Lue keskustelun säännöt.
Koetteko tämän "helvetillä pelotteluksi", vai ymmärrättekö minunkin näkökulmani?
21.01.2011 |
Tuli mieleen tosta yhdestä ketjusta, kun joku sanoi että hän ei usko helvettiin laisinkaan.
Minä uskon, että helvetti on olemassa, ja uskon, että Herra haluaa ja voi meidät siltä pelastaa ja antaa meille ikuisen, paremman elämän tämän maallisen ajan jälkeen.
Tietysti koen siis huolta muista ihmisistä, heidän kohtalostaan, johon oman uskoni mukaan uskon heidän joutuvan, elleivät jossain vaiheessa saa uskoa ja turvaudu Herraan.
Voitteko kuvitella minun kannaltani asian? Siis jos ajattelet hetken olevasi minä, pystytkö kuvittelemaan, että helvetti olisi sinulle totta, ja millainen huolesi olisi, jos uskoisit vaikkapa jonkun läheisesi joutuvan sinne? Tai ylipäätään ihmisiä, naapurisi, tuttavasi, työkaverisi?
Minä kerron kyllä mielummin pelastuksesta ja siitä ilosta ja rauhasta, mitä usko Jumalaan ja Jeesukseen antaa... mutta uskon myös helvetin olemassaoloon.
Tuntuuko se teistä pelottelulta?
Kommentit (33)
Täysin samaa mieltä. Maailma olisi paljon parempi paikka jos kiihkouskovaiset katoaisivat taivaan tuuliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaan, jos niin tekisit, saattaisit huomata jonkun muun jumalan tarjoavan jotain vielä houkuttelevampaa keskenkasvuiselle minällesi.
Elämän tarkoitus on elämä! Elä, ole onnellinen, tee hyvää itsellesi, lähimmäisillesi, tuntemattomille...
Terveisin: normaalisti murrosiässä ja varhaisaikuisuudessa vanhemmistaan irtautunut aikuinen, joka ei enää tarvitse päivittäiseen elämäänsä Isää, eikä todellakaan aktiivisesti ajattele kuolemanjälkeisiä, vaikka onkin jo siinä iässä, jolloin ei missään nimessä kuvittele olevansa kuolematon.
Meinaan, jos niin tekisit, saattaisit huomata jonkun muun jumalan tarjoavan jotain vielä houkuttelevampaa keskenkasvuiselle minällesi.
Elämän tarkoitus on elämä! Elä, ole onnellinen, tee hyvää itsellesi, lähimmäisillesi, tuntemattomille...
Terveisin: normaalisti murrosiässä ja varhaisaikuisuudessa vanhemmistaan irtautunut aikuinen, joka ei enää tarvitse päivittäiseen elämäänsä Isää, eikä todellakaan aktiivisesti ajattele kuolemanjälkeisiä, vaikka onkin jo siinä iässä, jolloin ei missään nimessä kuvittele olevansa kuolematon.
Nyt uskossa ollessani minä nimenomaan Elän, yritän ja pyrin tekemään hyvää toisille ja siinä samalla itsellenikin. Olen onnellinen, pitkästä aikaa, ennen uskoontuloani olin vuosikausia onneton ja elämällä ei tuntunut olevan mitään merkitystä.
Yritän elää tietysti tässä hetkessä, mutta koska tiedän, että elämämme ei lopu kuolemaan, (vain tämä ajallinen elämämme päättyy) niin toki välillä käy mielessä elämä tämän ajan elämän jälkeenkin, silloin on tiedossa vielä paljon parempaa ja on ihana elää sitä odotellessakin ja sen tuoman toivon valossa :)
ap
Uskon että on helvetti ja taivas, mutta sitä helvettiä tulee harvemmin ajateltua. Pahalta tuntuu ajatella että minkälaiset ihmiset sinne helvettiin joutuu (tietysti ne jotka ei usko Jeesukseen)
helvetillä pelottelua on se, että jonkun seurakunnan kokeneemmat jäsenet määrää, mikä millinkin on saatanasta. Eli jos vaikka joku erehtyy jotain asiaa kritisoimaan tai epäilemään, niin se on heti saatanasta peräisin... tällasita pelottelua ja ihmisten vallankäyttöä en ymmärrä enkä hyväksy.
