Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sanoa siskolle, että hänen lapsensa on koulukiusattu
25.01.2011 |
Koulukiusaus johtuu siitä, että lapsi on hurjan huono tulemaan toimeen muiden lasten kanssa. Hän on ainoa lapsi ja liian ymmärretty. Vanhemmilla on aina aikaa jutella ja kuunnella ja aikuiset ovat fiksuja. Koulussa taas tokalla luokalla suurin osa on kaoottisia apinoita, joiden sosiaaliset taidot on rotan luokkaa. Lapsi on aina viettänyt paljon aikaa pelkästään aikuisten kanssa ja hän on hyvin pikkuvanha ja näsäviisas. Kun muut kiipeävät puihin, tämä yksi huutelee puun juurella, että tuo ei ole mielenkiintoista, eikä järkevää. Te voitte tippua sieltä. Kun muut syövät synttäreillä kilpaa täytekakkua, koska se on älytöntä ja hauskaa, tämä poika pitää luentoa ravitsemusterapiasta. Kun muut räkivät sillalta, tämä yksi poika kertoo pöpöistä. Muut pojat katsovat aika kieroon ;-)
Toki on ihanaa, että vanhanakin saa lapsia ja saa niistä nauttia, mutta niitä ei oikein kannata eristää muista lapsista tai ne eivät pysty olemaan kaoottisia apinoita, joiden mielestä tyhmääminen on ratkiriemukkaan hauskaa. Mä olen monta kertaa sanonut siskolle, että tuo poikansa meidän kolmen villin pojan kanssa olemaan lapsi, mutta kun heillä on aina jotain sivistävää ja hyödyllistä tekemistä, kuten tekniikan museo tai klassinen konsertti tms.
Poika parka ei osaa olla lapsi ja hauskasti edesvastuuton, kuten muut.
Kommentit (51)
mä suvaitsen monenlaista, mutta EN ilkeyttä enkä kusipäisyyttä en sitä niihin liittyvää ääretöntä tyhmyyttä. Sitä kun kutsutaan henkiseksi väkivallaksi, vaikka ehta wt koittaakin sen naamoida milloin miksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-opettaja Aino Kontulan mukaan on vaiettu tosiasia, että kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa kehityttävä ihmisinä.
- Tämä on arka asia, jota ei ole uskallettu lausua ääneen, koulumaailmaa kuvaavia kirjoja kirjoittanut entinen opettaja Aino Kontula sanoo Iltalehdelle.
Kontula kertoo huomanneensa, että kiusatuksi joutuvat helposti ne, jotka ovat hyvin herkkiä tai joilla on vaikeuksia ymmärtää huumoria.
- Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisin huumorilla.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Perhe-lehti.
Mä uskon valitettavasti tähän.
t. sen proffaveljen sisko
Ei tarvitse kaukaa etsiä syyllisiä kiusaamiseen. Mistäköhän lapset nämä asenteet oppivat, kun äitikin suoraan osoittelee sormella erilaisia, nimittelee ja hyväksyy syrjimisen.
kiusataan. Kiusaamista se sosiaalinen eristäminenkin on, mitä suurimmassa määrin. Ja teet hyvän työn kertomalla, että sitä tapahtuu.
MUTTA ehdottomasti pidät suusi kiinni siitä, mistä se sinun mielestäsi johtuu ja siitä, että mielestäsi syynä on sisaresi väärä kasvatustyyli. Kiusaamisen syy ei ole uhrissa, vaan kiusaajissa - se on ainakin pääperiaate.
Lisäksi moni tässä ketjussa on jo fiksusti sanonutkin, että pelkkä älykkyys ja pikkuvanha habitus eivät johda välttämättä kiusaamiseen. Siskon poika voisi vaikkapa yrittää etsiä kaltaistaan seuraa, sellaisia poikiakin ON ja PALJON. Shakki/tietokonekerho, tiedekerho, partio tasapainottamaan hommaa....
Ei siis kannata jumittua siihen, että koulussa ei ole kavereita. Kavereita voi hommata muualtakin ja lapsi saa siten itsetuntoa eikä kuvittele, että jos koulussa ei löydy leikkiseuraa, se on hänen vikansa.
