Lue keskustelun säännöt.
Voiko testamentata puolisolleen?? Miten suojata ettei lapset saa (vielä)??
29.01.2011 |
Eli tietysti aviopuolisoille kuuluu puolet kummallekin.
Mutta esim. meidän tilanne: meillä lähes aikuiset lapset, ja sitten pari pientä.
Jos jommallekummalle tapahtuisi nyt jotain, niin emme TODELLA haluaisi, että nämä kiittämättömät laiskat kollit alkaisivat säästöistämme vaatimaan itselleen heti jotain - kyllä ne rahat on varattu kaikki ihan elämiseen mitä tilillekin säästetty, eli esim. säästöjä on tavoitteena piharemontti, matka yms.
Lisäksi olisi varmasti pakko myydä talo, koska kummallaakaan ei mitenkään olisi yksin sitä varaa pitää, ja olisi kohtuullista että siitä saatavan pesämunan voisi kokonaan sijoittaa uuden (tietty paljon pienemmän ja huonomman) kodin ostoon jäljelle jäävälle perheelle.
Mutta olen ihan varma että etenkin vanhin ahne kiittämätön narsistinen lapsemme olisi heti "osingoilla".
Eli onko mitään keinoa suojata, ettei lapset voi vaatia pesänjakoa ennen kuin molemmat vanhemmat kuolleet tms., eli etteivät voi alkaa vaatimaan rahaa? (Etenkin kun sen tietää miten "järkevästi" joku 18v. sitä osaisi käyttää...)
Jos vaikka testamenttaisi puolisolleen sen oman puoliskonsa (paitsi lasten lakiosa)?
Vai onko tosiaan mahdollista vaatia pesänjaon lykkäämistä kokonaan siihen, että toinenkin puoliso kuollut?
Kommentit (31)
perintöverotus, saat aika hyvin tietoa verotuksesta. Ja kannattaa teettää testamentti ym. sellaisella taholla, jolla on oikeasti tietoa asiasta. Ja jos teillä on velkaa talosta, kannattaa tehdä henkivakuutus, johon on laitettu edunsaajaksi pelkästään puoliso, ei lapsia. Ja tiesithän, on olemassa myös leskeneläke..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole pakko jakaa, vaan se voi olla jakamattomana jopa vuosikymmeniä. Ja jos joku perillisistä vaatii jakoa, se on toimitettava.
http://www.actas.fi/fi/keskinainen_testamentti/
jos nyt kopioin vaan tuon ja allekirjoittamme sen + todistajaksi jotkut(ei näköjään saanut olla sukulainen, kai naapuri käy)
niin kai se nyt olisi ainakin parempi kuin ei mitään?!
Olisi edes jotain ainakin siihen asti, ennenkuin nyt tulee mitään asianajajaa tästä konsultoitua.
Sitten tuo paperi vissiin vaan säilytetään kotona jossain?!
Täytyy kai laittaa kuoren päälle isolla että "testamentti" ja jättää se johonkin mistä suht helpolla löytyy :).
ap
teette tosiaan tuon keskinäisen hallintaoikeustestamentin virallisinen allekirjoituksineen ja säilytätte varmassa paikassa.
Lasten saamissa osissa verottaja huomioi vähennyksenä sen, että lapset saavat omaisuuden, mutta eivät voi hallita perittyä omaisuutta.
Pankki on oikeaa paikka noiden säilytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... kirjata testamenttiin ehdon, että mikäli joku lapsista vaatii lakiosaansa ensiksi kuolleen jälkeen, hän tulee saamaan vain lakiosansa eikä sen enempää eli silloin hän menettää puolet koko perintöosastaan - tälläinen ehto saattaa hillitä haluja vaatia lakiosaa.
Suosittelen kyllä lämpimästi testementin laatimista asianajajalla tai muulla asioita tuntevalla lakimiehellä. Kustannuksista voi kysellä etukäteen ja yleensä ovat parista sadasta max viiteen sataan aikaveloituksena, riippuen paljonko haluatte asiasta keskustella. Tunnissakin (yleensä h-veloitukset asianajajilla n. 150-200 e/h) ehtii jo aika paljon käymään läpi tilannettanne ja itse testamenttiasiakirjan laatimiseen ei pitkään mene. Suosittelen siksi, että olen itse lakimiehenä törmännyt ties minkälaisiin versioihin, jotka on laadittu itse ja voin kertoa, että se on todellakin väärä paikka säästää. Muutaman satasen säästöllä voitte saada tuhansien tai kymmenientuhansien vahingot aikaiseksi itsellenne. Pahimmassa tapauksessa testamenttia ei ole laadittu oikein ja "viimeisin tahtonne" jää täyttymättä - eipä ole kiva vaihtoehto ei.
jonka mukaan äitini peri isämme ja lapsille jäi vain lakiosa. Vuosi isän kuoleman jälkeen äiti myi omaisuutensa yhdelle sisaruksistamme käsittämättömän halvalla.
