Nimi suomalais-saksalaiselle vauvalle
Apuva!
Raskaus on edennyt puoleen väliin ja nimikeskustelut on potkaistu käyntiin. Lapsen isä on saksalainen, itse olen suomalainen. Tällä hetkellä asumme vielä noin vuoden verran Suomessa, sitten lähdemme muutamaksi vuodeksi Saksaan ja palaamme Suomeen, kun lapsi menee kouluun. Nimen täytyisi siis toimia kummallakin kielialueella.
Minä rakastan lyhyehköjä nimiä, kuten Ava, Ada, Alva, Eevi yms. Mies puolestaan pitää niitä liian lyhyinä ja haluaisi esim. Adalmiinan, jota hänen puolestaan voisi kutsua Adaksi. Hmm. Itse en allekirjoita tätä ilman mutinoita.
Muutamia rajoituksia (jos joku jaksaa lukea):
- Ei kirjaimia, jotka saksalaiset ääntävät "väärin" eli R, S (sanan alussa)
- ei EI-yhdistelmää, sillä esim. Heidistä tulee "haidi"
- ei pitkiä vokaaleja tai tuplakonsonantteja, sillä saksalaiset ääntävät ne väärin (siksi esim. Ava eikä Aava)
- mielellään ei alkuun t,p eikä k, koska ne äännetään saksaksi th, ph ja kh
Suomesta johtuvan rajoitukset te suomalaisina tiedättekin (ei esim. sch-loppuisia nimiä).
Syntyvän vauvan sukupuoli ei ole vielä tiedossa, joten kaikkea saa ehdottaa! Mielellään sellaisia, jotka toimivat molemmilla kielillä. Sukunimi tulee todennäköisesti olemaan saksalainen, lyhyehkö.
Kommentoin ehdotuksia myöhemmin tänään :)kiitos!
Kommentit (98)
Jos saat tytön ja pojan, anna niille nimiksi Aino ja Eino :)
tää oiskin kiva, sit mulla ois "aino ja aino"... :D
Mikael
Kimi
Martti
Alvar
Matti
nämä pojannimiä jotka saksalaiset tuntevat=)
ja lisäksi Ossi !
pojalle
Miko
Niko
Alex
Tytölle
Anna
Lotta
Emma (tosi suosittu saksassa)
Milla (meidän tyttö on Milla, ja tosi monet saksalaiset ovat ihastelleen nimeä)
Ella
kirjoitusasuja. Ei se mitenkään hankaloita elämää, jos joskus joutuu sanomaan, että Mona kirjoitetaan yhdellä oolla. Rajaat ihan liikaa vaitoehtoja pois, jos mietit kaikkea mahdollista. Ensisijaisesti nimen täytyy miellyttää teitä ja toiseksi se pitää olla lausuttavissa molemmilla kielillä. Ihan sama ei edes tarvii olla, eihän esim. Annakaan ole. Me pidettiin lapsilla vaan sama linja, eli toiset nimet on molemmilla sellaiset, että suomeksi kirjoitettaisiin kahdella vokaalilla, mutta me valittiin saksalainen/kansainvälisempi kirjoitusasu.
Jos tykkäät Juliuksesta (josta Suomessa tulee muuten Julle), niin mitä tykkäät Jonatanista? Mä olisin siitäkin tykännyt, mutta valittiin vähän lyhyemmät nimet. Anton oli myös suosikki, mutta se taas taipuu hieman hölmösti suomeksi (en tykkää Anttonista/Antonille jne.)
ääntäminen ja intonaatio vaikuttaa, et löydä yhtään nimeä, joiss aääntäminen olisi yksi yhteen. Esim. lukas- nimessäkin intonaatio ja ääntäminen muuttavat nimeä.
Toisekseen - miksi ihmeessä ei nimen ääntämisessä saisi olla pientä eroa?
Kolmanneksi ei kannata tässä vaiheessa vielä päättää, missä asutte milloinkin, asioilla on tapana muuttua matkan varrella: ehkä ette koskaan muuta saksaan tai sitten ette koskaan palaa sieltä suomeen. Sitä ei voi päättää etukäteen.
