Miten jaksatte lastenne kitinät?

jos kielto tai viimeistään karjaisu ei toimi, seurauksena on jäähy tai pöydästä poistaminen tms. Yleensä kielto nykyisin toimii tämän seurauksena. Tylytys koskee juurikin sitä ns. turhaa kiukkuamista, kun oikeasti ei ole mitään hätää eikä mikään pielessä, vaan natistaan, vingutaan ja vängytään ihan vaan huvin vuoksi.



Yleensä vielä sanon, että jos haluaa ehdottomasti kiukutella, voi mennä omaan huoneeseen kiukkuamaan.

Kyllä meillä saa lapset ja aikuiset olla omassa kodissaan muutakin kuin iloisia. Se kitinä kuuluu uhmaikään! Tuhmuudet tietysti pitää estää ja olla jämpti, mutta kitiseminen ja joskus negatiivisuus on normaalia taaperon uhmaikäisyyttä.



Ei auta kuin purra hammasta ja sietää. Minua auttaa se kun ajattelen, että ei minun tarvitse näistä päivistä tykätä, kunhan nyt vaan hoidan lapset kunnolla. Isompana lopettavat sen kitinän kyllä.

Kyllä meillä saa lapset ja aikuiset olla omassa kodissaan muutakin kuin iloisia. Se kitinä kuuluu uhmaikään! Tuhmuudet tietysti pitää estää ja olla jämpti, mutta kitiseminen ja joskus negatiivisuus on normaalia taaperon uhmaikäisyyttä.

Ei auta kuin purra hammasta ja sietää. Minua auttaa se kun ajattelen, että ei minun tarvitse näistä päivistä tykätä, kunhan nyt vaan hoidan lapset kunnolla. Isompana lopettavat sen kitinän kyllä.

Voi toki niinkin olla mutta saattaa olla niinkin kun huomaavat ettei vanhemmat sano tai välitä mitään niin saa tehdä mitä haluaa. Sen voi käsittää niinkin

mutta naapureiden kakarat on jo liikaa.

Kyllä meillä saa lapset ja aikuiset olla omassa kodissaan muutakin kuin iloisia. Se kitinä kuuluu uhmaikään! Tuhmuudet tietysti pitää estää ja olla jämpti, mutta kitiseminen ja joskus negatiivisuus on normaalia taaperon uhmaikäisyyttä. Ei auta kuin purra hammasta ja sietää. Minua auttaa se kun ajattelen, että ei minun tarvitse näistä päivistä tykätä, kunhan nyt vaan hoidan lapset kunnolla. Isompana lopettavat sen kitinän kyllä.

Jos taaperon kitinä raivostuttaa, 13-16v tytön kitinä vasta raivostuttavaa onkin. Eli ei se välttämättä lopu kokonaan.

että yksinkertaisesti pinna on pidentynyt vuosien varrella :)



Vauvan itkua oli tosi vaikea kuunnella, vaikka järjellä ajateltuna tiesikin, että vauva viestii tarpeistaan. Mutta oli tosi ahdistavaa, kun ei voinut auttaa omaa pienokaistaan. Tai toki yritti tehdä kaiken minkä keksi, mutta aina se ei auttanut.



Taaperoiden kanssa on mielestäni helpompi, kun suurinpiirtein tietää mistä on kyse. Tarvittaessa voi sitten olla hellä (kipu, ikävä) tai jämäkkä (uhma, kiukuttelu). Kitinää on myös helpompi kestää kun yrittää ymmärtää, miten rankkoja pitkät hoitopäivät voi pienille olla tai joku muu vastaava tilanne.

ja heiltä voi sitä isompana jo vaatiakin. Minusta on aivan uskomatonta, että taaperoikäiseltä vaadittaisiin "turhien kitinöiden" lopettamista, enkä usko että sellaista voi opettaakaan muuta kuin juuri pelolla ja karjumisella. Noin neljävuotiaalle ja siitä ylöspäin on helppo aivan rauhallisesti ja puhumalla opettaa tuon tapaisia käytöstapoja. Itsensä hillitseminen on vaikeaa, ja se pitäisi opettaa lapselle sillä tavalla, ettei hänen tarvitse tukahduttaa tunteitaan. Eli niin että vanhemmat tukevat lasta siinä kun hän opettelee sietämään huonoja fiiliksiään kitisemättä.

jos kielto tai viimeistään karjaisu ei toimi, seurauksena on jäähy tai pöydästä poistaminen tms. Yleensä kielto nykyisin toimii tämän seurauksena. Tylytys koskee juurikin sitä ns. turhaa kiukkuamista, kun oikeasti ei ole mitään hätää eikä mikään pielessä, vaan natistaan, vingutaan ja vängytään ihan vaan huvin vuoksi. Yleensä vielä sanon, että jos haluaa ehdottomasti kiukutella, voi mennä omaan huoneeseen kiukkuamaan.

Meillä lapset eivät kyllä kitise 'huvin vuoksi' vaan yleensä taustalla on esimerkiksi väsymys. Siis tottakai on sellaista että mikään ei kelpaa tai kaikesta pitää valittaa, mutta kyllähän siellä taustalla on lapsen paha olo. Meillä ei anneta periksi (esim. toista ruokaa), mutta sen sijaan yritetään jutella, miten päivä meni yms. Taaperon voi ottaa hetkeksi syliin.

En väitä, etteikö minullakin välillä menisi hermo, mutta olen myös oppinut olemaan ärsyyntymättä kovin usein. Tiukasti sanotaan kun lapsi tekee jotain kiellettyä tai vaarallista eikä periksi anneta kinuamiselle, mutta jos on paha mieli niin sitten on.

Yritän olla kiinnittämättä huomiota, joskus jopa suutahdan jatkuvasta turhanpäiävisestä kitinästä. Mutta olenkin vain ihminen:)

täytyy tosiaan yrittää muistaa että tämä voi joskus mennä ohikin. Ja onneksi tätä iltaa on enää 1, 5 tuntia jäljellä ja ipana nukkuu...! Mulla on vieläkin korjaamatta tuhot jotka lapsi sai aikaan kun olin aamulla vessassa jumissa raskauspahoinvoinnin vuoksi. Onhan toi kaveri toisaalta aika huvittavakin kun on niin puuhakas. Hän mm. ehti kiikkua tavoittelemaan jotain esinettä hyllyltä ja tipahti sieltä koiran vesikuppiin, piilotti kaukosäätimet (joista yksi on löytynyt, kengästä) ja täytti omatoimisesti pyykinpesukoneen kaikella mihin vain ylsi.