Olen kuuden ällän ylioppilas, lukion päästötod. ka 9,8. Arvatkaa millainen elämäni on ollut?

Niin olin minäkin. Tosin myös ihan aidosti kiinnostunut erilaisista asioista, ja oli tosi vaikea hakea jatkopaikkaa, kun pystyi kuvittelemaan itsensä melkein millä alalla tahansa paitsi matemaattisella alalla.



Oma lukiomenestyksenä lähes sama kuin ap:llä. Lukion ka 9,8 ja lukiaineet 10. Laudatureja 5 kpl. Minusta tuli opettaja. Taitaa yhdistää kaikkia lukiosuorittajia se, että eivät ole kovin rahakkaissa ammateissa. ;)

Määritelkää epäonnistunut. Onko sellainen ihminen epäonnistuja, jolla ei vähintäänkin ole maisterin tutkintoa takataskussa mutta joka muuten nauttii elämästään, vaikka onkin ihan tavis-duunarityössä?

Itselläni on samanlaiset paperit, ja ilman mitään kummempaa suorittamista ne sain. Kaikista kouluaineista en edes hankkinut kirjoja, kun olivat sen verran helppoja. Ja matikasta ja fysiikasta on helppo kirjoittaa laudaturit, kun ne ymmärtää. Kielissä ylioppilaskirjoituksiin ainoa mitä harjoittelin, oli se, että katselin telkkarista eri kielisiä ohjelmia. Joillekin teoria-aineet on helpompia kuin toisille, ei meillä ole kaikki muutkaan lahjat samanlaisia. Minä en ehkä juokse yhtä lujaa tai laula yhtä kauniisti kuin parhaat, mutta matikkaa olen aina tajunnut ilman kummempaa harjoittelua, ja kielet ja reaaliaineet jäivät päähän ihan oppitunneilta.



Mutta ehkä se helpottaa joidenkin kateutta, kun voi selittää, että toinen on vaan suorittaja.

Vähän tuohon suuntaan, juu. Olin nuorena suorittaja ja perfektionisti. Lähdin kuitenkin opiskelemaan "hyödytöntä" humanistista alaa. Valmistuin maisteriksi 10 vuodessa, sen jälkeen tohtoriksi 7 vuodessa, chillaillen... Rakastan alaani koska aihe kiinnostaa minua, mutta rahaa en ole tehnyt juuri ollenkaan. Minulla on lapsia kahden eri miehen kanssa. Toisen kanssa olin naimisissa, toisen en. Olen kiinnostunut henkisistä asioista, käytän paljon aikaani meditaatioon, joogaan ynnä muuhun sellaiseen. Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, sekä loputtoman kiinnostunut erilaisista asioista. Saan suurta tyydytystä tiedosta, mutta en suoritusmielessä. Minulla on valtavasti ystäviä, erilaisia sellaisia, erilaisista taustoista. Tällä hetkellä asun yksin lasteni kanssa ja meillä on hyvä, rento ja jännittävä elämä yhdessä. Sen tapaista :) ap

käytkö töissä? Maksatko itse chillailusi, vai joudunko minä?

lähes yhtä hyvin paperein valmistunut :)?

Opiskeluinnot meni lukiosta päästessä.



Toinen vaihtoehto on se, että olet joku toimistorotta.



Kolmas, ehkä yleisin stereotypia kai kuitenkin on se, että olet ktm ja mennyt naimisiin kolmekymppisenä, saanut kaksi lasta ja asut espoossa.

joka romahti heti kirjoitusten jälkeen, sairasti pari vuotta jotai vaikeaa masennusta, sitten sai itsensä oikikseen ja nykyisin toimii tuomarina.

Mutta stressi on kova ja edelleen täydellisyyshakuinen ihminen. Lapseton, ukoton.

Tuolla perusteella ei voi ennustaa juuri mitään ihmisen tulevaisuudesta. Tiedän kuuden ällän ylioppilaita useamman ja heillä on ollut keskenään niin erilaisia elämänpolkuja, että noista todistusten arvosanoista ei voi paljoa päätellä.

Taitaa yhdistää kaikkia lukiosuorittajia se, että eivät ole kovin rahakkaissa ammateissa. ;)

Puhu itsestäsi vaan ;-) Minulla myös 6 laudaturia ja lukion ka 9,8. Toimin asianajajana ja tienaan ihan reilusti. Miehenikin on 6 L ylioppilas, DI ja myös rahakkaissa hommissa. Tuttavapiiriimme kuuluu muitakin "lukiosuorittajia" joilla hyvä koulumenestys ja ovat rahakkaissa akateemisissa ammateissa.

Itse en oppinut yliopistossa yhtään mitään mitä en olisi jo voinut oppia kotonani.