PS: osa lapsista on pikkuvanhoja ihan syntyjään, ei lapsi ole PELKÄSTÄÄN kasvatuksen tuotosta. Oma asperger-lapseni on juuri tuollainen pikkunörtti ja sellaisena pysyy, vaikka miten kasvattaa ;-)
tuollainen pikkunörtti ja sellaisena pysyy, vaikka miten kasvattaa ;-)
Raivostuttava asenne tuollainen, että poikien pitää olla rajuja ja villejä ja tykätä tyhmäilystä, tai muuten ovat jotain säälittäviä rilliproffia ja pikkunörttejä, joita pitäisi oikein kasvattaa tyhmiksi kelvatakseen muille tyhmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollainen pikkunörtti ja sellaisena pysyy, vaikka miten kasvattaa ;-)
Raivostuttava asenne tuollainen, että poikien pitää olla rajuja ja villejä ja tykätä tyhmäilystä, tai muuten ovat jotain säälittäviä rilliproffia ja pikkunörttejä, joita pitäisi oikein kasvattaa tyhmiksi kelvatakseen muille tyhmille.
kovalla vauhdilla :)
"Erittäin vahvasti tuntuu siltä kun tätäkin lukee. Jos lapsi on tuollainen selkeästi hyvin älykäs, luonnostaan hyvätapainen ja hyvien ja välittävien vanhempien lapsi sekä aidosti miellyttävä ihmisen alku, eikä joku aivan tolkuton vähäjärkinen, väkivaltainen ja TYHMÄ kiusaaja-apina, niin johan pitäisi viisaan ja kivan lapsen muka muuttua. Ja paskat! EI-KÄ MUU-TEN PI-DÄ!!! Tajuatko; ei pidä!"
Hän on pikkuvanha ja näsäviisas, joka ei ymmärrä muiden lasten hauskaa. Hän ei ole vielä riittävän viisas ymmärtääkseen, että jos hän oikeasti aukoo päätään joka paikassa, että tuo ei ole viisasta, järkevää, tarkoituksenmukaista tai älyllistä, hänellä ei ole hauskaa koskaan.
Minä en keksi poikien sääntöjä. Voin suojella serkkua, mutta en muuttaa pienten poikien mentaliteettia tai sitä mikä heidän mielestään on hauskaa. Jos heidän mielestään on hauskaa kiivetä puuhun, mutta se ei ole hauskaa jos joku pikku-aikuinen tulee siihen narisemaan. Se ei ole mun vika.
Antakaa lasten olla vastuuttomia lapsia, koska aikuinen ehttii olla koko lopun ikää. Serkkuhan on kuin absolutisti opiskelijoiden saunaillassa. Siedetään jos pystytään, mutta ei kutsuta toista kertaa.
Minä ainakin haluan poikieni olevan lapsia niin kauan kuin pystyvät ja opiskelijoitakin joku päivä ...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehittää huumorintajuaan ja opetella ottamaan asiat kevyemmin, mutta silti kiusatun oppilaan syyllistäminen on väärin. Miksi on niin vaikeaa olla ystävällinen erilaisille ihmisille? Ikävää, että monet äiditkin ovat sitä mieltä, että joitakin lapsia vääjäämättä kiusataan ja se on ihan ymmärrettävää.
Toivoisin, että kaikki äidit panostaisivat empatian opettamiseen pienestä pitäen.
Kiusaamisen syy ei ole uhrissa, vaan kiusaajissa - se on ainakin pääperiaate.
mutta odotahan kun nämä vintiöt tästä kasvavat. Empatiaa, oikeudenmukaisuutta ja erilaisuuden sietämistä voi opettaa, mutta kun ei se empatiakyky herää kuin vasta 15-vuotiaille itselleen.
Kukaan ei ole enää valvomassa 7-luokkalaisten poikien koulumatkaa...
Ap, sano suoraan. Mun poika on arka ja avuton ja sairastaa valikoivaa mutismia. Sille ei voi oikein tehdä mitään, mutta pikkuvanhuudelle ja näsäviisaudelle voi yrittää. Partio kuulostaa minustakin hyvälle. Toki partiolaiset saavat aina myös osansa, mutta ainakin he ovat iso ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että puistattaa. Ajattele joskus asioita itsekin, äläkä mene aivottomana jonkun raukan massan mukana. Ja vedit sitten absolutistitkin tähän mukaan -no epäilemättä sä oletkin itse aika viinaanmenevä, sopisi hyvin tuohon arvomaailmaasi.
Anna kaikkien kukkien kukkia. Miten susta on tullut noin asenteiltasi julma, kateus sua kyllä tuossa nyt ohjaa ja joku ihan _sairaalloinen_ kilpailunhalu, se kai usein saa tuollaisia muotoja. Ja henkinen kypsymättömyys.
