Olen kuuden ällän ylioppilas, lukion päästötod. ka 9,8. Arvatkaa millainen elämäni on ollut?

jatkuvaa migreeniä?

sairastuit masennukseen, jätit opiskelut kesken, menit lähetyskurssille ja nyt olet työtön.

olen tietoinen siitä, että kysyvän sivulauseen perään ei tule kysymysmerkkiä. Aina se vaan livahtaa sinne.

paperit, miehellä hieman parempi keskiarvo, ja ihan normaalia elämää eletään. Ja kavereissa on varmaan kymmenen kuuden ällän ylioppilasta, kaikilla akateeminen loppututkinto, osa tohtoreita, osa maistereita, mutta sellaista normaalia keskiluokkaista elämää eletään, osalla on lapsia, osalla ei.



En jotenkin osaa ajatella itsestäni, että muut ajattelisivat minusta mitään erityistä sen takia, että olin hyvä koulussa. Tuntuu suoraan sanottuna aika kaukaiselta asialta.

Olet opiskellut hyvän ammatin ja tienaat hyvin. Et kuitenkaan ole löytänyt paikkaasi tässä elämässä. Et uskalla sitoutua ja pokaat ukkomiehiä ja olet ylpeä siitä.

Paljastan jossain vaiheessa. ap

ja olet pärjännyt oikein hyvin opinnoissasi, saanut hyvän työn, jossa stressaannut, koska vaadit itseltäsi niin paljon, et osaa tehdä asioita vain puolittain, vaikka työelämä vaatisi priorisointia ja vähemmän tärkeiden töiden jättämistä vähän heikommalle tasolle.



Tää on vaan mielikuva, joka voi olla ihan väärä =)

toinen luki itsensä lääkikseen, toimii lääkärinä tai ehkä jo tutkijana, hänellä on kaksi lasta ja aviomies. Normielämä.



Toinen taas asustelee euroopan maassa, on hukassa itsensä kanssa, ei saanut koskaan yliopistosta tutkintoa valmiiksi ja potee mielenterveysongelmia.



Mitä vain voi tapahtua lukion jälkeen, joten en osaa veikata.

Luulisin, että sä et lukion jälkeen tiennyt, mitä tekisit ja mihin elämässäsi tähtäisit. Pyrit kauppikseen ja pääsit sisään, mutta sulla ei ollut motivaatiota. Kahden vuoden jälkeen vaihdoit opiskelemaan valtsikaan ja valmistuit sieltä 6 vuoden jälkeen, 27-vuotiaana (olit vuoden vaihto-oppilaana, ehkä Ranskassa tai Saksassa).



28-vuotiaana tapasit nykyisen miehesi työpaikalla. Muutitte yhteen, aloitte perustaa perhettä. Saitte kaksi lasta, joiden kanssa olet edelleen kotiäitinä. Kuopus on kaksivuotias.



Olet tyytyväinen elämääsi. Työ ei ole elämäntehtäväsi, ja haluat viettää aikaasi lastesi kanssa nyt, kun he ovat vielä pieniä. Haaveilet muuttavasi maalle, mutta miehesi työ pitää teidät vielä kaupungissa.

paljon ahdistusta elämään. Olet päättänyt olla vapaa näistä elämän odotuksista ja heittänyt vapaalle.

Käytät paljon alkoholia, käyt baareissa miehiä kaatamassa. Olet todennäköisesti tytön. Sulla on joku epämääräinen akateeminen tutkinto, tyyliin uskontotieteiden maisteri tai muinaistieteiden tohtori.

Et ole onnellinen, inhoat ihmisiä ja toivot vaan että asaisit olla vaan.

paperit, miehellä hieman parempi keskiarvo, ja ihan normaalia elämää eletään. Ja kavereissa on varmaan kymmenen kuuden ällän ylioppilasta, kaikilla akateeminen loppututkinto, osa tohtoreita, osa maistereita, mutta sellaista normaalia keskiluokkaista elämää eletään, osalla on lapsia, osalla ei. En jotenkin osaa ajatella itsestäni, että muut ajattelisivat minusta mitään erityistä sen takia, että olin hyvä koulussa. Tuntuu suoraan sanottuna aika kaukaiselta asialta.

