Lue keskustelun säännöt.
Yöraivareita 4vuotialla/onko kenelläkään kokemusta?
26.01.2011 |
meillä siis 4v 3kk lapsi, joka saa n. 4 x viikko järjettömän raivarin yöllä; potkii seiniä, raapii, raivoaa, huutaa...Häntä ei saa koskea, ei tule syliin, ei kuuntele mitään puhetta...ainoastaan sitten, kun väsähtää raivoonsa, hänet saa syliin ja usein hän siihen sitten rauhoittuukin.
Yöunet jäävät vaan niin kovin lyhyiksi meidän koko perheeltä ja ollaan aika väsyneitä tähän...
Onks teillä kenelläkään ollu tällästä? Milloin nää tälläset raivoamiset loppuivat ja mitä teitte niiden aikana, miten rauhoititte lastanne, ottiko vastaan "lohdutusta" ja kauanko niitä kesti?
Kaikki neuvot ovat tarpeen! Kiitos.
Kommentit (3)
Ei kyllä noin usein, ehkä kerran viikkoon. Hän hakkaa päätä seinään, huutaa, itkee, on ihan hysteerinen, ei halua tulla syliin. Silloin olen vain istunut sängyn vieressä, estänyt satuttamasta itseään ja silittänyt jalasta ja puhellut rauhoittavia. Jossain vaiheessa sitten otan puoliväkisin syliin kun itkusta kuulee, et nyt ois hyvä hetki. Joskus auttaa kun laittaa valot päälle. Hänkään ei osaa sanoa mikä itkettää.
Teillä noita kohtauksia on selvästi enemmän, niin voisiko olla apua jos lapsi nukkuisi omassa sängyssään, joka ihan kiinni teidän sängyssä? Ehkä silloin kohtaus ei pääsisi niin valloilleen kun lapsi heti herättyään yöllä tietää teidän olevan lähellä. Valitettavasti en osaa enempää auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-vuotiaalla samantyylisiä kohtauksia. Saattaa tulla viitenä yönä viikossa tai sitten viikon tauko, ettei tule ollenkaan. Itse olen huomannut, jos lapsi on liian väsynyt niin nukkumisesta tulee levotonta. Sen vuoksi meillä pyritään nukkumaan edes lyhyet päiväunet. En osaa auttaa mikä teidän tilanteessa auttaisi. Huonoina öinä otan patjan lattialle lapsen sängyn viereen ja nukun siinä. Se kyllä rauhoittaa hyvin loppuyön!
Meidän lapsella on ollut samaa,alkoi 5-vuotiaana ja vielä nyt 8-vuotiaanakin noita on joskus,harvoin tosin.
Lapsi ei silloin ole varsinaisesti hereillä eikä tunnista välttämättä vanhempiaan jotka tulevat lohduttamaan,saattaa nähdä heidät jopa uhkana ja painajaisen osana.
Onneksi nuo aikaa myöten menevät ohi,mutta kamalia ovat kyllä,varsinkin kun ei voi oikein auttaa lasta mitenkään :/