Terveisin vaan - julkkisasianajajan tytär

itse asiassa aika montakin vastaavaa tapausta ja myös toisenlaisia menestystarinoita. Ihan hyvin menee useimmilla, normaalia elämää; akateeminen tutkinto, ura, perhe. Ei lukiomenestys välttämättä korreloi tulevia saavutuksia, mutta ennustaa jotain pientä tulevaisuuden kapasiteetista. Nuoresta ihmisestä on kuitenkin vaikea sanoa, mihin suuntaan asiat lähtevät kulkemaan. Kun kouluajoista on tarpeeksi kauan aikaa, ei kukaan enää kysele lukion päästötodistuksen, yo-papereiden, ei välttämättä edes yliopistotutkinnon perään. Työkokemus, -taidot ja henkilö itsessään ratkaisevat.

ei kiinnosta toisten elämä.



Nyt ajattelin antaa kommenttia kun sitä itse hait

Vähän kyllä epäilen että täällä epäasiallisella foorumilla liikkuisi korkeasti koulutettuja hyväpalkkaisia 6 L:n oppilaita, joilla ka on pyöristettynä 10. Ehei, ei semmoisia oppilaita ole joka nurkissa, varsinkaan täällä. Todennäköisesti useampi kuin moni jauhaa täällä paskaa.

varmaan hieman siitäkin missä on itse koulunsa joskus käynyt ja missä asuu, kenen seurassa liikkuu ja millainen tuttavapiiri on.

Vähän kyllä epäilen että täällä epäasiallisella foorumilla liikkuisi korkeasti koulutettuja hyväpalkkaisia 6 L:n oppilaita, joilla ka on pyöristettynä 10. Ehei, ei semmoisia oppilaita ole joka nurkissa, varsinkaan täällä. Todennäköisesti useampi kuin moni jauhaa täällä paskaa.

Plus eiköhän sen epäasiallisen keskustelun ja provoaloitukset hoida tälläkin palstalla ihan muu sakki kuin koulutetut ihmiset.

on jotenkin tyhmää, että jos on peruskoulussa ja lukiossa ahertanut kauheasti ja saanut kympin keskiarvon, niin sitten sen jälkeen menisikin jonnekin pienipalkkaiseksi opeksi tai merkonomiksi tai kotiäidiksi. Siis mitä järkeä ahertaa 12 vuotta ja heittää kaikki sitten hukkaan. Eri juttu, jos ne numerot on tulleet puolivahingossa.

40 puhuu asiaa, täällä tuntuu todellakin olevan näitä "6 L:n" ylioppilaita joka nurkassa. Semmoisia superlahjakkuuksia on harvassa. Ja 9,8 ka lukion tokarissakin on melkeinpä luokkaa 1/7000

40 puhuu asiaa, täällä tuntuu todellakin olevan näitä "6 L:n" ylioppilaita joka nurkassa. Semmoisia superlahjakkuuksia on harvassa. Ja 9,8 ka lukion tokarissakin on melkeinpä luokkaa 1/7000

kaikki ovat rikkaita, kauniita, hoikkia ja muutenkinmenestyviä

Meinaan vaan että isäni on saanut. Eikä tarvinnut edes lukea, näin äitini kertoi.



Eikä tosiaan ole edes akateeminen. Ihan hyvässä työpaikassa tosin ja edennytkin hyvin. Mutta mistään ei kyllä huomaa, että olisi lahjakas.

on jotenkin tyhmää, että jos on peruskoulussa ja lukiossa ahertanut kauheasti ja saanut kympin keskiarvon, niin sitten sen jälkeen menisikin jonnekin pienipalkkaiseksi opeksi tai merkonomiksi tai kotiäidiksi. Siis mitä järkeä ahertaa 12 vuotta ja heittää kaikki sitten hukkaan. Eri juttu, jos ne numerot on tulleet puolivahingossa.

Minulla on useampi Laudatur ja olen kotiäiti. Ei todellakaan mene hukkaan opiskelu elämässä. Lukio on yleissivistävä koulu ja siitä, että otin tosissani lukiossa opiskelun, on hyötyä ihan joka päivä arjessakin. Osaan opettaa lapsille monenlaista ja elämästä ylipäätään tekee mielekkäämmän, kun on esim hyvä ja laaja kielitaito, hyvät perustiedot reaaliaineista jne. Itse olen ainakin kiinnostunut koko ajan oppimaan uutta. En niin, että saisin siitä todistuksen, vaan ihan oppimisen ilosta.

kovinpa huonosti tuntuu menevän tähän ketjuun vastanneiden "tutuilla", jotka ovat pärjänneet koulussa. Lähes joka vastauksessa sanotaan huippuoppilaiden olleen suorittajia, joilla on sittemmin mennyt elämä pepulleen.





Joopa joo, uskoo ken haluaa. Totta kai on ylikunnianhimoisia ja itsekriittisiä suorittajia, jotka romahtavat jossain vaiheessa. Väitän kuitenkin, että koulussa ja lukiossa hyvin pärjänneillä ihmisillä menee useimmiten jatkossakin hyvin.



Se on vaan ulkopuolisten niin kamalan vaikea kestää, että toiset ovat lahjakkaampia ja/tai ahkerampia, ja näitä menestyjiä pitää vähätellä keinolla millä hyvänsä.