Miten sanoa siskolle, että hänen lapsensa on koulukiusattu

Mutta on kaksi eri asiaa opettaa niitä positiivisessa perustilanteessa tai sitten siten, että lasta kiusataan ja häntä aletaan siinä koulimaan olemaan vähemmän ärsyttävä.



Kuten sanoin, on ok kannustaa olemaan vähemmän kärkäs. Mutta ei lasta saa kieltää olemaan kiinnostunut niistä asioista, joista tykkää tai käskeä olemaan luonteeltaan rämäpää - ne ovat hänen luonteelleen vastakkaisia asioita, eikä ap voi syyttää niistä sisartaan!



Ja joka tapauksessa koko homma pitää kiusatulle itselleen esittää siinä sävyssä, että HÄN on hyvä ja arvokas sellaisena kuin on, ja kiusaajat tekevät väärin. Ilman mitään mutku-mutku-mutkuja.



Minusta on täysin samantekevää, miten joku kivabyrokraatti on kiusaamisen määritellyt. Minä määrittelen sen niin, että kaikenlainen tahallinen tuskan aiheuttaminen toiselle on kiusaamista. On se sitten fyysistä tuskaa tai psyykkistä.



Sitä paitsi: mistä kuvittelet, että systemaattinen leikeistä pois sulkeminen syntyy? Kyllä siinä on aina takana panettelua ja selän takana puhumista, eihän se nyt muuten systemaattista olisikaan (jonka itsekin myönsit kiusaamiseksi).



Edelleenhän tässä ei puhuttu satunnaisesta leikistä pois jättämisestä.

Mutta on kaksi eri asiaa opettaa niitä positiivisessa perustilanteessa tai sitten siten, että lasta kiusataan ja häntä aletaan siinä koulimaan olemaan vähemmän ärsyttävä. Kuten sanoin, on ok kannustaa olemaan vähemmän kärkäs. Mutta ei lasta saa kieltää olemaan kiinnostunut niistä asioista, joista tykkää tai käskeä olemaan luonteeltaan rämäpää - ne ovat hänen luonteelleen vastakkaisia asioita, eikä ap voi syyttää niistä sisartaan! Ja joka tapauksessa koko homma pitää kiusatulle itselleen esittää siinä sävyssä, että HÄN on hyvä ja arvokas sellaisena kuin on, ja kiusaajat tekevät väärin. Ilman mitään mutku-mutku-mutkuja. Minusta on täysin samantekevää, miten joku kivabyrokraatti on kiusaamisen määritellyt. Minä määrittelen sen niin, että kaikenlainen tahallinen tuskan aiheuttaminen toiselle on kiusaamista. On se sitten fyysistä tuskaa tai psyykkistä. Sitä paitsi: mistä kuvittelet, että systemaattinen leikeistä pois sulkeminen syntyy? Kyllä siinä on aina takana panettelua ja selän takana puhumista, eihän se nyt muuten systemaattista olisikaan (jonka itsekin myönsit kiusaamiseksi). Edelleenhän tässä ei puhuttu satunnaisesta leikistä pois jättämisestä.

Eikö riitä syyksi se ettei ole yhteistä säveltä? Ei kai se tarkoita että jos joku ei halua leikkiä jonkun toisen kanssa, niin takana aina panettelua ja selän takana puhumista?

Jos et viihdy jonkun seurassa, niin miksi et voi systemaattisesti toimia sen mukaisesti? Pitäisikö sinun kuitenkin joskus siitä huolimatta leikkiä toisen kanssa, vaikka ei haluaisi ja jonain toisena päivänä taas ei?

Siksi kiusaamiselle on määritelmät, että niistä puhuttaisiin yhteneväisesti ja että tiedettäisiin mihin pitäisi puuttua ja mihin ei.

Olettaisin että ap:n lasten koulussakin olisi KiVa-koulu järjestelmä jota kautta purkaa tilannetta. Eli jos opettajiin ottaa yhteyttä, niin heidän on selvitettävä ensin onko kyse kiusaamisesta. Jos kyse on kiusaamisesta, niin sitten sitä lähdetään selvittämään. Ja jos kyse ei ole kiusaamisesta, niin sitten keinot ovat toiset kuin kiusaamisen kitkemisen keinot.

Lue nyt tuosta ap:n kuvauksesta uudelleen, mitä tapahtuu.



Ei siellä ole kyse mistään yksittäisestä lapsesta, joka ei vaan halua leikkiä erikoisen pojan kanssa.



Siellä KAIKKI kieltäytyvät leikkimästä sen pojan kanssa. Pieni poika joutunut systemaattiseen boikottiin.



