Miksi erityislapset tarvitsevat päiväkotia?

ryhmässä toimimisesta, aktiviteeteista jne. Niihin monen erityislapsen pitää totutella jo nuorena, että saavuttavat jonkin sorttisen koulukypsyyden.



Meidän erityislapsi ei pärjännyt päiväkodin metelissä ja ylivilkkassa ilmapiirissä. Siirtyi sitten ryhmikseen opettelemaan näitä taitoja. Siellä sujui hyvin.

eri sairauksia omaavia, että aika mahdoton vastata kaikkien puolesta.



Omani puolesta voin sanoa, että hyötyi PIENESTÄ ryhmästä, taitavasta kerhontädistä (ei vaihtunut kertaakaan) ja tarkasta päivärytmistä.

suhteessa lapsimäärään.

Esim. meidän lasten päiväkodissa on erityisryhmä jossa 14 lasta ja 4 hoitajaa.

esimerkiksi jos on sosiaalisia tai kielellisiä vaikeuksia. Tai muita. Mutta ihan tapauskohtaista.



Päiväkodeissahan ei muuta ole kuin isoja lapsiryhmiä, meteliä ja vaihtuvia tätejä ;)

Minun kuopuksellani on Aspergerin syndrooma, joka on autismikirjoon kuuluva sosiaalisten taitojen puutesairaus. Hän hyötyy sosiaalisista suhteista muihin lapsiin - kotona äidin kanssa ei opi samalla lailla, koska vanhemmat ja muut perheenjäsenet tietysti sopeutuvat aika lailla lapsen omalaatuisuuksiin.



TOISAALTA ongelmana on, että erityislasten pienryhmiin on vaikea päästä. Ainakin täällä stadissa as-lapsetkin tungetaan normaaliryhmiin. Se oli ainakin omalle, ääniyliherkälle lapselleni aika huono vaihtoehto.



Mutta minä olin töissä, joten kauheasti ei ollut valinnanvaraa.

Ihan normaalilapselta hän minulle tuntuu eikä kukaan sukulaisistakaan tiedä, että päivähoitopaikka on neuvolan suosittama. Perustelut neuvolasta tähän oli se, että lapsi on kotona jäänyt jälkeen (oli siis kotona äidin ja vauvan kanssa reilu puoli vuotta), saisi päiväkodista vertaistukea ja myös muiden lasten esimerkkiä, paikalla on ammattitaitoista henkilökuntaa jne. Toki varmaan minäkin pystyn laittamaan sakset käteen ja kynän käteen (ja näin olen tehnytkin), mutta omat kannustimeni eivät välttämättä tue lapsen oppimista oikealla tavalla.



Mitä tulee meluun ja vaihtuviin täteihin, niin pakko on kysellä, oletteko olleet päiväkodissa tarkkailemassa. Itse haen lapseni aikoihin, jolloin muut vanhemmat eivät hae, joten tiedän aika paljon lapseni päivähoitoryhmästä. Siellä ei ole koskaan meteliä ja hallitsematonta kaaosta. Lapset leikkivät eri puolilla kolmea huonetta pienissä ryhmissä, ja aina on tosi rauhallista. Oma todella vilkas lapseni istuu useimmiten piirtämässä, kun hänet haen iltapäivisin, joskus leikkimässä jossakin nurkassa eikä ole kysekään juoksemisesta, lelujen heittämisestä tai huudoista. En ole vielä kertaakaan tällaiseen tilanteeseen törmännyt, mutta lapseni päivähoitohenkilökunta on todella ammattitaitoista. Rutiinit ovat niin tarkat, että jopa sijaiset solahtavat järjestelmään nätisti. Nyt kun on ollut pari viikkoa sijainen, ei lapsestani huomaa sitä mitenkään, kun kuitenkin yksi vakituinen hoitaja on pysynyt koko ajan ja rutiinit ovat samat (sekä sama sijainen koko ajan).

moni lapsi hyötyy normaalisti kehittyvien lasten kanssa toimimisesta.