Se on pieni suloinen poika, josta sä puhut. Pieni tiedonhaluinen älykäs ja kiltti ihmisen alku, joka on vanhemmilleen varmasti kaikki kaikessa, niinkuin kuuluukin olla. Mua ihan itkettää ja raivostuttaa sun _julmuutesi_! Miten joku aikuinen ihminen ja vieläpä äiti voikin olla noin k*sipää kuin sinä ja kaltaisesi! Jos sun lapsi on villi ja "tyhmäilevä" niin ei siinä mitään, kyllä sen voi vielä ihan ymmärtääkin. Mutta ilkeäksi, kuten sinä, älä anna hänen kasvaa. Hän kun varmasti pystyisi vielä muuhunkin, kuten kaikki ihmisen alut lähtökohtaisesti, jos vaan esimerkki kotona olisi empaattinen ja elämää kunnioittava, mutta jos koti on tuollainen rumine asenteineen...
poika käy aukomassa sanaisaa arkkuaan kaikille ja on alati neuvomassa toisia, niin oletettavasti siperia opettaa... viimeistään. Pojan itsensä kannalta olis toki ihan kiva varmaan, että joku kävis sille vihjasemassa, että voisi ihan hippasen verran rajoittaa sitä toisten "opettamista" ja kouluttamista. Ilmeisesti pojalla vähän kestää tajuta itse...
Mä en missään välissä saanut sitä käsitystä, että pojan tarttis muuttua. Ihan hyvä varmasti tuollaisenaan ja varmasti pärjää elämässä loistavasti. Pojan pitäisi vaan oppia pitämään suunsa kiinni silloin, kun on tarvis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan pitäisi vaan oppia pitämään suunsa kiinni silloin, kun on tarvis.
Eikä pilata muiden hauskoja leikkejä nihkeilemällä, eikä lapsellinen hauskanpito ystävien kanssa ole koskaan ollut yhdellekään lapselle pahaksi.
Ei kaikkien tarvitse olla tyhmänrohkeita toheloita, mutta antakaa lasten olla lapsia, eikä pieniä aikuisia.
ap!
tuollainen pikkunörtti ja sellaisena pysyy, vaikka miten kasvattaa ;-)
Raivostuttava asenne tuollainen, että poikien pitää olla rajuja ja villejä ja tykätä tyhmäilystä, tai muuten ovat jotain säälittäviä rilliproffia ja pikkunörttejä, joita pitäisi oikein kasvattaa tyhmiksi kelvatakseen muille tyhmille.
Luulisin, että olet ainoa, joka ei kirjoitukseni sävystä tajua, että minusta lapset saavat olla erilaisia, eikä kaikkien pidäkään olla samanlaisia riehujia.
Ja hei haloo: lapseni on minulle tietysti maailman rakkain juuri sellaisena kuin on, kunhan nyt ironisoin ap:n asennetta. Ja pointtini oli mielestäni hyvä: kasvatus muovaa vain osittain lapsen luonnetta, geeneilläkin on merkitystä.
-as-lapsen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähinnä puolusteluja sille, miksi poikaa oikeastaan saakin kiusata. Ettei vain kyseessä olisi sisarkateus?
2. mutta minä tiedän miksi sitä lasta kiusataan.
3. en halua, että häntä kiusataan
4. miten voin auttaa lasta
5. sisarkateus? välillä olisi tosiaan kivaa jos olisi vain yksi poika, mutta kolme tein ja sillä sipuli...
Hän voi olla luonnostaan sellainen pikkuvanha kuin on. Ei siis ole välttämättä sisaren kasvatuksen tulosta.
Lisäksi pikkuvanhuus ei yksinään ole välttämättä kiusaamisen syy, eikä ainakaan oikeuta kiusaamista. Toki siskosi voi lapselleen selvittää, että muut lapset eivät tykkää tulla neuvotuiksi. Jos johonkin leikkiin ei halua mennä mukaan, voi seurata sivusta ja pidättyä naputtamasta kieltoja... MUTTA kaikki tuo on silti sellaista kasvatusta, että sisaresi varmaan älykkäänä ihmisenä itse voi miettiä, mitä lapselleen opettaa.
Voit auttaa lasta kertomalla sisarellesi, että hänen poikaansa kiusataan ja kertomalla miten kiusaaminen ilmenee. ÄLÄ silti loukkaa siskoasi väittämällä, että tilanne on hänen väärän kasvatuksensa syy. Jos siskosi toteaa, että kasvatustapaa pitää muuttaa, se olkoon hänen oma päätelmänsä.
Ja lisäksi lapsi voi tosiaan hommata kavereita muualta. Samanhenkisiä pikkuvanhoja poikia löytyy harrastuksista ja kerhoista, ei tarvitse tyytyä oman luokan poikavalikoimaan.
-se as-lapsen äiti-
no ei kiusattua lasta pidä lähteä muuttamaan vaan niitä kiusaajia!!! Haloo!!!
Haloo hei!!! Ihan totta kato ku ei se ihan noinkaan ole !!! HALOO!!!
No se epäasiallisesta käytöksestä ja sitten asiallisempaa.
Kiusatussa on varsin usein vikaa itsessään ja kyllä silloin omaa käytöstä muuttamalla saa parhaat tulokset.
