Mikä on curling-vanhempi?
Curling on se peli missä hinkataan harjalla jäätä kiekon edestä. Tarkoittaako curling-vamhempi sellaista äitiä tai isää joka siloittaa tietä lapsen edeltä?
Kommentit (8)
siloittaa kaikki rosot lapsen tieltä.
Esimerkiksi kun ollaan luistelemassa, toinen vanhemmista tuuppaa lapsen vauhtiin ja toinen kulkee edellä harjan kanssa siloittamassa jäätä. Lapsi yritetään saada pysähtymään strategisesti hyvään kohtaan, usein kilkkaamalla naapurin muksut pois pelialueelta.
eikö sulla pelaa mikään oma luovuus ajattelussa, että sijoittaisit kuvainnollisesti tällaisen käytäntömallin ihmiselämään?
Tanskalainen psykologi Bent Hougaard on hyvin vihainen. Hougaardin vihan kohteena ovat vanhemmat, jotka antavat liikaa valtaa lapsille. Curling-vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät tälle samalla karhunpalveluksen.
Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tuli kuin taivaanmannana monille neuvottomille kasvattajille, jotka tasapainoilevat koulun sääntöjen ja vanhempien mielipiteiden välillä. Curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat tasoittavat lapsien tien kehdosta kouluun, ja ryhtyvät näiden laupeiksi kotisamarialaisiksi, palkatta. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
Vanhemmuus on eittämättä murroksessa, puulelujen ja koivuvitsojen aika ohi. Hougaardin kärkevin kritiikki lienee naminami- kulttuurissa, jossa kaikilla pitää olla kivaa ja kellään ei paha mieli. Curling -vanhemmat ovat sisäistäneet 1980-luvun individualismin teesit. Lapsille ei toki tarvitse luvata ainaista karkkipäivää ja puuhamaata, mutta liian saneleva kasvatus tukahduttaa. Tästä ovat ääriesimerkki puritaanisen luterilaisen kasvatuksen saaneet, mm. elokuvaohjaaja Ingmar Bergman.
Kärjistäen Hougaard painottaa vanhaa kurimusta ”joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa”. Lapset eivät kuitenkaan katoa minäminä -maahan, vaikkei heille vitsa vinkuisikaan. Toisaalta, ajan henki on kilpailullinen ja yksilön kykyjä korostava. Hougaardin kanssa on helppo olla samaa mieltä siitä, että kielikylpypäiväkodit ja kehittävät harrastukset eivät ole oikotie lapsen myöhempään menestykseen ja onneen, eikä lapsi edes osaa niitä välttämättä arvostaa. Toisaalta Hougaard unohtaa, että lapset pitävät ystävällisestä keskustelusta, jossa he saavat olla aikuisen kanssa jos eivät tasavertaisia, niin ainakin järkevinä yksilöinä kohdeltuja.
Hougaardin kahdeksan kategoriaa lapsen käyttäytymisen muuttamiseksi:
1. Lapsen ”nitistäminen”. Lapsen poistaminen paikalta.
2. Rankaiseminen. Saavutettujen etujen poistaminen.
3. Pikarangaistus. Välitön reaktio.
4. Sammuttaminen - Huomiotta jättäminen. Neutraali suhtautuminen.
5. Hienovaraiset harhautukset. Tartutaan ikävän tilanteen positiivisiin tai rakentaviin ulottuvuuksiin.
6. Ongelman paisuttaminen. Lapsen yllyttäminen liioittelemaan käytöstään. Peilaaminen.
7. Positiivinen palaute toivotusta käytöksestä. Ota lapsi kiinni teosta, kun hän toimii oikein.
8. Muuta motivaatiota. Vältä vaikeat tilanteet ennen syntymistä. Puhu tilanteista ennen kuin ne ovat päällä.
Teksti: Laura Parkkinen / A4 Media Oy (21.10.2005)
Kuva: A4 Media Oy
eikö sulla pelaa mikään oma luovuus ajattelussa, että sijoittaisit kuvainnollisesti tällaisen käytäntömallin ihmiselämään?
curling-vanhempi siis on huolehtivainen ja suojelee lasta kaatumiselta, katsoo ettei lapsi loukkaa itseään. Täällä on käytetty tuota termiä kuitenkin tosi monessa asiayhteydessä haukkumasanana ja sitä en oikein ymmärrä.
ap
Lapsi on hukassa, kun ei saa ohjausta. Esim.Jenkeissä kaikki on hakusessa ruokailua myöten. Lapsi komentaa ja vanhemmat tottelee.
Ehkä suojataan lapsia pettymyksiltä, tarkoitus sinänsä hyvä. Mutta vanhemmuuden osa on myös opettaa lasta selviämään kolhuista.
Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
”Ope, hei, voit sä väistää, kun mä en näe taululle”, sanoo eturivin tyttö nyreästi. Jos kirjoitan taululle, en voi samalla väistellä lapsen tieltä. Opettajana en voi huutaa tytölle, että kai minulla on oikeus käyttää taulua. Samankaltaiseen tilanteeseen joutui lastenpsykologi Bent Hougaard. Hän näki noin viisi vuotiaan pojan heittävän hiekkaa hiekkalaatikolla, ja pyysi tätä lopettamaan. ”Paska vanha setä, et sä mua määrää”, poika huusi.
siloittaa kaikki rosot lapsen tieltä.