Lisäksi perhe hyötyy siinä kun äiti saa välillä huoahtaa, voi siten paremmin ja jaksaa paremmin.

Mitä tulee meluun ja vaihtuviin täteihin, niin pakko on kysellä, oletteko olleet päiväkodissa tarkkailemassa. Itse haen lapseni aikoihin, jolloin muut vanhemmat eivät hae, joten tiedän aika paljon lapseni päivähoitoryhmästä. Siellä ei ole koskaan meteliä ja hallitsematonta kaaosta. Lapset leikkivät eri puolilla kolmea huonetta pienissä ryhmissä, ja aina on tosi rauhallista. Oma todella vilkas lapseni istuu useimmiten piirtämässä, kun hänet haen iltapäivisin, joskus leikkimässä jossakin nurkassa eikä ole kysekään juoksemisesta, lelujen heittämisestä tai huudoista. En ole vielä kertaakaan tällaiseen tilanteeseen törmännyt, mutta lapseni päivähoitohenkilökunta on todella ammattitaitoista. Rutiinit ovat niin tarkat, että jopa sijaiset solahtavat järjestelmään nätisti. Nyt kun on ollut pari viikkoa sijainen, ei lapsestani huomaa sitä mitenkään, kun kuitenkin yksi vakituinen hoitaja on pysynyt koko ajan ja rutiinit ovat samat (sekä sama sijainen koko ajan).

Minulla on ikävä kyllä aika lailla huonompi käsitys tilanteesta päiväkodissa. Vaikka lasteni päiväkoti olikin tosi hyvä ja hoitajat mukavia!

Erityislapsi on päiväkodissa yleensä 2-3 lapsen paikalla. SILTI esim. meidän muksulla oli 0-3 -vuotiaiden lasten ryhmässä aina toistakymmentä "kollegaa". Isompien lasten ryhmissä sitten jo yli parikymmentä lasta. IHAN VARMASTI siitä tulee jo ääntä ja paljon!

Toki tilakysymys vaikuttaa aika lailla. Hoitajat pyrkivät hajottamaan kaaosta useampaan huoneeseen, mutta kyllä päivässä on aika lailla niitäkin hetkiä, jolloin kaikki ovat yhtä aikaa esim. eteisessä pukemassa/riisumassa, ruokailemassa, odottamassa siirtymää toiseen toimintoon jne. Lisäksi ns. vapaassa leikissä liehutaan osittain myös huoneesta toiseen.

Ohjattu toiminta keskittyy aamupäiviin, ei juurikaan iltapäiviin.

Ja hoitaja/lapsi -suhdeluku on voimassa vain keskellä päivää, koska hoitajatkin ovat vuoroissa (yleensä klo 6.30-14 tai klo 10-17.30) ja kaikki ovat yhtä aikaa töissä yleensä vain klo 10-14 - osa poissa silloinkin, sairaana, lomalla tai koulutuksessa.

Joten näistä syistä sanoisin, että ei se tilanne siellä päiväkodissa mikään ideaali ole.

-se as-lapsen äiti-

päiväkoti on tärkeä osa varhaiskuntoutusta,



Erityisryhmät ja intergroidut erityisryhmät ovat hyvä paikka sosiaalistumiseen ja taitojen opettelua arkea varten. Aikuisilla on enemmän aikaa/lapsi ja myös erityislapsesta löydetään ne vahvuudet ja taidot joiden varaan tseluottamusta aletaan rakentaa.



Usein myös terapeutit vierailevat päiväkodissa, elton kuntoutushetket ovat osa päivää ja tavisryhmäläisiltä voi ottaa mallia.



Nykyäänhän erityislapset nimenomaan pyritään sosiaalistamaan, koska vammaisuus ei ole peruste maailmasta eristämiseen enää nykypäivänä.

Vastaan nyt koskien lasta, jolla kehitysviivästymää ja/tai neurologisia ongelmia.