Hieman oudolta kuulostaa tuo asenteesi saksalaista ääntämistä vastaan - saksasta tullee kuitenkin lapsesi toinen kotikieli? Et voi suhtautua lapsen toiseen kieleen noin negatiivisesti. Entä sitten jos lapsen nimessä oleva r-kirjain sanotaan saksassa toisella tavalla, tuskin se lasta ahdistaa - sinua kenties sitäkin enemmän?
Minä rakastan lyhyehköjä nimiä, kuten Ava, Ada, Alva, Eevi yms. Mies puolestaan pitää niitä liian lyhyinä ja haluaisi esim. Adalmiinan, jota hänen puolestaan voisi kutsua Adaksi. Hmm. Itse en allekirjoita tätä ilman mutinoita.
Me olemme 75%-sesti saksalaisia ja toisella lapsella on juuri tuollainen Adalmina-/Leonhard-tyyppinen nimi, kutsutaan kuitenkin kaikkialla, myös koulussa, sillä lyhyellä ja se on myös hänen identiteettinsä.
Toisella on Otto-tyyppinen lyhyt nimi, joka on tuttu molemmissa kielissä.
Miehelläni on myös tuollainen nimi, kutsutaan lyhennyksellä eikä varmaan juuri kukaan, joka ei ole nähnyt jotain virallista paperia, tiedä hänen virallista nimeään.
Minulla taas on suomalainen tusinanimi, ja varsinkin pienenä minua harmitti, ettei ollut pitkää nimeä, josta tehdä lyhenne, vaan aina vain se lyhyt tylsä.
Miksiköhän suomalaisilla on usein niin kauhean jyrkkä mielipide nimien lyhentämisistä? Minusta se on rikkautta.
niin aika vaikeeta on...
Pilvi (Pilfii) olis ihan katastrofi,oli pakko laittaa, kun on niin kamala:)
Mutta Lilja menee ihan hyvin. Ihan samahan ei ole ikinä ja aina saksaksi lausutaan pehmeämmin.
ääntäminen ja intonaatio vaikuttaa, et löydä yhtään nimeä, joiss aääntäminen olisi yksi yhteen. Esim. lukas- nimessäkin intonaatio ja ääntäminen muuttavat nimeä.
Toisekseen - miksi ihmeessä ei nimen ääntämisessä saisi olla pientä eroa?
Kolmanneksi ei kannata tässä vaiheessa vielä päättää, missä asutte milloinkin, asioilla on tapana muuttua matkan varrella: ehkä ette koskaan muuta saksaan tai sitten ette koskaan palaa sieltä suomeen. Sitä ei voi päättää etukäteen.Hieman oudolta kuulostaa tuo asenteesi saksalaista ääntämistä vastaan - saksasta tullee kuitenkin lapsesi toinen kotikieli? Et voi suhtautua lapsen toiseen kieleen noin negatiivisesti. Entä sitten jos lapsen nimessä oleva r-kirjain sanotaan saksassa toisella tavalla, tuskin se lasta ahdistaa - sinua kenties sitäkin enemmän?
Aivan samaa ihmettelin... Mutta ehkä nämä ovat vain raskaanaolevan fobioita?
Muuttopelkoa?
Mitä jos muutattekin vaikka jossain välissä englanninkieliseen maahan ja Adaasi kutsutaan siellä Eidaksi?
Ei se lapsi siitä miksikään muutu, vaikka nimi lausutaan ympäri maailman vähän eri tavoin;-)
ja lisäksi Ossi !
Niille jotka eivät tiedä miksi, itäsaksalaisia kutsutaan nimellä Ossi (ost-deutsche)...
Elisa - ei nappaa
Ben - miehen kutsumanimi, joten ei käy
Ilona - kiva ja Saksassa tunnettu, kävisi
Alex- Suomessa tästä tulisi varmaan aleksi
Alma - mies ei tykkää, ajattelee vaan alma materia :D
Elija - ij tuskin toimisi, mutta elia/elias saattaisi.