Jos ei ole muiden mielestä mukavaa seuraa niin onko se kiusaamista, että ei kukaan leiki hänen kanssaan. Ei kai kukaan ole velvollinen tulemaan toimeen ei toivotun kaverin kanssa.
Mitä taas tulee mm fyysiseen koskemattomuuteen niin sen yltiömäinen kunnioitus ei tuo kuin lisääntyviä henkisiäongelmia. Lukekaapa vaikka Gosinnyn Nikke kirjoja. Varsinkin pojat ovat kautta aikojen selvitelleet välejän pikkutappeluin, mutta silti ollaan oltu kavereita.
no ei kiusattua lasta pidä lähteä muuttamaan vaan niitä kiusaajia!!! Haloo!!!
Haloo hei!!! Ihan totta kato ku ei se ihan noinkaan ole !!! HALOO!!! No se epäasiallisesta käytöksestä ja sitten asiallisempaa. Kiusatussa on varsin usein vikaa itsessään ja kyllä silloin omaa käytöstä muuttamalla saa parhaat tulokset. Jos ei ole muiden mielestä mukavaa seuraa niin onko se kiusaamista, että ei kukaan leiki hänen kanssaan. Ei kai kukaan ole velvollinen tulemaan toimeen ei toivotun kaverin kanssa. Mitä taas tulee mm fyysiseen koskemattomuuteen niin sen yltiömäinen kunnioitus ei tuo kuin lisääntyviä henkisiäongelmia. Lukekaapa vaikka Gosinnyn Nikke kirjoja. Varsinkin pojat ovat kautta aikojen selvitelleet välejän pikkutappeluin, mutta silti ollaan oltu kavereita.
Kiusaajat itse tietysti haluaisivat, että syy vieritetään aina uhrin kontolle. "Mitäs oot tommonen!" on maailman yleisin kiusaajien puolustelu.
Satunnainen leikistä ulos jääminen on asia erikseen, mutta jos joku systemaattisesti jätetään pois leikistä, juostaan karkuun, komennetaan häipymään yms., se ON kiusaamista. Lapsille tehdään jo päiväkodissa hyvin selväksi se, että leikeistä ulos eristäminen on kiusaamista, joten he tietävät itsekin sellaisen kielletyksi toiminnaksi.
Totta kai pojat painivat. Mutta on kaksi eri asiaa, osallistuuko siihen kaksi vapaaehtoista, tasaväkistä lasta. Vai muksiiko siinä yksi poika toista, joka pelkää ja johon koskee.
Ja siihen pitää aikuisen aina puuttua, opettajien, vanhempien ja satunnaisten läsnäolijoidenkin!
On olemassa ihmisiä, jotka ovat niitä kiusaajia ja jo lapsena. Näitä tulevaisuuden pikkupomoja ja reservin (ali?)upseereita erilaisuus vetää puoleensa kuin hunaja karhua. Se on sitten aikuisenakin pois heiltä, jos joku on erilainen kuin joku muu vrt. rilliproffakirjoittajat. Ovat varmaan niitä persujen peruskannattajia.
Sen erilaisuuden ei tarvitse olla radikaalia, on vain kyseisen joukon "erilaisin".
Asian merkitys riippuu paljolti siitä, miten paljon "kiusattu" itse kärsii tilanteesta. Ja kyllä se nörtti löytää näitä toisia nörttejä ja seminörttejä ennemmin tain myöhemmin.
Jos pojalla ei ole niitä tappeluvalmiuksia, niin sitten vaan pitää kestää. Ne pahimmat idiootit tippuu yleensä viimeistään lukioon mentäessä.
Alue: Aihe vapaa
huumorintajukin oli mitä oli eli otti joka sanan tosissaan. Vielä ala-asteella noi tollaiset kaikki leikkii kaikkien kanssa ja kaikki on arvokkaita jutut menee läpi. Mutta ylä-asteella ja lukiossa se menee välittömästi koulukiusaukseen. Hakataan, lyödään, ahdistellaan, nauretaan, jätetään ulkopuolelle ja rääkätään ilmat pihalle.
Mun veli on tutkija yliopistolla, ja se oli vasta aikuinen kun sain tietää. Olen 3 vuotta vanhempi ja tiesin kyllä, että sitä pidettiin ihan pellenä ja musta se oli noloa, että se oli mun pikkuveli.
Pikkuvanhat ja näsäviisaat valitettavasti eivät sopeudu. Huumorintajulla voisi vielä pärjätäkin, mutta jos ei ole edes sitä, ei voi ottaa kevyesti tai ottaa huumorilla tai edes näpäyttää verbaalisesti.
Yritä ap, vähän ottaa leikkimään toista teille, että kehittyy "tyhmyydessä". PIkkuvanhat lapset kun usein eristetään...