Lapsi saa muilta lapsilta mallia. Lapset matkivat mielummin toisia lapsia kuin aikuista. Kaikki lapset eivät esim. osaa leikkiä itse, ja tällöin on tärkeää, että on leikin malli. Aikuinen leikkii eri tavalla kuin lapsi, joten on tärkeää, että lapsi saa nähdä, miten toiset lapset leikkivät ja saa osallistua (tarvittaessa aikuisen avustuksella/ohjauksessa) toisten lasten leikkeihin.



Erityislapsille on päiväkodissa myös omat yksilötuokiot, jolloin erityislastentarhanopettaja tai erityisavustaja tekee lapsen kanssa suunnitellusti tehtäviä/harjoituksia tms.



On tärkeää, että lapsi oppii toimimaan myös muiden aikuisten kuin omien vanhempien ja terapeuttien kanssa. Osalla erityislasten vanhemmista ei ole mitään muuta hoitopaikkaa lapsilleen kuin päivähoito. Vanhemman jaksaminen on tärkeää. Erityislapsi voi tarvita jatkuvaa valvontaa. Vanhempi ei esim. voi tehdä kotitöitä lapsen ollessa kotona tästä syystä.



Päivähoitoryhmä on mahdollisesti normaalia pienempi ja siellä on enemmän aikuisia. Osa lapsista tarvitsee koko ajan aikuisen vierelleen. Erityisryhmissä on käytössä viittomat ja kuvat kommunikoinnissa. Tokihan äiti voi kotonakin viittoa ja käyttää kuvia, mutta kuka silloin hankkii kuvat kotiin, ja opettaa äidin viittomaan.



Tässä joitakin esimerkkejä. Jokaisen lapsen kohdalla arvioidaan henkilökohtaisesti hänen tavoitteensa. Kuntouttavalla päivähoidolla on tavoite.

yleensä nuo paremmat päivähoitopaikat ovat integroituja pienryhmiä tai integroituja ryhmiä. Niihin pääsee noita paikkoja eniten tarvitsevat lapset. Niissä on käytössä kuvat ja viittomat. Ryhmäkoko on pienempi, vaihtelee yleensä välillä 12-17 lasta, ja henkilökuntaa on enemmän, yleensä 4-5 aikuista/ryhmä.



Meidän kunnassa intergoidut paikat jaetaan eniten tarvitseville. Kehitysviiveiset, kehitysvammaiset, autistit ja puhumattomat saavat yleensä nuo paikat.

Erityislapsille on päiväkodissa myös omat yksilötuokiot, jolloin erityislastentarhanopettaja tai erityisavustaja tekee lapsen kanssa suunnitellusti tehtäviä/harjoituksia tms.

Korostan kuitenkin, että osa aika vaikeasti oirehtivista lapsista on normaaleissa päiväkotiryhmissä ilman sen kummempia avustajia, terapioita tai muitakaan!

Kyse on rahasta, kuinkas muuten. Esim. Helsingissä, tuossa köyhässä periferiakunnassa, on melkein mahdotonta saada lapselle henkilökohtaista avustajaa, jollei hänellä ole henkeä uhkaava sairaus tai paha liikkumista estävä vamma. Esim. autismikirjon lapsille ei saa omaa avustajaa (ainakaan yhtään lievemmin autistisille, jotka kykenevät auttavasti puhumaan itse).

Kasvatuskeskusteluissa jutellaan kauniita lapsen tukemisesta, mutta oikeasti mitään erityisharjoitteita ei tehdä. Välttämättä nyt ainakaan!

Meillä esimerkiksi oli ekan vuoden ajan (diagnoosi saatiin 3,5 -vuotiaana) lapsi ilman minkäänlaisia tukitoimia. 4-5 -vuotiaana hänellä oli mukava RYHMÄkohtainen avustaja yhden muun lapsen (vaikeasti kehitysvammaisen) kanssa. Hän sentään kirjoitti reissariin välillä kuulumisia ja varmaan ehtiessään auttoi lasta toiminnoissa... mutta koska se toinen lapsi oli puhumaton ja vaikeasti kehitysvammainen, sitä aikaa varmasti riitti aika vähän, ymmärrettävää sekin.

