Miksi erityislapset tarvitsevat päiväkotia?

http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/300905212853ML/$File/2luku…

Siellä EI sanota selkeästi, että jos lapsi tekee A, hän saa tukea. Siellä on aika yleisluontoisesti taustoitettu, mitkä asiat SAATTAVAT vaikuttaa tulkintaan siitä, onko lapsen hoito normaalia vaativampaa vai ei.



Mutta missään silti ei selvästi sanota, että tukea EI esim. myönnetä, mikäli lapsi ei käytä kuvakortteja viestinnän tukena tai että tukea SAA, jos lasta joudutaan käyttämään viikottaisessa terapiassa tms.



Meillä esimerkiksi tosiaan lasta hoitava HUS:n autismiosasto katsoo, että lapselle pitäisi myöntää korotettua vammaistukea ja siitä on suositukset lääkärinlausunnossa. Pitävät terapiaa ehdottomasti välttämättömänä. Mutta silti Kela, lasta näkemättä, "tietää" toisin. Kertaakaan en ole saanut Kelalta perustelua, mikä hakemuksessa heidän mukaansa osoittaa, ettei lapsi ole lain viittamalla tavalla normaalia vaativampi hoidettava. Sitä negatiivista perustelua ei ole myöskään ollut Kelan asiantuntijalääkärin lausunnossa, jonka olen tilannut aina nähtäväksi.



Joten. Kelakin tulkitsee omalla vapaudella sitä, mikä kulloinkin katsotaan lain tarkoittamaksi erityisen kuormittavaksi lapsen hoidoksi.



Mitä muuten tarkoitat tuolla, ettei muut keskussairaalapiirit osta terapioita? Ei pidä paikkaansa. En tiedä, mistä sairaudesta sinulla on kokemuksia ja mistä päin Suomea, mutta tiedän kyllä, että ostopalvelusitoumuksia on myönnetty myös muualla ja että myös ihan kunnat ovat saattaneet kustantaa terapioita.



Lue muuten tarkemmin, ole kiltti. Lapsellani ei ole missään vaiheessa ollut henkilökohtaista avustajaa, vaan ryhmäkohtainen. Avustaja auttoi koko ryhmän lasten hoidossa.

"4-5 -vuotiaana hänellä oli mukava RYHMÄkohtainen avustaja yhden muun lapsen (vaikeasti kehitysvammaisen) kanssa."



Valista minua sitten hieman. Mikä lapsessasi on sellainen oire, joka oikeuttaisi korotettuun tukeen, mutta Kela ei myönnä? Mitä se konkreetisesti on (esim. ei ymmärrä puhetta.)



Mitä kuntoutusta lapsesi pitäisi saada? Eskarissa on ilmeisesti saanut apua tehtäviin. Meille sanottiin "ettei kukaan jaksa olla saman lapsen kanssa koko aikaa" siksi avustaja hoitaa myös muita lapsia ja joku muu henkilö vastaa silloin erityislapsesta. Meidän lapsellamme on päiväkotikohtainen avustaja. Päiväkodissa on myös muita ryhmiä.

myös täällä, mutta ihan eri mittakaavassa. Yksityistä terapiaa saattaa saada "lopetusjakson" siinä vaiheessa, kun on ollut pitkä Kelan terapia, ja se loppuu yllättäen.



Kunnan terapiaa saa esim. puheterapiaa 8 käyntiä vuodessa/lapsi. Ei oikein samassa mittakaavassa kuin siellä pääkaupunkiseudulla.

myös täällä, mutta ihan eri mittakaavassa. Yksityistä terapiaa saattaa saada "lopetusjakson" siinä vaiheessa, kun on ollut pitkä Kelan terapia, ja se loppuu yllättäen. Kunnan terapiaa saa esim. puheterapiaa 8 käyntiä vuodessa/lapsi. Ei oikein samassa mittakaavassa kuin siellä pääkaupunkiseudulla.

että tilanne vaihtelee eri puolilla Suomea? Mitä minä sanoinkaan... Ja silti intät vastaan.

"4-5 -vuotiaana hänellä oli mukava RYHMÄkohtainen avustaja yhden muun lapsen (vaikeasti kehitysvammaisen) kanssa." Valista minua sitten hieman. Mikä lapsessasi on sellainen oire, joka oikeuttaisi korotettuun tukeen, mutta Kela ei myönnä? Mitä se konkreetisesti on (esim. ei ymmärrä puhetta.) Mitä kuntoutusta lapsesi pitäisi saada? Eskarissa on ilmeisesti saanut apua tehtäviin. Meille sanottiin "ettei kukaan jaksa olla saman lapsen kanssa koko aikaa" siksi avustaja hoitaa myös muita lapsia ja joku muu henkilö vastaa silloin erityislapsesta. Meidän lapsellamme on päiväkotikohtainen avustaja. Päiväkodissa on myös muita ryhmiä.

