempi ilmaisu vaikkapa: "Meillä on käynyt hyvä onni, kun meidän vauva ei ole sattunut saamaan koliikkia tai muuta mikä aihauttaisi paljon unettomia öitä ja rauhattomia päiviä". Sama asia toki vanhempienkin lasten kohdalla. Se nyt vaan on niin, ettei kukaan HUVIKSEEN itke!

Kyllähän vauvoilla on varsin erilaisia temperamentteja, jotkut on herkempiä kaikelle ja reagoivat kaikkeen kitisemällä tai karjumalla pää punaisena. Toiset taas ottavat lunkisti jo vauvasta asti, eivätkä just ala huutaa jos nukkumaan meno myöhästyy 10 minuuttia, ruokaa joutuu odottamaan hetken, joku vieras ottaa syliin, eivät saa rintaraivareita jne jne.

Eli ymmärrän oikein hyvin tuon lausahduksen, meilläin on ollut vauvoja, jotka eivät ole turhasta kitisseet.

Tämä temperamenttinen lapsi vain kokee, että nyt alka itkettämään, kun en saa heti ruokaa tms. Ei KUKAAN HUVIKSEEN itke! Toki on vauvoja, jotka itkevät herkemmin kuin toiset, mutta eivät he sentään tahallaan itke, vaan heitä nyt alkaa herkemmin itkettää, eli kokevat asiat isompina kuin toiset vauvat.

missä iässä voi sitten alkaa sanoa, että lapsi kitisee turhasta?

olisi pitänyt valehdella tai vähintäänkin vaieta.



Ymmärrän siis että ap:ta ärsyttää jos joku jatkuvasti jauhaa siitä miten hänen vauvansa ei itkeskele, mutta jos sen joskus toteaa niin eihän se tarkoita että "minun vauvani ei turhista kitise, sinun taas on ilkeä ja ärsyttää sinua ihan tahallaan" vaan ihan vain että hänen vauvansa ei yleensä itke, ellei sitä nyt suorastaan nälässä pidetä.



Totta kai vauvat ovat tässä suhteessa erilaisia. Munkin ensimmäinen vauvani oli mitä oli, ja toinen sitten oli sellainen herkkis "turhan kitisijä" joka alkoi mankua heti jos sen yritti edes hetkeksi laskea pois sylistään esim. laittaakseen ruokaa. Ei pahuuttaan, mutta kitisi kyllä koko ajan. Oli hiljaa vain sylissä ja mielellään vielä rinta suussa.



Tuossa se itse asiassa kitisee tälläkin hetkellä, ikää on jo 2,5-v.

Kitisi aina ja harvoin kaikki oli hyvin. Isompana paljastui ADHD.

Ketä muuta ärsyttää tämä tämmöinen lause? Siis kuka vauva nyt turhasta kitisisikään? "Niin että tässä ihan teidän vanhempien kiusaksi vain itken, ei minulla oikeasti mitään hätää ole". Eikö olisi perempi ilmaisu vaikkapa: "Meillä on käynyt hyvä onni, kun meidän vauva ei ole sattunut saamaan koliikkia tai muuta mikä aihauttaisi paljon unettomia öitä ja rauhattomia päiviä". Sama asia toki vanhempienkin lasten kohdalla. Se nyt vaan on niin, ettei kukaan HUVIKSEEN itke!

Kyllähän vauvoilla on varsin erilaisia temperamentteja, jotkut on herkempiä kaikelle ja reagoivat kaikkeen kitisemällä tai karjumalla pää punaisena. Toiset taas ottavat lunkisti jo vauvasta asti, eivätkä just ala huutaa jos nukkumaan meno myöhästyy 10 minuuttia, ruokaa joutuu odottamaan hetken, joku vieras ottaa syliin, eivät saa rintaraivareita jne jne.

Eli ymmärrän oikein hyvin tuon lausahduksen, meilläin on ollut vauvoja, jotka eivät ole turhasta kitisseet.