Kyllä sellainen ON selän takana panettelun ja kiusaamisen tulosta. On aika huolestuttavaa, että sinusta se ei sitä ole, vaan ihan on normaalia ja johtuukin vaan tietysti siitä pojasta itsestään, mitäs on "semmonen"...

Systemaattinen syrjiminen on kiusaamista, eikä missään nimessä syrjityn vika.



Ap:n siskon poika tuntuu olevan luonteeltaan sellainen rauhallinen tutkijaluonne (ilmeisesti isänsäkin on sellainen), ei siihen voi kasvatuksella vaikuttaa.



Toisaalta poikaa voisi kyllä kannustaa ennemmin urheiluun ja reippailuun muutenkin. Todennäköisesti tuollainen älykkö saa positiivista palautetta nimenomaan älystään ja kauniista käytöksestään, jolloin hän tietysti haluaa kehittää näitä taitojaan. Häntä voisi tosiaan viedä vaikka huvipuistoon tai hoploppiin, niin tuo liikunnallinenkin puoli kehittyy (pienet pojathan arvostavat toisissaan nimenomaan urheilusuoritusten perusteella).



Samoin kyllä minusta pojan kanssa voi keskustella kaveruudesta ihan positiivisessa sävyssä. Eli siis niin, että millainen on kiva kaveri, millaiset asiat naurattavat ihmisiä, mikä on hyväntahtoista ja mikä pahantahtoista naurua yms. Esim. että ei kannata lähteä dissaamaan kavereiden leikkejä, vaikka ne ei itsestä niin järkevältä tunnukaan.



Kyllä tässä minustakin vanhemmat ovat vähän tehneet karhunpalveluksen lapselle, kun hän ei ole saanut olla omanikäisten lasten kanssa. Lapsi todellakin kärsii siitä, jos ei osaa olla oman ikäisten kanssa.

että tätä lasta kiusataan koulussa?



Jos se on faktaa, kerrot siskollesi ihan suoraan, että se ja se ja tuo kiusaavat lastasi, kerrot myös miten kiusaavat.



Sanallinen läppä ei taida tuota lasta haitata, mutta fyysinen kiusaaminen on jo sellainen juttu, että pakkohan sun on kertoa ja puuttua.

ratkiriemukkaan hauskaa, mutta silti on aivan täysillä innoissaan myös tekniikan museosta...

oikeasti kiusataan, niin siihen tulee puuttua. Syy on kiusaajissa, ei pikkuvanhassa lapsessa. Ei pikkuvanhuuden tai tylsyyden takia ketään saa kiusata. Reippaasti vaan kertomaan siskollesi epäilyistäsi, ei tähän asiaan liity mitenkään se millainen lapsi on kyseessä.

ja hänen poikansa on täysin eristetty luokasta. Kukaan ei edes puhu vapaaehtoisesti pojalle pihalla. Yleensä hän seisoo yksin pihalla ja lukee jotain. Luokassa ilmeisesti menee ihan ok. Poika on tietysti hurjan fiksu ja tykkää koulutehtävistä, erityisesti matikasta. Pari nyrkkitappelua on ollut ja yleensä poikaa ei kutsutaan minnekään kaverille tai juhliin.



ap

ja hänen poikansa on täysin eristetty luokasta. Kukaan ei edes puhu vapaaehtoisesti pojalle pihalla. Yleensä hän seisoo yksin pihalla ja lukee jotain. Luokassa ilmeisesti menee ihan ok. Poika on tietysti hurjan fiksu ja tykkää koulutehtävistä, erityisesti matikasta. Pari nyrkkitappelua on ollut ja yleensä poikaa ei kutsutaan minnekään kaverille tai juhliin. ap

onko väkisin eristyksissä välituntisin vai vetäytyykö vapaaehtoisesti kirjojensa pariin.

itkee iltaisin, näkee painajaisia, kyselee mikä hänessä on vikana, suree ja muuttuu yhä aremmaksi hakeutumaan seuraan. Yrittää joskus leikkiä poikani kanssa, mutta se haluaa tyhmäillä muiden kanssa, eikä toivo neropatin roikkuvan perässään kommentoimassa ja pilaamassa leikkejä.



ap

itkee iltaisin, näkee painajaisia, kyselee mikä hänessä on vikana, suree ja muuttuu yhä aremmaksi hakeutumaan seuraan. Yrittää joskus leikkiä poikani kanssa, mutta se haluaa tyhmäillä muiden kanssa, eikä toivo neropatin roikkuvan perässään kommentoimassa ja pilaamassa leikkejä. ap

tiedä, että lasta kiusataan? Puhu siskollesi, ilmoita kouluun opettajalle, toimi.

