Mitä haluaisit arvostelematta kysyä lestadiolaisilta? (ov)
Minua ainakin kiinnostaisi tietää "säännösteleekö" kukaan tietoisesti esim. rakastelun välttelemistä ovulaation aikana?
Pelottaako teitä koskaan tuleva lasten lukumäärä ja kuinka jaksaa hoitaa? Tuntuisi ainakin minusta luonnolliselta vähän pelätä (en tosin lestadiolainen ole) vai antaako usko vaan voimia jaksaa pelkäämättä?
Jostain syystä lestadiolaiset ja heidän elämäntyylinsä kiinnostaa minua. Olisin iloinen jos joku teistä uskaltaisi vastata kysymyksiini ja mahdollisesti muidenkin kysymyksiin. Toivoisin myös, että mahdolliset tulevat kysymykset olisivat vain kysymyksiä, eikä arvostelua tai pilkkaamista.
Kommentit (692)
Täs jotain, olen 23-v. lestadiolainen, yhden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo.. :)
Koen itseni ehkä jokseenkin "liberaaliksi" v-lestadiolaiseksi. Olen sydämestäni uskomassa, vaikka en ihan kaikkia liikkeemme tapasäännöksiä ymmärrä enkä hyväksy.
a) Permanentilla ja hiusten värjäämisellä ei ole sitten minkäänlaista eroa. Tapa mikä tapa, josta olisi jo aika päästä eroon.
b) Olen nainen, ihminen, tavallinen nuori äiti. Pelkään uutta raskautta ajoittain, toisinaan taas iskee mieletön vauvakuume. Eikös se ole ihan normaalia? Jos raskaus pelottaa, silloin ei rakastella. Piste. Jos pelko on päällä, en todellakaan nauti seksistä. Ensimmäisen ja ainoan lapseni synnyttyä kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja hoidon ollessa päällä käytimme ehkäisyä. Hyvä niin, sain rauhassa parantua. Luotimme psykiatrin ja muiden ammattihenkilöiden neuvoihin.
c) Kaikki koulun näytelmät, teatterivierailut, kaikki mikä kuuluu koulunkäyntiin ja minkä ammattaitaitoiset opettajat ovat nähneet lapsille hyväksi, on ok. En ymmärrä sitä, että monet lestadiolaiset kuvittelevat, että koulutetut opettajat ja kasvattajat veisivät lapset paikkoihin, jotka ei ole heille hyväksi. Luotan henk.koht. opettajiin, olenhan itsekin kohta opettaja :D
d) En puhu uskostani ulkopuolisille siksi, että minua on kiusattu kouluaikoinani lestaksi ja nolattu sen miljoona kertaa. Asuttiin vielä tuolloin pohjois-Suomessa ja siellä v-lestadiolaisten maine on paikoin surkea.
e) Minusta on hyvin hyvin surullista, että joissain (onneksi harvoissa) vl-perheissä lapset puhuvat muiden perheiden lapsille tulimerestä ja sun muista kauhuista. Ajattelemme, että jok'ikinen maailmaan syntyvä lapsi on Jumalan lapsi. Siksi en ymmärrä sitä, että jo pienenä lapsille opetetaan jako "meihin" ja "muihin". Jumala yksin päättää, kuka Taivaaseen pääsee ja kuka ei. Ihmisille ei ole sitä valtuutusta annettu.
Olen iloinen uskostani, saan siitä voimaa, kukaan ei minua pakota tässä ja näin olemaan ja elämään, tässä on hyvä olla.
Tulipas pitkä selostus. Huh. :)
Ajattelen itse juuri samalla tavalla asioista! Olen 29v. neljän lapsen äiti, myöskin etelä-Suomesta. Mieheni ei ole uskomassa. Ihana lukea, etten ole ajatuksineni aivan outolintu - kuten joskus tuntuu! Moni asia on NIIN kaavoihin kangistunut, eikä sillä kuitenkaan ole MITÄÄN tekemistä uskonelämän kanssa.
c) Kaikki koulun näytelmät, teatterivierailut, kaikki mikä kuuluu koulunkäyntiin ja minkä ammattaitaitoiset opettajat ovat nähneet lapsille hyväksi, on ok. En ymmärrä sitä, että monet lestadiolaiset kuvittelevat, että koulutetut opettajat ja kasvattajat veisivät lapset paikkoihin, jotka ei ole heille hyväksi. Luotan henk.koht. opettajiin, olenhan itsekin kohta opettaja :D
Minun mieheni on myös ope, eikä hän ole ihan samaa mieltä sinun kanssasi tuosta vaikka aika "liberaali" hänkin ajatuksiltaan on...