Tämä temperamenttinen lapsi vain kokee, että nyt alka itkettämään, kun en saa heti ruokaa tms. Ei KUKAAN HUVIKSEEN itke! Toki on vauvoja, jotka itkevät herkemmin kuin toiset, mutta eivät he sentään tahallaan itke, vaan heitä nyt alkaa herkemmin itkettää, eli kokevat asiat isompina kuin toiset vauvat.

niin huomaat, etten missään kohdassa kirjoittanut, että vauvat itkisivät huvikseen.

Mutta tietysti asian voi ajatella toisin päin, vauva ei omasta mielestään kitise turhasta, hänelle saattaa olla maailmanloppu jos paita on vähän mytyssä tai ruoka ei tule sillä sekunnilla suuhun kun tahtoisi. Eli kitinä on muiden mielestä turhaa, vauvan ei. Ehkä vähän huonoilla sanoilla tästä puhutaan. Voisi vaikka mieluummin sanoa "meidän vauva ei itke/hermostu helposti" tai jotain vastaavaa.

Jos sun lapsi ei saa heti herättyään esim. välipalaa niin minä pidän tota turhan huutamisena.



Ruokaa tulee kun on ruoka-aika. Jos ei malta odottaa (ei vauva vaan lapsi) että herättyä mennään pian syömään välipala niin kitisee turhaa.

Oletan että lapsi on syönyt ennen uniaan.



Toi on meinaan käytöstä, ei sitä että lapsen olisi huutamisen arvoinen hätä.



4

eli samanlailla joku vauva itkee "turhasta" kuin joku aikuinenkin itkee "turhasta" missä toinen ei näe mitään mainitsemisen arvoista. Tämä palsta on hyvä esimerkki ko ilmiöstä.

Vauvan kohdalla en puhuisi syömisestä turhan kitinänä. Sehän on ihan perusTARVE että saa ruokaa.



Jos taas isompi lapsi nostaa metelin jos ei saa heti ruokaa, niin minusta ei ole enää puhe siitä että lapsi tarvitsee sitä heti kuten vauva vaan voisi malttaa odottaa esim. kattaamisen. Jos ei vaan kiljuu vieressä niin huutaa turhaan, koska ruokaa tulee. Eikä pitäisi olla niin nälkiintynyt. Vauva huutaa tarpeeseen, se on meissä ihmisissä oltava että huomataan ja lapsi saa huollon. Joskus sen pitää kypsyä odottamaan.



Esim. tarhassa ei kukaan voi alkaa kiljumaan jo päiväunilta herätessä sapuskaa, se tulee kun kärry saapuu.



4

Mutta tietysti asian voi ajatella toisin päin, vauva ei omasta mielestään kitise turhasta, hänelle saattaa olla maailmanloppu jos paita on vähän mytyssä tai ruoka ei tule sillä sekunnilla suuhun kun tahtoisi. Eli kitinä on muiden mielestä turhaa, vauvan ei. Ehkä vähän huonoilla sanoilla tästä puhutaan. Voisi vaikka mieluummin sanoa "meidän vauva ei itke/hermostu helposti" tai jotain vastaavaa.

hyvin sanottu. Parempi ilmaisu siis olisi "Meidän vauva ei itke helposti" kuin se, että se itkisi turhasta.

kuopukseni oli yliherkkä ja kitisi turhasta. Se ei siis tietenkään johdu siitä että vauva olisi ollut tuhma, eikä mulla ole mitään syytä epäillä että hän olisi myöskään adhd (niin kuin jollain aiemmalla kirjoittajalla), mutta kyllä musta oli turhan kitisemistä ettei se suostunut koskaan olemaan muualla kuin sylissä. Ja kun sanon että "koskaan" niin tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Yhtäkään kertaa koko vauva-aikansa aikana se ei nukkunut yksin, ei päiväunia eikä yöunia. Se nukkui vain liinassa, sylissä tai kainalossa. Muuten kitisi.