6-vuotiaana hänellä oli jälleen ryhmäkohtainen avustaja, mutta toinen lapsi oli toisessa ryhmässä, joten avustaja ehti lähinnä käymään eskarituokioiden aikana, ei muuten.

Ei siis välttämättä ole niin, että siellä päiväkodissa huomioitaisiin lapsen erityisyys kovinkaan isosti. Ja jos ryhmä on iso ja hälyinen, saavutettava hyöty voi joskus olla hyvin vähäinen.

Mikä ei tietysti tarkoita, että sinänsä vastustaisin kaikkien erityislasten pk-hoitoa, vaan sanon ainoastaan, että kunnat säästävät siitäkin ja hyöty on hyvin tapauskohtaista...

-se as-lapsen äiti-

"Korostan kuitenkin, että osa aika vaikeasti oirehtivista lapsista on normaaleissa päiväkotiryhmissä ilman sen kummempia avustajia, terapioita tai muitakaan! Kyse on rahasta, kuinkas muuten."



Mitä tarkoitat "vaikeasti oirehtiva"-termillä? Käykö lapsi käsiksi muihin lapsiin toistuvasti? Onko lapsi puhumaton? Syökö mitä tahansa (pieniä esineitä, paperia jne)? Kunnat säästävät paljosta, se on totta. Mutta en ole törmännyt tapauksiin, jossa erityislapsi olisi vuosi toisensa jälkeen lojunut päivähoidossa ilman tukitoimenpiteitä. Mutta kaikkihan on mahdollista...

En tiedä mitään erityislapsista. Uteliaisuuttani silti kyselen, miksi juuri erityislapset tarvitsevat päiväkotia, vaikka äiti olisi kotona? Onko isosta lapsiryhmästä, metelistä ja vaihtuvista päiväkotitädeistä todella hyötyä erityislapsille?

menevät jossain vaiheessa kouluun. Mahtaisi olla shokki sitten koulunaloitus aikanaan. Päiväkodissa oppii rytmin ja siellä on myös koulutettua henkilökuntaa.

yleensä nuo paremmat päivähoitopaikat ovat integroituja pienryhmiä tai integroituja ryhmiä. Niihin pääsee noita paikkoja eniten tarvitsevat lapset. Niissä on käytössä kuvat ja viittomat. Ryhmäkoko on pienempi, vaihtelee yleensä välillä 12-17 lasta, ja henkilökuntaa on enemmän, yleensä 4-5 aikuista/ryhmä. Meidän kunnassa intergoidut paikat jaetaan eniten tarvitseville. Kehitysviiveiset, kehitysvammaiset, autistit ja puhumattomat saavat yleensä nuo paikat.

pointtini olikin se, että aika moni niistä erityislapsista, joille päivähoitoa tyrkytetään kuntouttavana toimenpiteenä, joutuvat kuitenkin todellisuudessa sinne hälyisiin normaaliryhmiin vähäisin tai jopa täysin puuttuvin tukitoimin.

Ja kunnissa on tosi isot erot. Siinä missä assit joissain kunnissa pannaan erityisryhmiin, heidät toisissa sijoitetaan normaaliryhmiin jne.

Mitään yhtenäistä kriteeristöä tai toimintalinjaa EI OLE, eikä sen olemassoloa kannata kenenkään erityislapsen äidin luulotella.

