Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut eivät näe lapsen ylirasitusta?
23.01.2011 |
Meillä on tuttavapiirissä perhe, joille lasten harrastukset ovat kaikki kaikessa. Perheen vanhin lapsi on lahjakas ja valmennusryhmässä mutta ulkopuolisen silmissä ei enää voi hyvin. On äärimmäisen laiha ja pituuskasvussa on jäänyt ikätovereistaan jälkeen ( alipainoa epäillään syyksi). Kun treenejä on 7-10krt/vko, niin syödäkin pitäisi mutta mikään ei maistu.
Vanhemmat kokevat lapsen syömättömyyden ongelmaksi, mutta samalla toitottavat harrastamisen tärkeyttä ja varsinkin perheen äiti äänekkäästi kammoaa kaikkia vähänkin ylipainoisia ihmisiä ja inhoaa ja kammoa kaikkea "herkkuja" kenen tahansa ruokavaliossa. Lisäksi hän käyttäytyy itse lähes anorektisesti muutenkin. (= kontrolloi omaa syömistään koko ajan, ei koske mihinkään epäterveelliseen edes juhlissa jne + on erittäin hoikka)
Itsellä käy jo sääliksi "rääkättyä" lasta, joka saa arvostusta vain sillä, että on hyvä harrastuksessaan ja jonka jokainen ruokailukerta on taistelua. Mutta ulkopuolisena asiaan ei voi puuttua, puistelen vain päätäni :(
Kommentit (9)
niin syytä huoleen on ja se on riittävä peruste ottaa yhteyttä esim. lastensuojeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulospäinhän vanhemmat ovat sitoutuneita ja lapset hoidetaan hyvin. Ja lapsi pitää harrastuksestaan kaikesta huolimatta.
Toivoisin että valmentajat puuttuisivat tilanteeseen ja vaatisivat pientä taukoa harrastamiseen, mitään muuta kautta viesti ei menisi perille. Mutta valmentajat etsivät vain tulevaisuuden huippuja.
jos ei aktiivisia harrastuksia ole vielä alaluokilla. Meillä myös lähellä ekaluokkalainen, jonka vanhemmat itse harrastavat lähes joka päivä jotain liikuntaa ja lapset mukana (myös siis pienemmät sisarukset). Joskus tuntuu, että ko. lapsi jäisi mieluiten ulos hankeen leikkimään kavereiden kanssa, ihan ilman mitään aikataulua.
Raskasta on varmaan pikku koululaisille, jos lähes joka päivä pitää liikkua aikataulun mukaan. Sellainen vapaa määrittelemätön ulkona- tai kavereiden kanssa olo taitaisi olla monelle lapselle parempi vaihtoehto.
Minusta kuulostaa siltä, että valmentajat eivät tiedä lapsen tilannetta. Vaikka harkkoja onkin monta tuntia/vko, pääosan ajasta ja erityisesti ruoka-ajat lapsi viettää joko kotona tai koulussa.
Ja koska valmentajat todennäköisesti todella etsivät niitä tulevaisuuden huippuja, heidänkään etu ei ole aliravittu ja kasvuhäiriöinen lapsi. He eivät vaan ehkä tiedä/kiinnitä huuomiota lapsen tilanteeseen, jos vanhemmat eivät siitä heille kerro.
Meilläkin lapsi harrastaa vaativaa kilpaurheilua ja harjoittelee monta päivää/vkossa. Vaikka lapsi on vasta 7-vuotias, hän kyllä jo tietää terveellisen ravinnon merkityksen jaksamiseen. Siitä on puhuttu harjoitusten yhteydessä. Eikä herkuttelua lapsilta ole kielletty. Ravinnosta on kerrottu sen verran, että lapseni tietää, ettei ole terveellistä syödä sokeri/rasvaherkkuja montaa kertaa viikossa. Paljon harjoitteleva lapsi voisi oikeastaa syödä ihan mitä vaan lihomatta, koska kasvu ja liikunta pitävät kulutuksen niin korkealla.
Kuulostaa todella surulliselta, että tuttavasi lapsen tilanne on tuollainen. Eikä tilanne todennäköisesti korjaannu, ennekuin perheen äidin suhde ruokaan muuttuu normaalimmaksi.
Eikä tilanne todennäköisesti korjaannu, ennekuin perheen äidin suhde ruokaan muuttuu normaalimmaksi.
Omasta mielestään äiti vain huolehtii siitä, ettei hänen perheessään kenestäkään tule "kamalaa läskiä" ja kaikkien pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä syövät. Olin järkyttynyt kun tapasin eräissä juhlissa ihmisen, jonka kamalaa ylipainoa tämä äiti oli moneen kertaan kauhistellut ja epäillyt ettei koskaan voi saada ylipainon takia lapsia ja ko. ihminen oli nyt ehkä aavistuksen pyöreä, ei mikään monsteri :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valmentajien pitäisi olla myös vastuullisia ja koululääkärin tai terkkarin huomata tilanne
Joskus voisi ihan suoraan sanoa, asiallisesti, hienotunteisesti ja fiksusti, syyllistämättä, asioista näille asinosaisille, sen sijaan että tullaan tänne kauhistelemaan tai "olen huolissani, teen lastensuojeluilmoituksen".
Tällekin äidille voisi ap joku kerta sanoa, että liikuntaa paljon harrastavan lapsen ei tarvitse katsoa ollenkaan mitä syö, vaan lapsi voi syödä periaatteessa mitä vain ja miten paljon vain, koska liikunta kuluttaa energiaa ja sitä pitäisi jäädä myös kasvuun. Ja että jos lapselle tulee kasvukautena vähän ylipainoa, se ei haittaa, koska se lähtee kuitenkin myöhemmin pois, varsinkin jos harrastaa liikuntaa niinkin paljon, aika monelle on näin käynyt.
Aikuisena kun enää ei pituuskasvuun mene, onkin hyvä katsoa mitä syö jne mutta urheilevalle lapselle se on turhaa.
Ja että etenkin urheilevan lapsen ruokavaliossa tulisi olla riittävästi rasvaa, koska aivojen kehitys vaatii rasvaa, kyky oppia ja omaksua, jaksaminen, edellyttää että ruokavaliossa on oltava rasvaa, lapselle siis rasvataton tai vähärasvainen ruokavalio ei sovi. Mutta voi toki valita, mitä rasvoja käyttää.
Asian voisi jossain keskusteluyhteydessä muotoilla ihan kauniisti, jutella ikään kuin yleisellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus voisi ihan suoraan sanoa, asiallisesti, hienotunteisesti ja fiksusti, syyllistämättä, asioista näille asinosaisille,
Laihalle lapselle että "syö"? (viesti jota kuulee koko ajan muutenkin)
Kontrolloivalle äidille "lakkaa vouhkaamasta kaikkien ylipainosta" ( hänen mielestään jokaisen tulee pitää huolta siitä ettei lihoa; hän ei näe yhteyttä oman asenteensa ja lapsensa syömättömyyden välillä ja omasta mielestään on vain terveellisen elämäntavan asialla )
Jos solmu olisi yhdellä sanomisella avattavissa, niin mitään ongelmaa ei edes olisi!
ilmoituksen lastensuojeluun, mikäli et uskalla huolestasi perheelle suoraan puhua.
Jos kerran tilanne oikeasti menee rääkin puolelle.