Mitä teidän 1,5 v "leikkivät"

rupeaa neiti räiskimään tavaroita seinille, jos olen vieressä ja kehun/neuvon esim. legojen tai palikoiden kanssa. Annan tytön rauhassa tehdä torneja ja lukea kirjoja, niin menee paljon paremmin. Heti jos menen viereen katsomaan, niin alkaa kiukkuilu. Tulee sitten itse näyttämään minulle, kun on saanut esim. palapelin valmiiksi ja sitten kehun. Mutta lapset on niin yksilöllisiä, meidän tyttö on viihtynyt alusta asti hirveän hyvin myös omissa oloissaan, eikä ole tarvinnut viihdykkeitä sen erikoisemmin.



Ai niin, jospa se lapsesi turhautuu liian vaikeista jutuista, esim. legot on minun mielestä aika vaikeita vielä tuon ikäisen käsitellä. Jos kokeilisit jotakin mahdollisimman helppoja juttuja, niin ei tulisi tuo turhautuminen ja kiukustuminen niin helposti?

Kuljettelee tavaroita paikasta toiseen, lukee vauvakirjoja, hyppii sohvalla, purkaa keittiön alakaappeja, paukuttelee kattiloita jne. Tyttö viihtyy tosi hyvin itsekseen toisin kuin veljensä aikanaan, joka vaati ihan toisenlaista läsnäoloa ja edelleen vanhempanakin haluaa paljon huomiota ja seuraa.

Lempipuuhaa tuntuu olevan sohvilla kiipeily. Tykkää myös leikkiä leikkikeittiöllä, tosin aika paljon sekin on sitä että kuljettelee niitä astioita paikasta toiseen. Yks mistä meidän tyttö tykkää tosi paljon on kun laitan sille pesuvatiin vähän vettä ja laitan kylpyleluja ja niitä leikkikeittiön astioita sinne. Puljaa sitten niillä itsekseen ja saattaa viihtyä pitkäänkin pesuvadin ääressä.

tuossa iässä dubloilla, leikkieläimillä, nukeilla sekä rakentaneet palapeliä. Taaperokärryyn ovat myös kasanneet tavaraa ja kuljettaneet ympäriinsä.



Kuopus on ainoa, joka on oikeasti jaksanut keskittyä leikkeihin tuossa iässä. Hän olisi voinut rakennella ja järjestellä "tuntikausia".

saattaa istua puolitoistakin tuntia "lukemassa" kirjoja-ihan itsekseen, toinen mikä kiinostaa on muovailuvaha-Play Doh-ihan mahtava, siinäkin helposti tunti, puolitoista, ja kolmas lemppari on kaikenlaiset eläimet. Legot ovat vielä vaikeita, hermot menee helposti, mutta tykkää, jos olen vieressä autamassa.

noin pienet vielä jaksa pitkiä aikoja itsekseen leikkiä!

Mutta meillä ne lyhyet ajat leikitään duploilla, leikkiastioilla (teetä tarjoillaan äidillekin), kirjoja luetaan paljon ja lapsi selailee niitä itsekin (pahvikirjoja on vielä paljon, mutta ei paperisivuisistakaan ole yhtään sivuja repinyt, vaikka mainoslehtiä aina repiikin), ajellaan potkumopolla, heittelee palloa itsekseen, harjoittelee hyppimistä (jalat eivät irtoa maasta, mutta yritys on kova), ajelee leikkiautoilla, levittää palapelin paloja lattialle ja joskus laittaa muutaman paikalleenkin ja tykkää piirtämisestä.

Mielikuvitusta lapsella on jo, mutta kärsivällisyys ei vain riitä vielä mihinkään kunnon leikkiin, kyllästyy ja vaihtelee aina mielenkiintoisempiin leluihin.

Jos tuota leikkimistä vertaa puolen vuoden takaiseen, niin onhan siinä hurja kehitys kuitenkin!

leikkiä yksin. Meidän 2v ei leiki yksin vieläkään kuin ehkä vartin päivässä, jos sitäkään. Niin se lapsen kehitys menee, että tuossa vaiheessa he haluavat koko ajan seuraa ja turvaa siitä, että heitä ei ole unohdettu. Kärsivällisyyttä se vaatii vaan pirusti meiltä vanhemmilta :) Kyllä se aikanaan helpottuu, mutta ei tosin vielä hetkeen.

saattaa olla puolikin tuntia omassa huoneessaan, YKSIN. Levittelee tavaroita, lukee kirjojs. Käyn välillä katsomassa "salaa" ovelta, että kaikki hyvin. Ikää kohta puolitoista vuotta!



Lapset ovat yksilöitä, jotkut viihtyvät yksikseenkin, toiset tarvivat seuraa.

Mun tyttö on samanlainen kuin ap:n, eli ei viihdy itsekseen vaan koko ajan pitäisi olla mukana leikkimässä. Hermostuu myös helposti, mutta duplojen ja palikoiden kanssa ollaan onnistuttu harjoittelemaan sitä kärsivällisyyttä. Sanon rauhallisesti, että ei haittaa jos torni kaatuu, tehdään uusi. Tai teen itse ja annan tornin kaatua, sanon "hups, nyt äidinkin torni meni nurin" tms. eli yritän näyttää, ettei muiltakaan aina onnistu muttei se haittaa. Ja kyllä edistystä onkin tapahtunut, vaikka välillä palikat tai palapelin palat edelleen lentää.

Kirjoja meillä ei enää onneksi revitä. En tiedä auttoiko asiaa, että revityt nostettiin aina ylähyllylle korjausta odottamaan joksikin aikaa. Kirjojen parissa tyttö saattaa viihtyä vähän pitemmän aikaa itsekseenkin, harvoin kuitenkaan kymmentä minuuttia kauempaa.



On tämä aika rankka vaihe, itse yritän ajatella että kyllä se siitä kohta helpottaa, kun taidot karttuu ja mielikuvitus kehittyy. Jaksamista sinne!

leikkii melko lailla itsekseen ja nauttii siitä. Lempipuuhia on duploilla rakenteleminen, palapelien tekeminen ja junaradan kokoaminen.



Leikkii myös siskonsa pet shopeilla ja työntelee nukkeja vaunuissa pitkin kotia. Uusin mielenkiinnon kohde on piirtäminen, koko ajan pitäisi vain "piitää".

Mutta osaa leikkiä myös itsekseen. Lueskelee kirjoja, hoitaa vauvanukkea, tekee ruokaa, täyttää käsilaukkuja/kasseja/reppuja tavaroilla ja matkustelee ympäri kämppää. Sisarusten kanssa myös tykkää kovasti touhuta, menee melkeinpä leikkiin kuin leikkiin mukaan.