Adam - turhan englanninkielinen mun makuun
Timo - mun lähisukulainen
Else - ei miellytä
Alina- kaunis ja toimisi, pitkä i ei haittaisi
Elina- mun makuun liian "tuttu ja tavallinen"
Hilda - toimisi, muttei oikein miellytä
Elsa - toimisi, mutta sukulaisellä käytössä (höh)
Heinz - vähän ketsuppi
Johanna - oman sukupolveni nimi, ei siksi miellytä
Maija - sukulainen
Minja - ihan ok, muttei ykkössuosikki
Sonja - mä tykkäisin, mut miehellä oli joskus vuonna kivi koulussa tyhmä tyttö, jonka nimi oli sonja. great.
Miriam - en tykkää r:n takia ja Suomessa hankala
Katja - en tykkää, liian slaavilainen mun makuun
Tanja - sama (vaikkei kyllä yhtä selvästi slaavilainen)
Joakim - ehkä toisena nimenä
Viktoria - ei mun lempparinimiä, mutta toimisi varmasti
Simon- vaikea Suomessa, koska näyttää simo-nimen omistusmuodosta. mun äiti ei ikinä selviäisi tästä kunnialla...
Klara - r häiritsee sekä merkitys "klar"=selvä
Katariina- liian "tavallinen"
Nadia - liian slaavilainen
Ruben - en tykkää r:n takia
Anna - "anaa". siksi ei, mutta muuten ok.
Laura- ei r:n takia
Maria - miehen saksalainen perhe syvän katolinen, haluaisin pitää vähän hajurakoa siihen (siis uskontoon, en perheeseen).
Mikael - k:lla kiva, mutta saksassa olisi michael, mikä ei enää itseä miellytä
Kristian - pitäisi aina selittää, onko k:lla vai chr:llä
Matias - ihan kiva. en sitten tiedä, menisikö helposti sekaisin esim. mattias, mathias tms. kanssa
joel - kiva
jonathan - yks mun suosikkeja, mutta kirjoittaminen olisi haaste. saksalaiset ei ikinä osaisi kirjoittaa joonatan ja suomalaiset kirjoittaisi jonathanin aina automaattisesti väärin
markus - liian tavallinen
sebastian - käytössä lähipiirissä
axel- sama kuin aiemmin alexin kanssa (x ei hyvä)
petra - saksalainen r ei miellytä, muuten olisi kiva (vaikka olisikin "pheetraa"
ada - mun mielestä kiva, miehen mielestä liian lyhyt (kts. aloitus)
carla - r ei kiva, c/k joutuisi aina selittämään
christina - käytössä lähipiirissä
iris - kiva nimi, jolla olisi merkitys, mutta kun se r taas sotkee...
claudia - mun kaveri, muuten tykkään
silke - en tykkää valitettavasti yhtään
lyhennetään Oliksi, eli myös Olli käy.
Patrick, Jens, Jan
Mun mies on kanssa ulkomaalainen, ja ei lapsesta ole outoa, että sen nimi lausutaan hiukan eri tavalla Suomessa kuin mieheni kotimaassa. Tarpeeksi lähellä ääntämyas kuitenkin, että lapsi nimensä ymmärtää, eikä kirjoitusasu tuota tuskaa kummassakaan maassa.
ensinäkin se r ei ole niin kamala ja usein esim. nimissä ei niin voimakas. Toisekseen onko se niin väliä jos välillä joutuu selventämään, kirjoitetaanko k vai ch?
Ja lisäksi liioittelet nyt pitkän vokaalin, kaksoiskonsonantin, v-kirjaimen ääntämyseroja. Esim. v ei ole niin puhdas ja kova f mitä suomessa vaan v:n ja f:n välimuoto.
t. puolet elämästään saksassa asunut
sentään olla, että olis jotenkin ylivoimaista kirjoittaa Jonathan. Ja itsekin sanoit, että sukunimi olis saksalainen, niin tuo kirjoitusasuhan sopisi silloin siihen. Mä tiedän, esikoisen kohdalla mullekaan mikään nimi ei ollut tarpeeksi hyvä ja sitten vasta, kun sitä nimeä rupeaa käyttämään, niin se tuntuu oikealta. Mutta oikeasti, toi kirjoittaminen on todella pieni asia, ei todellakaan mikään ongelma. Mun nimi kirjoitetaan kansainvälisesti, eikä kyllä pätkääkää haittaa, jos joskus jossain on väärin kirjoitettu tai joku lausuu vahingossa väärin.
