Itsepäinen lapsi = yhtä itsepäinen aikuinen?
Onko itsepäisyydellä kokemuksenne mukaan tapana tasoittua elämänkokemuksen myötä vai onko kyseessä niin perustavaa laatua oleva luonteenpiirre, että junttura lapsi on todennäköisesti yhtä mahdoton aikuinen?
Kommentit (5)
Sun on opittava toimimaan aina vähän nokkelammin kuin normaalisti, mikäli haluat hänen haluavan niitä oikeita asioita joita ei muuten tahtoisi. Kaikki sujuu niin paljon helpommin, kun tahtotilat suuntautuvat yksiin.
Ja tottakai itsepäisilläkin lapsilla on se vaihe, että ollaan ihan periaatteesta eri mieltä, että saadaan selville miltä se tuntuu.
Johdonmukainen sun pitää myös olla, paljon enemmän kuin vaikka koiraa koulutettaessa. Ja omaa tahdonmuodostusta on aikuisen oltava mukana kehittämässä, että itsepäisyys suuntautuu rakentavasti.
Mutta paljon on pitänyt tehdä työtä sen eteen että on oppinut ottamaan toiset huomioon ja oppinut ymmärtämään että hyvällä saa paljon helpommin tahtonsa läpi kuin pelkällä tyhjällä mullepas-jankkaamisella.
Hyvä kuulla että toisetkin ovat selvinneet!
ap.
..osa hänen persoonaansa ja kohdentamalle sen piirteen opíkeisiin asioihin voi (ja tuleekin ) hänestä määrätietoinen aikuinen..
Itsepäisyys ja sinnikkyys on hyviä luonteenpiirteitä ja auttaa aikuisena pärjäämään elämässä,pitämään puoliansa ja pääsemällä tavoitteisiinsa.
ei anna kenenkään hyppiä nenälleen, vaatii vastauksia, oikeudenmukaista kohtelua jne.
Mutta paljon on pitänyt tehdä työtä sen eteen että on oppinut ottamaan toiset huomioon ja oppinut ymmärtämään että hyvällä saa paljon helpommin tahtonsa läpi kuin pelkällä tyhjällä mullepas-jankkaamisella.