Lähinnä se. Lapsi pomppii paikoillaan tai istuskelee lattialla vaikka koko 8 h tai aamusta iltaan, jos ei joku kädestäpitäen vie tekemään jotain muuta. Ei ole siis niin ollenkaan omatoiminen, ei puhu muille lapsille, ei leiki.

Kuntoutuksen pitäisi olla juurikin sosiaaliseen olemiseen ja arjen toimintoihin liittyvää. Ei lapsi KUNTOUDU itsestään leikkimään muiden lasten kanssa, siinä pitää olla aikuinen koko ajan ohjaamassa, palauttamassa mukaan leikkiin (leikki ei pysy yllä, vaikka sen aloittaisikin lapsen kanssa), neuvomassa siitä, miten se leikki lopetetaan. Lapseni on saanut puhe- ja toimintaterapiaa, itse olen ostanut omalla rahalla lisäksi sensomotorista kuntoutusta ja coaching-terapiaa.

Nyt lapseni on koulussa ja menestyy suhteellisen hyvin AKATEEMISESTI. Hän oppii herkästi asioita ja on matemaattisesti lahjakaskin. Mutta edelleen kaikki ryhmätyö, osallistuminen tunnilla, olo välitunnilla - täydellisen avutonta oleilua.

Minusta minun ei edes pitäisi joutua perustelemaan Kelalle, miksi lapseni on erityisen tuen tarpeessa. Hän on ollut kahdesti kahden viikon osastojaksoilla Lasten ja nuorten sairaalan autismiosastolla, ja siellä on Suomen paras knowhow tässä sairaudessa - ja sielläkin on lapsi katsottu tiettyyn terapiaan ja tukeen oikeutetuksi. He kuitenkaan eivät jaa rahaa, joten siksi heidän lausuntonsa on vedetty kelassa pytystä alas.

Lapsellasi on mahdollisuus avustajan apuun. Hän saa terapiat (HUS). Hänellä on päivähoitopaikka, jossa hän on erityislapsena (avustaja auttaa eskaritehtävissä). Mikä tässä on huonosti? Mihin olet tyytymätön? Mitä haluaisit lisäksi? Haluaisitko todella lapsesi vaikeammin vammaisten kanssa samaan ryhmään? Mitä hyötyä siitä lapsellesi olisi? Millaista päivähoitoa haluaisit?



Eri puolella Suomea voi tuki tulla eri tietä. Mutta kaikille tukea oikeasti tarvitseville se tulee jotakin kautta. Onko sinulle ongelma se, että lapsesi saa terapian HUS:in kautta eikä KELA:lta? Eikö se riitä, että terapia tulee jostakin?



En tunne yhtään erityislasta, joka ei saisi jotakin tukea. Päivähoitojärjestelytkin ovat yleensä sujuneet hyvin. Lapsella on oikeus myös omaan aikaan päiväkodissa. Ei lapsi kestä sitä, että koko päivä on ohjattua toimintaa. Autistinen lapsi tarvitsee oman maailmansa ajoittain. Juuttumisia pitää katkaista, mutta toisinaan pitää myös antaa juuttua mailmaansa, jos siitä ei ole vaaraa.

Mikä vaivaa? Siis ihan tosi?



Mielestäni olen tässä jo noin kymmenessä vastauksessani sanonut vastauksen kaikkiin noihin. Kerroin, että alussa lapsi oli ihan ilman tukitoimia ja senkin jälkeen saatiin RYHMÄkohtainen avustaja, joka käytännössä hoiti lähinnä sitä vaikeasti vammaista toista lasta (sinänsä täysin ymmärrettävää).



Sanomani ei ollut, että ko. avustaja olisi toiminut huonosti. Tai että pk olisi ollut huono. Vaan että TUKITOIMET OLIVAT SURKEAN RIITTÄMÄTTÖMÄT, JOS PÄIVÄHOIDOSTA HALUSI JOTAIN KUNTOUTTAVAA.



Sillä mitään erityisen kuntouttavaa ei ole se, että lapsi lähinnä oleilee lattialla itsekseen. Juu, ei hän häiritse muita, mutta ei se myöskään kuntouta.