Marie
Lea
Liam
Jeremias
Maili
Luka
Lias
Samara
Melina
Milou
Silja
Tinus
Tino
Lasse
Lina
Pekka
Finn
kiitos, teiltähän tuli nopeasti ehdotuksia :) tässä kommenttejani:
Lukas- kaunis ja toimii molemmilla kielillä. jatkoon!
Aki - ei miellytä, enkä tiedä, osaako saksalainen tästä sanoa, onko mies vai nainen "aakhi"
Mika - toimisi, tunnetaan myös Saksassa, mutta itseä ei miellytä
Satu - "zaathu". kaunis kyllä, mutta mua alkaisi jossain vaiheessa häiritsemään toi ääntäminen.
Tea - "theea". Luulen, että kirjoitettaisiin Saksassa aina väärin Thea. Muuten kaunis!
Kimi - ei miellytä, mutta räikkösen ansiosta tunnettaisiin myös Saksassa.
Laura - ei, r kuulostaisi karmealta.
Mona - kiva. täytyisköhän lapsen aina Suomessa sanoa olevansa "mona yhdellä oolla"?
Sofia - parhaan kaverin lapsen nimi, muuten olisi hyvä esim. toisena nimenä
Anja- suomalaiseen korvaan liian "vanhojen ihmisten" nimi. Mies voisi kyllä tykätä, mutta en kerro sille ;)
Vera - tästä tulisi "feera" r-vikaisten ärrällä, joten ei omaa korvaani miellytä.
Bastian- toimisi, mutta mulle tulee mieleen basillit ja bakteerit...
Livia - kuulostaa mun mielestä liian slaavilaiselta. ehkä menisi myös helposti sekaisin olivian kanssa. ääntämisen puolesta olisi varmaan ihan ok.
Amalia - tässä saksalaiset painottaisi hassusti aMAAlia. kutsumanimeksi ei siksi hyvä, mutta toisena nimenä menisi. ei kuitenkaan ihan varaukseton suosikki.
Aleksandra - toimisi Suomessa ja x:llä kirjoitettuna Saksassa. ehkä joutuisi kuitenkin turhan usein tarkentamaan kirjoitusasua, kumman vaihtoehdon ikinä valitsisikin.
Helka - helga löytyy Saksan lähisukulaisista
Hans - löytyy Saksan kaveripiiristä
Leo - tykkäisin, mutta miehelle varmaan liian lyhyt. Voisihan siihen laittaa jotain perään, esim. Leonard, ja kutsua Leoksi, mutta toisaalta olisi kyllä kiva, että lapsesta käytettäisiin "oikeaa" nimeä eikä aina lyhennystä. Leo on kyllä yksi mun suosikkeja.
Anton - ihana, mutta valitettavasti meijän Saksan sukulaisten koira... hemmetin saksalaiset :D
Werner - r:n takia saksaksi erikuuloinen kuin suomeksi, melkein "weöna". Jos haluisin, että mun lapsen nimi on weöna, niin nimeäisin sen suoraa siksi :D
Julius - ihana ja toimi täydellisesti! (no okei, vähän tästä tulisi "juulius", mutta kukaan ei sen vuoksi kirjottaisi nimeä väärin)
Klaus - mun korvaan vanhojen miesten nimi
Max - tää ei miellytä, tulee mieleen max ja min
otto - "oothoo". Siksi ei....
Saa ehdottaa lisääkin, tässä tuli jo monta uutta ideaa! Mua kiehtois saada mukaan joku suomalainen luonto- tai muu merkitysnimi, esim. usva ("uushfaa") tai sumu ("zuumuu"). oisko mitään, mikä toimisi?