-as-lapsen äiti-

"Korostan kuitenkin, että osa aika vaikeasti oirehtivista lapsista on normaaleissa päiväkotiryhmissä ilman sen kummempia avustajia, terapioita tai muitakaan! Kyse on rahasta, kuinkas muuten." Mitä tarkoitat "vaikeasti oirehtiva"-termillä? Käykö lapsi käsiksi muihin lapsiin toistuvasti? Onko lapsi puhumaton? Syökö mitä tahansa (pieniä esineitä, paperia jne)? Kunnat säästävät paljosta, se on totta. Mutta en ole törmännyt tapauksiin, jossa erityislapsi olisi vuosi toisensa jälkeen lojunut päivähoidossa ilman tukitoimenpiteitä. Mutta kaikkihan on mahdollista...

ole itsetuhoisuus tai aggressiivisuus, vaan omiin maailmoihinsa sulkeutuminen, sivussa kyhjöttäminen. Kun on kiltti ja vetäytyvä, ei ehkä sitten "tarvitse" tukitoimia...

Eikä lapsemme ole mitenkään poikkeus, täysin samanlaisia kokemuksia olen kuullut muiltakin erityislasten äideiltä. Erityisesti as tuntuu olevan väliinputoava diagnoosi: sitä on hyvin monenasteista, lievimmät diagnosoidaankin vasta isoina koululaisina - mutta ankarimmillaan ero autistiseen lapseen on maallikolle olematon.

-as-lapsen äiti-

"Mitään yhtenäistä kriteeristöä tai toimintalinjaa EI OLE, eikä sen olemassoloa kannata kenenkään erityislapsen äidin luulotella."



Kriteeristöt on olemassa. Ainakin jonkinlaiset. Mutta ne eivät mene diagnoosin mukaan, vaan ongelmien mukaan. Esim.

Kykeneekö lapsi liikkumaan itsenäisesti? Tarvitseeko jatkuvaa valvontaa (onko hengenvaaraa?)? Onko vaaraksi toisille? Kykeneekö kommunikoimaan? jne



On järjetöntä tehdä mitään diagnoosikohtaisia kriteeristöjä, koska lapset samalla diagnoosilla voivat olla hyvinkin erilaisia. Mutta kyllä teidänkin kunnassa on jotkut kriteerit, selvitä kuntanne erityislastentarhanopettajalta, jos kiinnostaa.



Ymmärrettävästi vetäytyvyys ja omissa oloissa oleminen ei ole päivähoidossa niin suuri ongelma, mikäli lapsi kykenee kommunikoimaan ja pysymään ryhmän mukana kuin esim. aggressiivinen ja puhumaton lapsi. Tai lapsi joka syö kaiken (lelut, paperia, pesuaineita jne).



Lapsia ei valita erityisryhmiin millään mutu-tuntumalla tai pärstäkertoimen perusteella. Lapset valitaan huolellisesti useamman yhteispalaverin jälkeen.



Kelalla on yhteiset kriteerit koko maahan. Päivähoidossa saatavat terapiat ovat pääsääntöisesti Kelan järjestämiä. Meidän erityislapsen ryhmässä jokainen erityislapsi saa yhtä tai kahta terapiaa päivähoidossa Kelan maksamana. Joten ainakin tältä kohdalta on olemassa koko Suomea koskea kriteeristö. Voit tiedustella Kelalta lisää tästä.

"Mitään yhtenäistä kriteeristöä tai toimintalinjaa EI OLE, eikä sen olemassoloa kannata kenenkään erityislapsen äidin luulotella." Kriteeristöt on olemassa. Ainakin jonkinlaiset. Mutta ne eivät mene diagnoosin mukaan, vaan ongelmien mukaan. Esim. Kykeneekö lapsi liikkumaan itsenäisesti? Tarvitseeko jatkuvaa valvontaa (onko hengenvaaraa?)? Onko vaaraksi toisille? Kykeneekö kommunikoimaan? jne On järjetöntä tehdä mitään diagnoosikohtaisia kriteeristöjä, koska lapset samalla diagnoosilla voivat olla hyvinkin erilaisia. Mutta kyllä teidänkin kunnassa on jotkut kriteerit, selvitä kuntanne erityislastentarhanopettajalta, jos kiinnostaa. Ymmärrettävästi vetäytyvyys ja omissa oloissa oleminen ei ole päivähoidossa niin suuri ongelma, mikäli lapsi kykenee kommunikoimaan ja pysymään ryhmän mukana kuin esim. aggressiivinen ja puhumaton lapsi. Tai lapsi joka syö kaiken (lelut, paperia, pesuaineita jne). Lapsia ei valita erityisryhmiin millään mutu-tuntumalla tai pärstäkertoimen perusteella. Lapset valitaan huolellisesti useamman yhteispalaverin jälkeen. Kelalla on yhteiset kriteerit koko maahan. Päivähoidossa saatavat terapiat ovat pääsääntöisesti Kelan järjestämiä. Meidän erityislapsen ryhmässä jokainen erityislapsi saa yhtä tai kahta terapiaa päivähoidossa Kelan maksamana. Joten ainakin tältä kohdalta on olemassa koko Suomea koskea kriteeristö. Voit tiedustella Kelalta lisää tästä.

