Kaverini on mielestään kiusattu
Aina kun vietämme yhteisiä iltoja tämä kaverini on kahdestaan tosi kiva, mutta jos paikalle tulee joku muu, hänestä tulee ihan tuppisuu. Jos juttelen tälle toiselle, hän vetäytyy syrjään, mutten kohteliaisuuttani viitsi lakata juttelemasta sille kolmannelle osapuolelle.
Hän on myös kiinnostunut yhdestä työkaveristaan, johon olen tutustunut hänen kauttaan. Kun vietämme aikaa kolmistaan, hän ujosti jättäytyy taustalle sillä minä myös pidän miehestä, ja mies selvästi on vapautuneempi minun seurassani.
Nyt vietimme taas (melko kostean) illan yhdessä, ja mies puhui vain minulle ja flirttailimme, kaverini veti kesken illan viltin päälleen ja sanoi menevänsä nukkumaan, ihan selvästi koska häntä harmitti miehen minuun kohdistama huomio.
Kotiin lähdettyäni sain häneltä vihaisen viestin siitä että kiusaan häntä ja vien häneltä sen ainoan miehen jota hän on rakastanut. Pitäisikö minun muka luopua miehestä? Olen sitäpaitsi hyvännäköinen ja korkeasti koulutettu, hän on vain hiljainen hissukka. Mielestäni olen ansainnut miehen huomion, jos hän ei sitä kerta itse ymmärrä ottaa.
Kommentit (28)
Jos et olisi alkanut retostelemaan ulkonäölläsi ja koulutuksellasi. Loppukliimaksi pilasi koko jutun, harmi.
Mitä jos ap sanoisi miehelle suoraan, että ei lähdeä tämän kanssa minnekään, koska neiti X on sinusta kiinnostunut. Jos mies sanoisi, että hän ei ole kiinnostunut neiti X:stä, voisiko ap sitten mennä treffeille?
Jos ap on oikeasti ihastunut, niin ei se auta, vaikka olisi kuinka hyvännäköinen ja koulutettu, ei sitä sen helpommin löydä ihastuksen kohteita kuin rumatkaan.
Ap:n kaveri kuulostaa musta tyypiltä, joka ei sano mitään koskaan seurassa ja odottaa vaan passiivisena, että joku prinssi valkealla ratsulla tulee ja rakastuu häneen ja vie linnaansa.
JOs porukassa on kolme henkeä ja kahdella juttu luistaa ja kolmas ei ota keskusteluun osaa, vaikka häntä yritetään siihen vetää mukaan, niin miksi ihmeessä ne kaksi eivät voi jatkaa juttuaan muuallakin?
t. 14
Tää ois voinu mennä läpi
Jos et olisi alkanut retostelemaan ulkonäölläsi ja koulutuksellasi. Loppukliimaksi pilasi koko jutun, harmi.
vaikka tekstistäsi paistaa läpi myös omahyväisyyttä.
Itse varmaan miettisin erittäin tarkkaan tuon miehen osalta olenko kiinnostunut. Sillä joskus sitä voi olla kovastikin kiinnostunut jostakusta mutta siitä ei sitten tulekaan mitään ja tällöin olisi mielestäni aivan älytöntä pahoittaa ystävän mieli. Mutta jos siis tuntuu, että kyseessä on elämäsi mies niin miksipä sitten ei. Harmi vain, että sitä on usein hankala tietää. Ehkä siitäkään ei ole varmuutta, mitkä miehen tunteet kaveriasi kohtaan ovat, jos kaverisi ei ole flirttailijatyyppiä niin ehkä hän ei sitten kaverillesi flirttaile vaikka olisikin kiinnostunut.
MUlla on sellainen ystävä, joka oli nuorena hyvinkin mustasukkainen mun muista kavereista ja tapaamiset, joissa hän ja muita oli mukana olivat usein mahdottomia. Nykyään varmaan pärjäisin tällaisissa tilanteissa paremmin mutta nuorena se oli hankalaa kun yritti ottaa hänet huomioon mutta ei halunnut tuhota myöskään muita tärkeitä ystävyyssuhteita. Hänkin koki olevansa kiusattu. Häntä kyllä oli myös oikeasti kiusattu ja siinä mielessä hän oli olosuhteidensa uhri. Kuitenkin varmasti ainakin pitkälti tai osittain kiusaamisestakin johtuen hänen käyttäytymisensä muita paitsi ehkä suurimmaksi osaksi minua ja ehkä kahta muuta ystävää kohtaan oli niin outoa, että hänellä oli maine hankalana ja kummallisena tyyppinä. Näin oli ikäänkuin kierre syntynyt.
Yrittäisin kuitenkin parhaan kykyni mukaan tukea ystävääni jos olisin sinä. Ja en tosiaan iskisi sitä miestä, jollei olisi ihan sellainen olo, että hänen kanssa vietät vielä hopeahäitäkin.
Ensin sitä kumpi tarjoaa ensin persettä, sitten taktinen riita ja vaihto ns. lohduttajan luo.
Lopulta kun tilanne kuumentuu pahaksi, palaan takaisin vaimoni ja lasteni luo viettämään perheenisän elämää.
ja jotenkin tuo ap:n käytös viittaa OIKEASTI varsin huonoon itsetuntoon ap:lla, vaikka hän nyt pitääkin itsestään kovaa meteliä. Siis tuo kaverin mollaaminen ja itsensä kehuminen siinä ohessa, mikä tyyppi oletkaan! Miksi sitten vietät hänen kanssaan, jos et häntä arvosta!?
Kaikki sympatiani menevät kyllä sille ap:n ujommalle kaverille, jonka sivumennen sanoen kannattaisi valita mukavampia ihmisiä seuraansa, ap ei sitä ole.
Olet ap todella lapsellinen, ilkeä ja ihan kuule turhaan omahyväinen. Kilpailuhenkinen kiero bitch olet! Siis kun sä TIEDÄT että kaverisi on oikeasti tosi ihastunut mieheen, niin silti sinä paska ämmä tunget itsesi siihen väliin pätemään. Ihan vaan aikasi kuluksi. Katso peiliin!
Muistan aikanaan, kun en vielä seurustellut ja se oma kulta oli hakusessa. Monta kiinnostavaa poikaa tapasin, olin aika ujo, mutta juttua tuli jonkin verran. Minulla oli ystävä, joka oli kaunis kuin kuva ja suustaankin hyvä. Niinhän siinä kävi, että kun tutustuin johonkin ja sitten kun liikuttiin porukassa, niin ainahan ne pojat siitä kauniimmasta kiinnostuivat. Joka kerta tämä tyttö iski sen josta kiinnostuin, heilasti hetken ja sitten iski jo uuden. Ja nämä jätetyt sitten tuli uliseen minulle, kuinka olisi pitänyt ajatella ja ennemmin valita minut... Nii-in.. Ystävyys kuitenkin haaleni pikku hiljaa, koska ystävä kuvitteli että hän menee kauneudellaan aina minun ohitseni.
juuri tuota miestä?
Kun taatusti noilla avuilla saisit kenet vaan, paljon paremmankin...
Vain siksi, että se on sulle projekti, ettei ainakaan kaverisi voi saada.