Sisko hyvä, lapsesi on koulukiusattu + näytät tämän ketjun.



Isä atai joku miessukulainen voisi opettaa tappeluvinkkejä, sillä sitä arvostusta saa, jos pitää puolensa. Jos on näsäviisas ja leso niin täytyy vain toivoa, että lapsen sosiaaliset taidot kasvavat seurassa.



Lisäksi fakta vaan on, että jos lapsi elänyt pullossa, niin luokkatoverit todennäköisesti tuttuja jo pihoilta ja eskarista. Ottaa oman aikansa löytää paikkansa apinalaumassa.

Onko muuta vaihtoehtoa kuin kertoa asia niinkuin se on? Heidän kasvatustapansa kuitenkin voit jättää arvostelematta.

Isä atai joku miessukulainen voisi opettaa tappeluvinkkejä, sillä sitä arvostusta saa, jos pitää puolensa. Jos on näsäviisas ja leso niin täytyy vain toivoa, että lapsen sosiaaliset taidot kasvavat seurassa. .

Meidän kolme poikaaa voisi opettaa olemaan poika, muttas mitään tappeluvinkkejä siskoni ei ikinä hyväksyisi, enkä minäkään. Siskoni mies on rilliproffa, joka keräilee perhosia... Oma mieheni on ehkä miehekkäämpi, mutta ei hänkään hyväksy nyrkkitappeluita.

Siskoni siis tietää kiusauksesta omalla tavallaan, mutta ei nyt yhtään hahmota, että mikä pojassa saa muut ärsyyntymään. Koulussa eivät osaa puuttua.

Mun pitäisi siis rohkaistua sanomaan, että lopettakaa se rilliproffailu ja älyllisyys, opettakaa sille pojalle olemaan tyhmä lapsi, joka räkii, liimaa purkkaa pulpetin alle ja nauraa nenänkaivuulle.

ap

siskolle mitä tiedät. Kyllähän lasta pitää auttaa heti.

kiusattua lasta pidä lähteä muuttamaan vaan niitä kiusaajia!!! Haloo!!!

Mistähän tämän vastaamisen aloittaisin... Ensinnäkin, jopa sinulla on stereotypioita kerrakseen... Ei ole yhtä ainoaa tapaa olla poika tai tyttö, vaan tapoja on niin monta kuin meitä ihmisiäkin. Luultavasti tuota pikkuvanhaa poikaa ei saa räkimään ja riehumaan millään, ehkä hänen geeninsä jo määräävät hänelle vakavamman luonteen. Mutta, kiusaamistahan se saattaa aiheuttaa, mikä on tietenkin väärin. Itse pakottaisin oman poikani ottamaan serkkunsa mukaan välituntileikkeihin, vaikka kuinka tympäisisi. Ovathan pojat sentään serkuksia, itse olen omat poikani komentanu leikkimään välitunneilla myös niiden syrjäytyjien kanssa. Siinä lapset oppivat samalla suvaitsevaisuutta ja toisista huolehtimista. Kaikenlaiset yksilöt kyllä mahtuvat joukkoon.

Erittäin vahvasti tuntuu siltä kun tätäkin lukee. Jos lapsi on tuollainen selkeästi hyvin älykäs, luonnostaan hyvätapainen ja hyvien ja välittävien vanhempien lapsi sekä aidosti miellyttävä ihmisen alku, eikä joku aivan tolkuton vähäjärkinen, väkivaltainen ja TYHMÄ kiusaaja-apina, niin johan pitäisi viisaan ja kivan lapsen muka muuttua. Ja paskat! EI-KÄ MUU-TEN PI-DÄ!!! Tajuatko; ei pidä!



Sun ap pitää muuttua, eli ensinnäkin pitää huoli vain niistä omien lapsiesi kasvatuksesta ihan vaan ja opetella tajuamaan että kaikki eivät ole luonteeltaan riehujia, eikä tarvitse ollakaan. Tämä maailma olisi kammottva paikka, jos kaikki olisivat... Sun kakarasi epäilemättä ON jo kiusaaja, kunhan vaan äitistään ottaa typerän ihmisen mallia? Kiusaamiseen pitää (jos sitä on) puuttua ja sen PITÄÄ loppua, koska KETÄÄN EI SAA KIUSATA! Sun kaltainen kun ei useinkaan suvaiste yhtikäs mitään (muuta kuin muita yhtä vähä-älyisiä) ja vissiin kirpaisee sekin, jos jo pieni poika on sua älykkäämpi?? :O MUTTA jotenkin minusta se ei edes sun pointtisi tässä ollut alkuunkaan, vaan joku naurettava oman kilpesi kiillotusyritys toisten kustannuksella. Kateus tuosta kaikesta huokuu.