helareitten kokouksissa olen muutaman kerran käynyt, myös yhdessä vkl-sempassa. Siellä koin erittäin vahvaa hengellistä tunnetta, mutta myös ärsytti ja oudoksutti moni asia, mm. eräänlainen "manaaminen"... paikalla oli myös lapsia, joten mietin silloin, onkohan tämä hulluus hyväksi heille? kielillä puhuminen kuullosti jänskältä, ja varmaan nämä ihmiset itse vaipuvat ns. transsiin kun tarpeeksi sitä haluavat.
Yksityiselämään puutuminen ja toisten asioista puhuminen ärsytti myös kovasti, sen takia oikeastaan jätin helarit taakseni. asuin avoliitossa joka oli heille kauhistus....
Ymmärrän kyllä, että sinua varmasti huolettaa muiden kohtalo, jos todella uskot heiän joutuvan helvettiin koska eivät usko. Mutta onko se "oikeaa" uskoa, jos ryhtyy palvomaan Jumalaa vain pelastaakseen oman nahkansa viimeisellä tuomiolla? Eikö uskon lähtökohdan pitäisi olla vilpitön ja pyyteetön?
Toisaalta minua mietityttää sekin, että miten suhtaudut siihen, ettei Jumalan rakkaus ole pyyteetöntä? Onko Jumala silti hyvä, vaikka lähettää ihmisiä, ilmeisesti käsityksesi mukaan myös viattomia lapsia, helvettiin ja ikuiseen kärsimykseen vain siksi, että nämä eivät palvo häntä? Tämä on minulle uskonnottomana ollut aina vaikea ymmärtää, ja olisin kiitollinen, jos joku uskova osaisi vastata (muutenkin kuin yleisellä "tutkimattomia ovat Herran tiet -fraasilla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskoa, että helvetti olisi olemassa. Se sotii jo itse Jumalaakin vastaan. Siis jos Jumala olisi olemassa.
Kaikki päätyvät kuolemassa samaan paikkaan.
Paikan olot sitten riippuvat valinnoista, joita teit ennen kuolemaa.
Toisille tulee valkeammat siivet ja kirkkaampi kruunu.
Toisille tulee rähjäinen kaapu ja piikkiseppele.
Tämä on minun käsitykseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä, että sinua varmasti huolettaa muiden kohtalo, jos todella uskot heiän joutuvan helvettiin koska eivät usko. Mutta onko se "oikeaa" uskoa, jos ryhtyy palvomaan Jumalaa vain pelastaakseen oman nahkansa viimeisellä tuomiolla? Eikö uskon lähtökohdan pitäisi olla vilpitön ja pyyteetön?
Toisaalta minua mietityttää sekin, että miten suhtaudut siihen, ettei Jumalan rakkaus ole pyyteetöntä? Onko Jumala silti hyvä, vaikka lähettää ihmisiä, ilmeisesti käsityksesi mukaan myös viattomia lapsia, helvettiin ja ikuiseen kärsimykseen vain siksi, että nämä eivät palvo häntä? Tämä on minulle uskonnottomana ollut aina vaikea ymmärtää, ja olisin kiitollinen, jos joku uskova osaisi vastata (muutenkin kuin yleisellä "tutkimattomia ovat Herran tiet -fraasilla).
turvautua Jumalaan "pelastaakseen oman nahkansa" ja turvata Häneen.
On olemassa myös _tervettä itsekkyyttä_, ja tuohan sitä on. Kukapa ei haluaisi pelastua ja välttyä kadotukselta..? Itse tulin uskoon, kun mulla oli vaikeaa, ja rukoilin apua Jumalalta (ja sain sitä).