Eikä tulisi mieleenikään tehdä siitä aloitusta av:lle.

Toivottavasti älystä on ollut se hyöty, että sinulla on ollut suhteellisuudentajua kohdata mahdolliset ongelmat. Näin itse olen kokenut. Olet ehkä kyennyt järjestämään elämäsi oman näköiseksi, koska olet jo nuorena huomannut, että eipä se ulkoinen menestys erikoisemmin lämmitä vaan onni tulee tasapainosta yms. näin ainakin itse olen kokenut - ja olen myös kuuden ällän ylioppilas. lukion päättötodistuksen keskiarvoa en muista edes. :)

lääkikseen. Menitkin mutta lopetit kesken. Sen jälkeen tapasit miehesi ja teit neljä lasta. Erosit ja nyt opiskelet lähihoitajaksi ja uusi rakkauskin on.

Tapasitkin kivan miehen ja perustitte perheen. Nyt sinulla on kolme lasta ja suunnittelet lähihoitaja opintoja.

Ainakin yksi Ylen tämänhetkisistä uutistenlukijoista on juuri samanlainen tapaus meidän koulusta.

Vähän tuohon suuntaan, juu. Olin nuorena suorittaja ja perfektionisti. Lähdin kuitenkin opiskelemaan "hyödytöntä" humanistista alaa. Valmistuin maisteriksi 10 vuodessa, sen jälkeen tohtoriksi 7 vuodessa, chillaillen... Rakastan alaani koska aihe kiinnostaa minua, mutta rahaa en ole tehnyt juuri ollenkaan. Minulla on lapsia kahden eri miehen kanssa. Toisen kanssa olin naimisissa, toisen en. Olen kiinnostunut henkisistä asioista, käytän paljon aikaani meditaatioon, joogaan ynnä muuhun sellaiseen. Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, sekä loputtoman kiinnostunut erilaisista asioista. Saan suurta tyydytystä tiedosta, mutta en suoritusmielessä. Minulla on valtavasti ystäviä, erilaisia sellaisia, erilaisista taustoista. Tällä hetkellä asun yksin lasteni kanssa ja meillä on hyvä, rento ja jännittävä elämä yhdessä. Sen tapaista :) ap

neljä vuotta ja totesit,että haluat elämältäsi jotain muuta ja opiskelit puusepäksi.

Toinen taas asustelee euroopan maassa, on hukassa itsensä kanssa, ei saanut koskaan yliopistosta tutkintoa valmiiksi ja potee mielenterveysongelmia.

Terveisiä vaan...;-)

Toinen taas asustelee euroopan maassa, on hukassa itsensä kanssa, ei saanut koskaan yliopistosta tutkintoa valmiiksi ja potee mielenterveysongelmia.

Terveisiä vaan...;-)

mutta uskon, että ei ole ainoa laatuaan tuo tuttunikaan..

Minulla oli paljon 6 ällän tuttuja, jopa suvussanikin ja toiset ovat jatkaneet yliopistoon, toiseet tehneet jotain muuta. On myös paljon ihmisiä, jotka suorittavat lukion jotenkin sinnepäin ja vasta myöhemmin kiinnostuvat opiskelemaan. Lisäksi on erittäin paljon myös lukiossa hienosti pärjänneitä, mutta myöhemmin täysin epäonnistuneita. Jatko-opinnot tai työt kun ovat ihan eri asia kuin lukio-opinnot.



Itse olin keskiverto lukiossa, eikä kiinnostanut pätkääkään opiskelut kapinoivaa nuorta:) Yliopistoon pääsin kolmannella yrittämällä, kun jaksoin vasta kolmantena vuonna edes lukea pääsykokeisiin. Ensimmäinen yliopistotutkinto meni jo sitten ihan ok hyvin arvosanoin, toinen tutkinto jo paremmin ja kaupan päälle tohtorintutkinto loistavasti. Eli kiinnostus opiskeluun kasvoi ajan myötä. Hyvissä ja hyväpalkkaisissa ammateissa olen kyllä sitten ollut 3 eri maassa ja olen edelleen. Ei olisi uskonut lukioaikoina:)