Sun lapsiasi todennäköisesti moni päätään puistellen mulkoilee, kun taas jotkut ihmisen tavoin käyttäytyvät älykkäät lapset saavat monen älykkään aikuisen ihmisen ajattelemaan että ai kuinka ihanaa, kaikki tulevaisuuden toivo ei tässä maailmassamme kenties olekaan mennyttä...

Siskosi pojan ei pidä muuttua vaan muille pojille (luokkatovereille) pitää opettaa suvaitsevaisuutta ja myös arvostusta pojan tietoja kohtaan. Onneksi yleensä näitä poikia löytyy useampia kaikilta luokka-asteilta, jotka nauttivat ongelmanratkaisusta ja saavat siitä myös arvostusta.



Siskosi poika voisi alkaa harrataa jotain itselleen mieluista ryhmäharrasusta, josta voisi saada kavereita ja arvostusta. Hänelle on opetettava, että hän on hyvä ja sopiva juuri tuollaisena, hänen ei tarvitse muuttua. Missään nimessä pojan itsetuntoa ei saa alkaa nakertaa tämän enempää vaan sitä pitäisi nimenomaan vahvistaa. Koulussa täytyy olla muitakin poikia, jotka nauttivat esim. matemaattisista tehtävistä ja keksijäkyvyistään. Yleensä näitä "pikkuneroja" aletaan arvostaa, kun ymmärtävätkin koneiden ja laitteiden toimintamekanismeja ja saattavat tuoda joitain pienoismalleja kouluunkin näytille. Lapsen pitää nyt saada nopeasti hyväksyntää omille mielenkiinnon kohteilleen. Hänestä ei tarvitse tulla mitään riehujaa tai sylkijää saadakseen arvostusta!



Koulussa opettajan pitää puuttua tilanteisiin siten, että määrää paritilanteita, joissa tämä siskosi poika ja joku toinen matikasta kiinnostunut saavat tehdä jotain projektia yhdessä. Siskosi voisi toki myös hankkia pojalle jonkun urheiluharrastuksen tai partion, jossa pääsisi näyttämään kykyjään ja tavallaan saa tuntumaa myös muihin lapsiin eli pystyy itse kehittämään myös sosiaalisia taitojaan ilman että sen tarvitsee olla järjetöntä.



Omalla luokallani on ollut aivan ihania "pikkuneroja", jotka ovat voittaneet jopa remuajat puolelleen kaiken maailman keksinnöillään. Parhaiten ovat selvinneet ne pojat, jotka ovat neroharrastusten lisäksi harrastaneet jotain taviksempaa (partio, urheiluharrastus), koska ovat saaneet sieltä kavereita ja pystyneet pitämään itsetuntonsa kasassa sitä kautta.



Ap, omille pojillesi selväksi, että eivät saa jättää ulkopuolelle eivätkä saa haukkua poikaa kenellekään. SEn sijaan poikaa voi kannustaa mukaan esim. välituntileikkeihin. Mihinkään järjettömään apinoimiseen pojan ei pidäkään osallistua. Sillä ei ole mitään tekemistä poikamaisen käytöksen kanssa, vaikka jotkut niin luulevatkin. Mielestäni voisit kannustaa poikiasi niin, että joka päivä olisivat yhden välitunnin tämän serkkunsa kanssa tai ainakin yrittäisivät jutella, keskustella kirjasta, jota lukee tai pyytää mukaan johonkin järkevään leikkiin. Poikiesi pitää kyetä arvostamaan serkkuaan omanlaisenaan ihmisenä eikä ajattelemaan, että tässä on jotain vikaa. Poikiesi esimerkki saattaa hyvinkin tarttua muihinkin lapsiin ja estää laajemman kiusaamisen.

kertoa mistä kiusaaminen sinun käsityksesi mukaan johtuu. Siis kertoa siitä mistä aloituksessakin kerroit, miten poika käyttäytyy kavereiden kanssa ja miten muut siihen suhtautuvat. Ei mitään tehkää niin ja näin.

By the way, sulla on mielestäni vähän turhan kapea käsitys siitä millaisia lasten (poikien) tulee olla. Ei tarvi olla tyhmäilijäapina jotta ei joutuisi kiusatuksi.

t. neljän pojan äiti

Mun pitäisi siis rohkaistua sanomaan, että lopettakaa se rilliproffailu ja älyllisyys, opettakaa sille pojalle olemaan tyhmä lapsi, joka räkii, liimaa purkkaa pulpetin alle ja nauraa nenänkaivuulle. ap