Kummilapseni vanhemmat curling-vanhempia. En voi sietää, millainen lapsesta on kasvanut :(

meilläkin suvussa. Naapurissa asuu kaksi sellaista ja pojan kaveri (entinen) on sellainen.



Tiedän, että syy on vanhempien mutten silti halua olla näiden lasten kanssa missään tekemisissä. Enkä ole ainoa.

Lapsi on aina ja jatkuvaswti suupielet alaspäin ja marisee tauotta. Suurin osa vanhempien energiasta menee lapsen oikkujen täyttämiseen. Kaikki tehdään lapsen tahdon mukaan. Mitä tahansa tuo pikkuinen keksii sanoa, se tapahtuu heti. Ja tuollaisella 4-vuotiaallahan niitä "mä en tykkää"- juttuja riittää. Nehän vaihtuukin päivittäin ja nää vanhemmat ratkoo niitä isoinakin ongelmina heti. Jos lapsi vaikka keksii yhtenä iltana, että tyyny on vääränlainen eikä tykkää, niin perheessä alkaa heti mylläys etsiä sopiva tyyny tai haetaan uusi seuraavana päivänä. Mitään rationaalista syytä noihin ei ole lapsenkaan puolelta ja tiedän 100-varmaksi, että noita pitäisi vaan ohittaa ja jo seuraavana päivänä lapsi olisi unohtanut koko tykkäämättömyytensä.

Katsoppa vaan minkälainen on poika sitten, kun on 7v.

Mun poika oli aika mahdoton ollessaan 4v. ja niin moni muukin. Nyt poika 7v. ja hyvä poika se on.

Lasta ei siis kielletä koskaan. Tai jos "kielletään" niin mikään ei päde loppuun saakka. Poika on nyt 4 v ja naureskelee vaan kielloille, ei kunnioita toisia ollenkaan, on kasvanut kerta kaikkiaan kauheaksi kakaraksi joka vaan huutaa, sotkee ja rikkoo tavaroita mistään välittämättä. Tuntuu pahalta, että en halua olla hänen seurassaan pätkääkään, kun aina menee hermot. Ymmärrän täysin, että vika on vanhemmissa ja "kasvatuksessa", mutta silti... Puistattaa, millaisen hirviön nämä vanhemmat ovat oikein luoneet.

Katsoppa vaan minkälainen on poika sitten, kun on 7v.

Mun poika oli aika mahdoton ollessaan 4v. ja niin moni muukin. Nyt poika 7v. ja hyvä poika se on.

Vaan kasvatustyöstä, ja siitä, millaisille tavoille lapsensa opettaa.

Silläkään ei ole väliä oikeastaan miten lapsi käyttäytyy ( jokainen uhmaa joskus, toiset koko ajan),vaan sillä, miten vanhemmat ne tilanteet hoitaa.

AP:n tapauksessa ei todellakaan hyvin.

Ihan oikeasti miksi olet lapsen kummi, kun haukut lapsen ja sekä vanhemmat aika törkeellä tavalla. En sun puheitasi ihan täysillä usko.

Vaikutat ilkeältä ihmiseltä.

Varmasti vanhemmatkin haluaisivat susta eroon, jos tietäisivät miten perheestä puhut.

Ihan oikeasti miksi olet lapsen kummi, kun haukut lapsen ja sekä vanhemmat aika törkeellä tavalla. En sun puheitasi ihan täysillä usko.

Vaikutat ilkeältä ihmiseltä.

Varmasti vanhemmatkin haluaisivat susta eroon, jos tietäisivät miten perheestä puhut.

Kritiikittön asenne vanhemmiltahan se on ap:n kummipojankin tuolle linjalle vienyt.

ap ei oikeasti esitä mitään kritiikkiä, hän vain haukkuu. Näillä on ero, joka hämmästyttävällä tavalla ei monille selkiä. Kritiikikn idea on siitä, että ymmäretään, mihin toiset pyrkivät ja autetaan siinä. Ap ei tee näin, vaikka kyse on hänen kummilapsestaan. Missään hän ei kerro, miten hän auttaa tämän lapsen kasvattamisessa tai edes, miten hän eri tilanteet parhaiten hoitaisi.