Nykyisin äiti ihmettelee, miksi me kolme muuta lasta emme enää halua ollan hänen kanssaan missään tekemisissä. Voisi katsoa peiliin: isä ei halunnut asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan, mutta halusi turvata äidin loppuelämän. Äiti teki toisin ja suosi yhtä, tavallaan ohi isänkin tahdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankki on oikeaa paikka noiden säilytykseen.
se yksin riitä. Pitää käydä kirjaamassa se paikallisessa alioikeudessa...
... kirjata testamenttiin ehdon, että mikäli joku lapsista vaatii lakiosaansa ensiksi kuolleen jälkeen, hän tulee saamaan vain lakiosansa eikä sen enempää eli silloin hän menettää puolet koko perintöosastaan - tälläinen ehto saattaa hillitä haluja vaatia lakiosaa. Suosittelen kyllä lämpimästi testementin laatimista asianajajalla tai muulla asioita tuntevalla lakimiehellä. Kustannuksista voi kysellä etukäteen ja yleensä ovat parista sadasta max viiteen sataan aikaveloituksena, riippuen paljonko haluatte asiasta keskustella. Tunnissakin (yleensä h-veloitukset asianajajilla n. 150-200 e/h) ehtii jo aika paljon käymään läpi tilannettanne ja itse testamenttiasiakirjan laatimiseen ei pitkään mene. Suosittelen siksi, että olen itse lakimiehenä törmännyt ties minkälaisiin versioihin, jotka on laadittu itse ja voin kertoa, että se on todellakin väärä paikka säästää. Muutaman satasen säästöllä voitte saada tuhansien tai kymmenientuhansien vahingot aikaiseksi itsellenne. Pahimmassa tapauksessa testamenttia ei ole laadittu oikein ja "viimeisin tahtonne" jää täyttymättä - eipä ole kiva vaihtoehto ei.
Minä vaadin lakiosani - onneksi - koska äitini tuhlasi parissa vuodessa sekä oman osansa että ns. hallinnassaan olevan omaisuuden. Perintöä odottaneet sisarukset eivät saaneet mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankki on oikeaa paikka noiden säilytykseen.
se yksin riitä. Pitää käydä kirjaamassa se paikallisessa alioikeudessa...
vaikkei sitä missään olisikaan kirjattu, jos vain oikein laadittu.
ap
että aikuiset lapset vaativat yhtäkkiä omaa osaansa?
Ehkä nuoremme eivät heti osaisi vaatia, mutta oikeasti pelkään etenkin vanhimman lapsemme kohdalla, joka on hieman hmm... erikoinen, että hän voisi näin tehdäkin jossain vaiheessa.
Hän on luonteeltaan varsin epäempaattinen ja epäilen hänellä jotain häiriötä, on häntä paljon tutkittu mutta diagnoosia ei ole.
Kyse ei ole siitä ettemme häntä auttaisi ja tukisi yms.
Kyllä häntä on todella paljon autettu ja tuettu eri tavoin, ja varmasti tuetaan sopivissa määrin sittenkin kun pian enemmän itsenäistymisen aika on. (Ja hänelle on ihan pieni rahasto jonka saa sitten, tosin senkin arvo laskenut :( .)
Mutta se tuki mitä hän tarvitsee ei tosiaan ole se että hän saisi ison summan rahaa kerralla mällättäväksi.
Itselleni nämä on ihan vieraita/uusia asioita, kun olemme niin "köyhistä" oloista ja piireistä, ettei itselle tule vanhemmilta mitään, miehelle ei tule, en muista lähituttavapiiristäkään tapauksia joissa joku jotain olisi perinyt.
Isovanhemmilta jäi äidilleni sisaruksineen aikanaan pieni halpa asunto-osake, ja silloin ei kyllä mitään pesää jaeltu ennen kuin molemmat isovanhemmat kuolivat.
ap