Ehkä mun vauvani mielestä oikeasti oli katastrofi jos hetkeksi irtosi mun ihostani, mutta mä olen sitä mieltä että se oli TURHA pelko.

Siitä huolimatta tykkäsin turhankitisijävauvani hoitamisesta. Kerrankos sitä yhden vuoden kulkee vauvaan köytettynä. Ihana lapsi siitä on myös kasvanut, rakastava ja huumorintajuinen. Vieläkin on herkkä kitisemään "vastoinkäymisistään", mutta avoin ja hellä pieni ihminen se on.

Mutta tietysti asian voi ajatella toisin päin, vauva ei omasta mielestään kitise turhasta, hänelle saattaa olla maailmanloppu jos paita on vähän mytyssä tai ruoka ei tule sillä sekunnilla suuhun kun tahtoisi. Eli kitinä on muiden mielestä turhaa, vauvan ei. Ehkä vähän huonoilla sanoilla tästä puhutaan. Voisi vaikka mieluummin sanoa "meidän vauva ei itke/hermostu helposti" tai jotain vastaavaa.

Isompien lasten kohdalla sanoisin myös: kitinän syy ei ole turha (lapsen mielestä), itse kitinä on. Vanhemmat auttavat lasta käsittelemään hermostumista ja turhautumista muulla tavalla. Ei saisi sanoa: älä kitise tyhjästä, vaan: ei saa kitistä, sano asiasi kauniisti / ruoka ei ole vielä valmista, joudut odottamaan hetken.

jos tekee tällaisista ilmaisuistakin itselleen ongelman. Yrittäkää vähän hellittää sen päätä kiristävän vanteen kanssa.

eli samanlailla joku vauva itkee "turhasta" kuin joku aikuinenkin itkee "turhasta" missä toinen ei näe mitään mainitsemisen arvoista. Tämä palsta on hyvä esimerkki ko ilmiöstä.

että tyttäreni on ihminen joka on "itkenyt turhasta" koko elämänsä, vauvasta saakka. "Itku on hyvin pitkälle huomion tarvetta ja sen hakua, ollut aina. Molemmat poikani taas eivät itkeskele ja ovat olleet ns. helppoja vauvoja. En ole sukupuolirasisti, kaikki ovat yhtä rakkaita mutta jos vielä saisin lapsen (mitä ei todellakaan tule tapahtumaan) niin on itsestään selvää että toivoisin poikaa ihan edellisten kokemusten perusteella.

on tuo huono sanavalinta minustakin. Vauvan isovanhemmat saattaa joskus niin sanoa, mutta itse en sanoisi ja toppuuttelen jos joku vieras on kuulemassa, että osaahan tämäkin itkeä... Kun ensinnäkin sellainen vauva joka ei itke ollenkaan, on todennäköisemmin täysin laiminlyöty kuin tyytyväinen. Meidän vauva oli sellainen hyvin rauhallinen ja perustyytyväinen, jonka tapauksessa itku oli sitten pää punaisena karjumista ja silloin oikeasti oli hätä. Mitään pientä kitinää ei ollut, tai no olihan sitä mutta hyvin vaimeana sellaisessa tilanteessa, jossa suurin osa osa vauvoista huutaisi jo täyttä kurkkua. Samaten tämä lapsi tyyntyi heti kun ongelma oli korjattu tai äiti huomannut hänet. Eli oli temperamentiltaan rauhallinen ja viihtyi missä tahansa.



Se että itkeekö vauva turhaan vai ei, on mielestäni pelkästään aikuisen tulkintaa vauvasta, ja sinänsä se on ihan ok, koska aikuisethan sitä vauvan tarpeita tulkitsevat muutenkin. Eli on ihan ok, että vanhempi joka tietää että vauvalla ei ole mitään vakavaa hätää, ei reagoi joka itkuun niin kuin olisi paniikkitilanne. Vaan varmasti jokaisen vauvan äiti oppii hetken kuuntelemaankin, että mistä on kyse ja tarvittaessa jättää itkun huomiottakin, jos on sellainen tilanne, että perunat on kiehumassa ja vauva rääkyy. Herkästi itkevällä vauvalla on varmaan ihan samalla tavalla niitä vähemmän kriittisiä itkutilaniteita kuin rauhallisemmallakin.