Juu, ei olisi ollut sekään hyvä ratkaisu, jos lapseni olisi isketty puhumattomien, vaikeastivammaisten ryhmään. Ei sekään olisi mikään hyvä ratkaisu. Mutta onhan sitä nyt oikeasti kuviteltavissa myös VÄLIMUOTOJA! Jos nyt siis todella haluttaisiin, että päivähoito myös kuntouttaa.



Eli pienryhmiä, joissa on mukana myös normaalilapsia. Erityislastentarhanopettaja (ainakin yksi) mukana. Kuntouttavaa toimintaa edes muutaman kerran viikossa (sitä siis ei ollut kuin hyvin, hyvin satunnaisesti).



Oletko muuten nyt ihan selvin päin mulle siellä opettamassa, mitä autistinen lapsi tarvitsee päiväohjelmaansa? Ei juma...

"Lapsi pomppii paikoillaan tai istuskelee lattialla vaikka koko 8 h tai aamusta iltaan, jos ei joku kädestäpitäen vie tekemään jotain muuta. Ei ole siis niin ollenkaan omatoiminen, ei puhu muille lapsille, ei leiki."



Tiedän, mitä tarkoitat. Omalla lapsella vastaavaa, tosin aktiivisempaa: pyörii ympyrää kunnes kaatuu, nousee ylös, pyörii taas tms. Vaarantaju puuttuu, juoksee autojen alle, kiipeilee hyllyille ja pöydille ja heittäytyy alas (jatkuva valvonnan tarve). Täysin vaipoissa, ei ymmärrä, mitä potalla tehdään, ei osaa juoda mukista. Ei puhu eikä ymmärrä puhetta, ei ymmärrä viittomia. Syö mitä löytää (mitä nyt suuhun mahtuu). Korotettu vammaistuki, ei myönnetty henkilökohtaista avustajaa päivähoitoon.



Hienoa, että lapsesi menestyy koulussa. Kuntoutus on kuitenkin tuottanut tulosta, kun lapsesi on (tavalliseen?) kouluun päässyt.



Ja jos yhtään lohduttaa, ei täälläkään päin Suomea saa korotettua tukea ohjaamisen tarpeen perusteella, ainakaan mitä tunnen erityislasten perheitä. Kyllä kaikilla on ollut vakavia kommunikaatio-ongelmia tai kehitysviivettä/vammaa lisänä, jos on korotettu tuki myönnetty.

"Lapsi pomppii paikoillaan tai istuskelee lattialla vaikka koko 8 h tai aamusta iltaan, jos ei joku kädestäpitäen vie tekemään jotain muuta. Ei ole siis niin ollenkaan omatoiminen, ei puhu muille lapsille, ei leiki." Tiedän, mitä tarkoitat. Omalla lapsella vastaavaa, tosin aktiivisempaa: pyörii ympyrää kunnes kaatuu, nousee ylös, pyörii taas tms. Vaarantaju puuttuu, juoksee autojen alle, kiipeilee hyllyille ja pöydille ja heittäytyy alas (jatkuva valvonnan tarve). Täysin vaipoissa, ei ymmärrä, mitä potalla tehdään, ei osaa juoda mukista. Ei puhu eikä ymmärrä puhetta, ei ymmärrä viittomia. Syö mitä löytää (mitä nyt suuhun mahtuu). Korotettu vammaistuki, ei myönnetty henkilökohtaista avustajaa päivähoitoon. Hienoa, että lapsesi menestyy koulussa. Kuntoutus on kuitenkin tuottanut tulosta, kun lapsesi on (tavalliseen?) kouluun päässyt. Ja jos yhtään lohduttaa, ei täälläkään päin Suomea saa korotettua tukea ohjaamisen tarpeen perusteella, ainakaan mitä tunnen erityislasten perheitä. Kyllä kaikilla on ollut vakavia kommunikaatio-ongelmia tai kehitysviivettä/vammaa lisänä, jos on korotettu tuki myönnetty.

yhdeksänvuotiaasta... jota edelleen pitää saattaa parin sadan metrin koulumatkakin, että päätyy perille edes joskus.

Hei, erityisluokalla lapseni on nytkin. Ei niitä akateemisia taitoja kuntouttamalla edes aikaansaada.

Ja mitä tulee as-lapsien saamiin tukiin eri puolilla Suomea, niin voin vakuuttaa, että tiedän niistä ja niiden eroista aika lailla enemmän kuin sinä. Lievemmin assejakin tiedän, joilla on se korotettu vammaistuki ja Kelan maksamia terapioita. Eli: kuten sanoin, tuet ja tukitoimet vaihtelevat eri puolilla Suomea aika lailla.