Joskus on joutunut sanomaan vl-lasten vanhemmille että tällainen tilaisuus on, ja hän ei kyllä voi suositella uskovaisten kotien lapsille osallistumista. Kysyttäessä siis, ei hän tietenkään oma-aloitteisesti soittele oppilaiden vanhemmille että älkää antako lastenne osallistua...
miten jaksatte, fyysisesti ja psyykkisesti, hoitaa lapsikatrastanne?
Onko teillä hoitoapua aina saatavissa?
Iskeekö koskaan uupumus ja epäusko?
Entä tunnetteko, että kaikki lapsenne saavat riittävästi syliä ja huomiota?
.
Välillä jaksamme suorastaan loistavasti, välillä vähemmän loistavasti. Riippuu paljon siitä miten saa nukuttua...tai oikeastaan joskus tuntuu että vain ja ainoastaan siitä. Hoitoapua ei ole aina saatavissa, mutta usein miehen äiti tarjoutuu lapsia hoitamaan, ja meillä on myös muutama nuori tyttö jotka voi tarvittaessa palkata.
Uupumuksen ja epäuskon hetket ovat kyllä ihan tuttuja, mutta aina niistä on yli ja ohi päästy.
Meillä lapsia on kohta seitsemän, ja tällä hetkellä tuntuu että kaikki saavat siirrävästi syliä ja huomiota siinä tapauksessa että minä äitinä jaan kaiken aikani lapsille enkä ota sitä yhtään itselleni. No, sekään ei välttämättä ole hyvä, lapisllekaan, tällaista tasapainottelua tämä on. Välillä tuntee itsensä hyvinkin riittämättömäksi. Kuitenkin ollaan tehty monenlaisia käytännönjärjestelyjä tämänkin asian vuoksi.
liittyneet vl-seurakuntaan eli tenhneet parannuksen ja löytäneet vl-aviopuolison.
ja mitä lihavuus ja tatuoinnit tähän liittyy : D, no, totta on että vl:t ovat harvemmin lihavia tai tatuoituja.
Pariskunta eroaa, esim. mies kieltää uskon ja jättää perheensä. Menee myöhemmin uudelleen naimisiin ja tekee parannuksen. Ensimmäinen vaimo elää yksin vl:na lasten kanssa. Mies aloittaa uutta elämää uuden vaimon ja perheen kanssa myöskin vl:na. Miten suhtaudutte? Eikö tämä ensimmäinen vaimo ole kuitenkin se "oikea" vaimo?
vl-seurakuinnassa on käytäntö että se vallitseva tilanne jää kun tehdään parannus. Ajatellaan että ihminen on naimisissa sen kanssa kenen kanssa on, ei sen kanssa kenen kanssa oli. Ajatellaan että jos mies nyt eroaisi tästä uudesta vaimostaan niin tekisi taas synnin eli avioeron.
Mutta ihmiset on ihmisiä eikä varmaan kenellekään tilanne ole yksiselitteisen ok. Ainakin minusta tuntuu siltä että se ensimäinen vaimo on se "oikea", ja kyllä mulle ainakin tulee monenlaisia ei-niin-myönteisiä tunteita näitä tapauksia kohtaan. Toki toivon että ihmiset ovat sitten onnellisia uudessa liitossaan, mutta sen jätetyn vaimon kohtalo tuntuu niin niin väärältä.
Toisaalta voi olla että sen miehen nykyiselle vaimolle se mies on ensimäinen eli ns "oikea"...aika monimutkaista.
Pariskunta eroaa, esim. mies kieltää uskon ja jättää perheensä. Menee myöhemmin uudelleen naimisiin ja tekee parannuksen. Ensimmäinen vaimo elää yksin vl:na lasten kanssa. Mies aloittaa uutta elämää uuden vaimon ja perheen kanssa myöskin vl:na. Miten suhtaudutte? Eikö tämä ensimmäinen vaimo ole kuitenkin se "oikea" vaimo?