Sanottakoon myös, että meillä voisi joku olla sitä mieltä, että harrastetaan vastaavaa ylireagointia kaikkiin lapsen pikkuvalituksiin kuin joku yllä kertoi. Voi tosiaan olla, että lapsi ihan vähän ja ohimennen huomauttaa, että peitto on huono tai hammasta särkee ja heti meillä haetaan uutta peittoa ja tilataan lääkäriaikaa. Tämä johtuu siitä, että minä tunnen lapseni. Kun hän on tosissaan, hän nimenomaan ei vinkua ja vänkyä moneen kertaan eikä mitenkään erityisen vahvan oloisesti, vaan pikemminkin pienesti. Juuri siitä pienyydestä ja understatementistä tiedän, että nyt on tosi kyseeessä. AIna on ollut.

En tule toimeen tuollaisten kasvattajien kakssa. Mutta siskoni harrastaa juuri tuota vapaata kasvatusta. Kerran hänen lapsi tuli meille viikonlopuksi yöksi, siskoni ensimmäiseksi sano, minun lasta ei saa komentaa. No laps oli ihan mahoton. Samanlaiten komensin sitä, ku omaakin lasta. Jos meillä oli ruokana pojan mielestä jotain pahaa, nii hän sano, äiti tekee aina sitä ruokaa mitä mä haluun. Ja jos en antanut jossain asiassa periksi, alkoi hirviä itku. Toisin sanoen, viikonloppu oli yhtä itkua.

Itse en oo maailman paras äiti, mutta itse ainakin pidän kiinni hyvästä sananlaskusta: lapsien ehdolla, vanhempien johdolla.

Ja sitäkin sieltä ääripäästä.

vanhempien ongelma on vain se, että jotenkin pelkäävät panna vastaan lapselle. Mutta kyllä on curlingiakin... Hyvänä esimerkkinä se, että oman poikani synttäreille tullessaan olivat ostaneet pojalleen täsmälleen samanlaisen lahjan kuin synttärisankarille. Ettei vaan tulis paha mieli. Siis oikeesti. Ja joulun alla oli tämä kaveri kuulemma availlut kaikki paketit jo kauan ennen aattoa, kun "eihän se voinut odottaa, hehhhehhehe...". En oikein tiedä ovat vanhemmat täysiä nynneröitä vai jotenkin vähän yksinkertaisia. Tällä tavallako valmistavat lastaan kodin ulkopuoliseen todellisuuteen? ap

Vähän epäilyttää, millaisen tulevaisuuden vanhemmat luovat heille, jos lapset eivät koskaan opi kohtaamaan pettymyksiä edes pienimmissä määrin. Serkkuni oli myös curling-vanhempien kasvattama ja hän joutui lopulta koulukotiin teini-ikäisenä, kun oli hyökännyt teräaseen kanssa isäänsä kohti, kun ei ollut saanut tahtoaan läpi jossain asiassa.



Onneksi hän sentään järkevöityi ajan myötä, mutta olisi hänellä voinut olla hieman erilaiset lähtökohdat, niin koulukotivaihe olisi mitä ilmeisimmin jäänyt kokematta.

Joo, vanhemmissa vika , ei lapsessa. Kai sinä pidät teidän perheen säännöistä tiukasti kiinni myös hänen kohdallaan (tyyliin meillä syödään keittiössä, meillä ei juosta jne). 4-vuotiailla on myös usein uhmaa ja rajojen kokeilua muutenkin -ainakin meidän 4-vuotiaalla. Välillä arki on pelkkää tappelua, mutta sitten kun sujuu, on niin onnellinen, että jaksoi taistella ja pitää rajoista kiinni. Kakkainen lopputulos noille vanhemmille joka tapauksessa tulossa!

meidän säännöistä. Se vaan vaatii aika paljon voimia... Omat lapsenikaan eivät enkeleitä ole, mutta kyllä hekin usein vierailujen jälkeen ihmettelevät, että miksi tämä kummipoika on sellanen... Itse uskon, että lapset voi kasvattaa rakkaudella ja lempeästi (en todellakaan ole mikään äkseeraaja itsekään!), mutta silti heille voi opettaa myös pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja toisten ihmisten kunnioitusta. ap