En enää viitsi oikeasti jaanata kanssasi. Olemme eksyneet aika kauas ap:n kysymyksestä, johon vastaan yhä: päivähoidosta ei aina ole sellaista kuntoutuksellista hyötyä kuin moni luulee.

Erityislapsetko eivät sitten tarvitse sosiaalisia kontakteja ja ikäistensä seuraa????

"Olemme eksyneet aika kauas ap:n kysymyksestä, johon vastaan yhä: päivähoidosta ei aina ole sellaista kuntoutuksellista hyötyä kuin moni luulee."



Mutta uskallan väittää, että päivähoidosta on enemmän hyötyä kuin olemisesta pelkästään äidin kanssa kotona. Itse pidän tärkeänä, että erityislapsille on olemassa kuntouttavaa päivähoitoa. Ja uskon, että useimmille se on tärkeä lisä normaaliin arkeen.



Keskustelumme tuskin oli turha, ap ymmärtää ehkä nyt enemmän mitä elämä erityislasten kanssa voi olla.



Toki päivähoidossa on toivomisen varaa, mutta se ei koske pelkästään erityislapsia. Ei se kovin laadukasta ole "tavislastenkaan" kohdalla. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, mitä meillä (vielä) on. Kun lapsi selviää päivähoitopäivän hengissä, vaurioitumatta, perustarpeet hoidettuna, ja vielä jotakin toimintaa (askartelua, leikkiä, aamutuokiot, ulkoilut) järjestetään, se on jo paljon.

"Olemme eksyneet aika kauas ap:n kysymyksestä, johon vastaan yhä: päivähoidosta ei aina ole sellaista kuntoutuksellista hyötyä kuin moni luulee." Mutta uskallan väittää, että päivähoidosta on enemmän hyötyä kuin olemisesta pelkästään äidin kanssa kotona. Itse pidän tärkeänä, että erityislapsille on olemassa kuntouttavaa päivähoitoa. Ja uskon, että useimmille se on tärkeä lisä normaaliin arkeen. Keskustelumme tuskin oli turha, ap ymmärtää ehkä nyt enemmän mitä elämä erityislasten kanssa voi olla. Toki päivähoidossa on toivomisen varaa, mutta se ei koske pelkästään erityislapsia. Ei se kovin laadukasta ole "tavislastenkaan" kohdalla. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, mitä meillä (vielä) on. Kun lapsi selviää päivähoitopäivän hengissä, vaurioitumatta, perustarpeet hoidettuna, ja vielä jotakin toimintaa (askartelua, leikkiä, aamutuokiot, ulkoilut) järjestetään, se on jo paljon.

Kun nyt vielä ymmärtäisit, että asiasta voi perustellusti olla toistakin mieltä, erityislapsia kun on kovin erilaisia. Etkä niin hanakasti olisi neuvomassa vieraita ihmisiä heidän omissa asioissaan.

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että hälyinen päivähoito EI kuntouta aina. Se on joskus pelkkä hätäratkaisu, kun vanhempien on oltava töissä ja ansaittava rahaa.

Tässä ketjussa oli kuitenkin kyse siitä, että erityislapsi pannaan hoitoon, kun äiti on kotona.

Ja silloin pelkkä hengissä päivästä selviäminen, perustarpeiden tyydystys ei minusta ole perustelu panna lasta hoitoon, JOS äiti häntä jaksaa hoitaa, JOS lapsi ei saa riittäviä tukitoimia päivähoidossa ja JOS lapsi ei siellä viihdy.

Jos olisin voinut olla kotona, se olisi ollut ainakin omalle lapselleni parempi vaihtoehto. Oltaisiin kerhoiltu vaikka joka päivä (jolloin lapsi olisi saanut sitä lapsivirikettä), mutta lapsi olisi saanut olla hälyttömässä ympäristössä, jossa häntä ei kiusata eikä jätetä tuijottelemaan seinille.

Kukin ILMAN MUUTA ratkaisee tällaiset itse. En ole väittänyt, että tuo on kaikille paras vaihtoehto (kuten olen sanonut tässä ketjussa). Lapset ja lasten erityisyydet ovat niin erilaisia, että mitään yleispätevää ei voi julistaa tässäkään asiassa. Samoin vanhempien jaksaminen ja päiväkodin tarjonta.