Minua hiukan korpeaa se, että vaikeammin vammaisten vanhemmat eivät millään suostu uskomaan, että tilanne EI ole eri puolilla Suomea yhteneväinen.

Niin se kuitenkin on, usko pois. Mitään yhteneviä, erityislasten vanhemmille kerrottuja kriteerejä EI ole. Ei varsinkaan Kelalla. Jossain kunnassa lievemmätkin assit saavat korotettua vammaistukea, itse sen sijaan olen hakenut sitä turhaan valituslautakuntia myöden...

Meilläkin on ollut yhtä tai kahtakin yhtäaikaista terapiaa päällä, mutta emme ole koskaan saaneet niitä Kelalta läpi, Hus on maksanut ne OPS:lla. He ovat nähneet lapsemme ja hoidontarpeen, kasvottomat Kelan byrokraatit ovat "tienneet" paremmin.

Totta kai kriteereissä varmaan on tuollaisia yleisluontoisia kysymyksiä, kopioit tuohon oikeastaan samat, jotka itsekin mainitsin. MUTTA KATSOS kun päivähoitoa pitäisi tarkastella myös sitä kautta, millaisesta päivähoidosta ON LAPSELLE HYÖTYÄ! Lapsi voidaan säilöä sinne päiväkotiin vanhempien työn ajaksi tuijottelemaan seinille, mutta SIITÄ EI KYLLÄ OLE LAPSELLE KUNTOUTTAVAA HYÖTYÄ.

Mikä kumminkin oli tämän ketjun aihe, eiksjuu...

..paitsi viihtyy siellä, mutta myös saa selkeää hyötyä ryhmästä. Hän on ainokainen ja sosiaalisissa tilanteissa erittäin huono sairautensa takia- niinpä päiväkodin tarjoamat ikätasoinen seura, aisteja kehittävät/kuntouttavat toiminnat jne. ovat hänelle kuin lahja taivaasta. Meidän ryhmässä on vieläpä pojan sairauden kirjoon erikoistunut opettaja, joten hän osaa todella erinomaisesti tukea lastamme. Paitsi hänen, mutta myös neuvolapsykologin suositus oli, että poika olisi hoidossa. Hän onkin mm. saanut itseluottamusta ja itsenäistynyt selkeästi tämän puolen vuoden aikana (ikää nyt vajaa 4 vuotta).



Olen nähnyt millainen tavisryhmä on, siksi en edes yritä vakuuttaa ketään sen hienoudesta. Mutta ainakin meidän pienryhmä on upea juttu!

Etsi itse ole hyvä tai pyydä Kelasta tai sairaalan sosiaalityöntekijältä.



Sinun lapsesi itseasiassa on aika etuoikeutettu jo asumisensa perusteella. Täällä maakunnissa ei sairaala kuntouta. Jos Kelalta tulee kielteinen päätös, tilanne on aika huono.



Sinun lapsesi on saanut henkilökohtaisen avustajan, jonka hän jakaa toisen lapsen kanssa. Se on paljon! Meidän kunnassa tuohon ei olisi ollut mitään mahdollisuutta.