Kyllä Jumalan rakkaus on pyyteetöntä. Hän rakastaa meitä kaikkia, niitäkin, jotka eivät ole uskossa. Ja Jumala _ei_ halua lähettää ihmisiä helvettiin, Hänhän jopa antoi oman Poikansa, jotta ihmiset uskoisivat Häneen, pelastuisivat ja saisivat synneilleen sovituksen.
Jumala etsii ihmistä monta kertaa tämän elämän aikana. Ihmisen ei tarvitse kuin ottaa vastaan, ja tätä Jumala haluaa. Mutta Jumala ei pakota ketään. Kutsuu kyllä, sitkeästi, mutta ei pakota.
Näin olen asian ymmärtänyt.
tarkoittaa siis, että porukkaa ei jaeta niin mustavalkoisesti kahtia eri osoitteisiin.
Kahden ääripään välillä on paljon eri välimuotoja/-olotiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. On taivas ja helvetti sekä Jumala (tai on olematta helvetti mutta taivas kai on?) kristinuskon mukaan
2. On olemassa elämää kuolemanjälkeen mutta se ei ole pelkästään kristinuskoisille vaan kaikille tästä vajavaisesta maanpäällisestä ymmärryksestämme huolimatta
3. Elämä päättyy kuolemaan ja thats it. Ei ole Jumalaa eikä iankaikkista elämää.
Kyllä Jumalan rakkaus on pyyteetöntä. Hän rakastaa meitä kaikkia, niitäkin, jotka eivät ole uskossa. Ja Jumala _ei_ halua lähettää ihmisiä helvettiin, Hänhän jopa antoi oman Poikansa, jotta ihmiset uskoisivat Häneen, pelastuisivat ja saisivat synneilleen sovituksen..
Jumalan sanotaan olevan kaikkivoipa, kaikki on hänelle mahdollista.
Tällöin jos hän ei halua lähettää ketään helvettiin niin hän voi olla lähettämättä ketään helvettiin.
Jos hän kuitenkin näin tekee niin voimme päätellä siitä, että hän haluaa lähettää ihmisiä helvettiin.
MIkä ihme ulkopuolinen voima voisi pakottaa kaikkivaltiaan tekemään mitään mitä hän ei tahdo tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän elää tietysti tässä hetkessä, mutta koska tiedän, että elämämme ei lopu kuolemaan, (vain tämä ajallinen elämämme päättyy) niin toki välillä käy mielessä elämä tämän ajan elämän jälkeenkin, silloin on tiedossa vielä paljon parempaa ja on ihana elää sitä odotellessakin ja sen tuoman toivon valossa :)
ap
Loppuuko kaikki empatia taivaaseen pääsyyn vai onko se kivaa just sen takia että voi olla vahingoniloinen kaikille jotka ei kuuluneet mun jumalan joukkueeseen ja saa nyt tuta kuka käskee hahhahhaa. ?
Empatiaa ap:lle! Kyllä ymmärrän hyvin sen huolissaan olon ja suoranaisen hädänkin, joka uskovalla ihmisellä voi läheistensä puolesta olla näissä tunteita herättävissä helvetti-asioissa. Olisinhan itsekin huolissani, jos vaikka mieheni työskentelisi lumenpudottajana kerrostalojen liukkailla katoilla ilman turvavaljaita (ajankohtainen esimerkki..) - pelkäisin koko ajan että hän putoaisi. Olisi varmasti tosi raastavaa.
Ehkä tosiaan ihmiselle on olemassa se, mihin hän uskoo. Mutta muista vain, että se pätee toisinkin päin - minulla ei ole huolta helvetistä, koska ajattelen että kuolema yksinkertaisesti on ihmiselämän loppu, eikä helvettiä siis ole minulle olemassa. Se, mitä näkemykseni mukaan kuoleman jälkeen tapahtuu, on aineen nerokas palautuminen luonnon kiertokulkuun - ehkä minusta kasvaa joskus omenapuu...