Mutta jos vauvan kannalta ajatellaan, niin jos sanotaan vaikka että vauvalla on tavallista suurempi läheisyyden tarve, niin huutaako hän silloin turhaan, jos ei saa olla sylissä. Kun tiedetään että sylissä olo on välttämätöntä vauvalle, ja auttaa psyykkisessä että fyysisessä kehityksessä, niin hyvähän se on että vauva vaatii tätä hoitoa. Minun rauhallinen vauva ei vaatinut, eikä saanutkaan siksi olla sylissä niin paljon. Voi olla että hänen läheisyyden tarpeensa ei ollut niin suuri, ja ehkä hän on nyt kuitenkin samassa vaiheessa kuin sellainen lapsi, joka on vauvana vaatinut paljon sylittelyä. Silloinhan voidaan ajatella ettei se itkuisempikaan vauva turhaan itkenyt, koska tarvitsi sen tuen omassa tilanteessaan. Ja vielä sekin että kaikkia vauvan kipuja ja pelkoja ei voi aikuinen tietääkään, joten mistä tiedämme tarvitseeko "ilman syytä" itkevä vauva kuitenkin lohdutusta. Ja mitä tapahtuu jos hän jää sitä ilman.



Meidän vauvana vähän itkenyt lapsi on edelleenkin vähäitkuinen. Jos hän esimerkiksi kaatuu ulkona, ei se aiheuta mitään itkua jos ei iho mene rikki. Mutta hänellä alkaa nyt olla sitä omaa tahtoa, ja naama vääntyy itkuun jos ei joku asia mene oman mielen mukaan. Mutta en minä tästäkään sanoisi että turhaa itkua, vaikka en aina niin vakavasti otakaan hänen henkistä loukkaantumistaan.

oon aina ajatellut, että tuo "ei turhasta itke" on sanonta eikä tarkoita välttämättä mitään konkreettisesti.



Mutta asiaan, minä olen vauvastamme noin usein sanonut, pahoittelen ap:n suututtamisesta.



Olen tarkoittanut juurikin sitä, että lapsemme ilmoittaa pahasta olostaan, väsystä, nälästä ym. enemminkin kiukkuisesti äänetelemällä ja ynisemällä kuin itkemällä. Vauva itkee oikeastaan vain silloin, kun se on kipeä tai saa vaikkapa rokotuksen.



Lapsi ei siis itke "turhasta" vaan vasta kun sattuu oikeasti. Lapsi ei kuitenkaan ole tosiaankaan laiminlyöty. Se vain saa tahtonsa perille ilman itkuakin. Sattuu olemaan tällainen ihminen luonteeltaan.

oon aina ajatellut, että tuo "ei turhasta itke" on sanonta eikä tarkoita välttämättä mitään konkreettisesti.

Mutta asiaan, minä olen vauvastamme noin usein sanonut, pahoittelen ap:n suututtamisesta.

Olen tarkoittanut juurikin sitä, että lapsemme ilmoittaa pahasta olostaan, väsystä, nälästä ym. enemminkin kiukkuisesti äänetelemällä ja ynisemällä kuin itkemällä. Vauva itkee oikeastaan vain silloin, kun se on kipeä tai saa vaikkapa rokotuksen.

Lapsi ei siis itke "turhasta" vaan vasta kun sattuu oikeasti. Lapsi ei kuitenkaan ole tosiaankaan laiminlyöty. Se vain saa tahtonsa perille ilman itkuakin. Sattuu olemaan tällainen ihminen luonteeltaan.

että vaikka sinun lapsesi ei itke "turhasta", ei se tarkoita sitä, että toinen vauva joka itkee paljon, itkisi turhaan. Varmasti hänellä on jokin syy itkuun.