Eli onko kokemusta samasta toisin päin. Vl-nainen luopuu uskosta ja ottaa eron miehestään. Katuu ja palaa myöhemmin liikkeeseen ja menee naimisiin uuden vl-miehen kanssa. Miten suhtaudutaan?
Periaatteessa ei kai voi mennä naimisiin ennen kuin ensimmäinen mies kuolee, jos on vl. Mutta jos menee naimisiin ennen kuin tekee parannuksen, niin kai sitten on ihan yhtä ok tilanne miehelle ja naiselle?
Mutta jos yh ei oo ollu naimisissa lapsen/lasten isän kanssa, niin voiko silloin mennä naimisiin vl-miehen kanssa?
Mutta jos yh ei oo ollu naimisissa lapsen/lasten isän kanssa, niin voiko silloin mennä naimisiin vl-miehen kanssa?
naimisiin toisen vl:n kanssa.
Tää tapaus oli niin että mies kieltää uskonsa, jättää perheensä, menee naimisiin toisen kanssa ja MYÖHEMMIN tekee parannuksen, jo uuden kanssa naimisissa ollessaan. Silloin tilanne jää ennalleen.
Ja ihan sama juttu on naisen ollessa kyseessä.
Eronnut vl ei voi mennä uudestaan naimisiin jonkun muun kanssa, ei mies eikä nainen.
Siis nimen omaan menee naimisiin ei uskovaisena, kun menee naimisiin toisen kerran.
samalla tavalla takaisin kuin mieskin, jos on eronnut ja avioitunut siinä välillä?
Ei vl-piireissä suhtauduta mitenkään eri tavalla näissä jutuissa sukupuolen perusteella.
En tiedä kuin miehiä, jotka ovat menneet uudelleen naimisiin ja myöhemmin sitten tehneet parannuksen,
Ei vl-piireissä suhtauduta mitenkään eri tavalla näissä jutuissa sukupuolen perusteella.[/] Mutta en usko että suhtautuminen naisiin on erilainen kuin miehiin.
Mulla vaan on jäänyt itselle jotenkin inhottava olo näistä uudelleen naimisiin menneistä miehistä. Tiedän 2 tapausta. Molemmissa ensimmäistä vaimoa haukutaan "hulluksi akaksi". Mielenterveysongelmia oikein liioitellaan ja tuodaan esille. Ja kuitenkin molemmissa tapauksissa miehet ovat kohdelleet ensimmäsitä vaimoaan huonosti. Toinen petti vaimoaan työmatkoilla (aina sama tää toinen nainen, ja nyt sitten uusi perhe tämän "toisen naisen" kanssa ja eletään uskovaisena), en kyllä ihmettele jos ensimmäisen vaimon mielenterveys alkoi reistailla, varmasti oli epäilys olemassa, ja jos työmatkoja vielä paljon ja vaimo ison perheen kanssa kotona, niin huh.
Toisessa tapsuksessa mies eli omaa elämäänsä perheestä välittämättä. Tarkemmin en tiedä vaimon ongelmista, onko niitä edes, onko keksitty, että olis ollut hyväksyttävämpää erota. Miten voi sitten jättää lapset niin sairaalle vaimolle?
Anteeksi jos on jotenkin arvosteleva sävy viestissä. Muuten vl:t on mukavia ja varmasti pettämisjuttuja on vähemmän kuin ei vl:lla ja avioliitot muutenkin tasapainoisempia (ei alkoholia ja perhe-elämää pidetään tärkeämpänä jne.), mutta nämä jutut on jotenkin niin rumia ja inhottavia, että vaikea olla suhtautumatta arvostelematta. Tulee vieläki oikein inhottava olo kun ajattelen tätä ensimmäisen tapauksen miestä, joka on työmatkoilla jatkuvasti pettänyt vaimoaan ja sitten käynyt perheen kanssa seuroissa oikein malli-isänä.
Mun on siis ei vl:na vaikea hyväksyä näiden miesten uusia avioliittoja. En ole niin anteeksiantavainen kuin vl:t.
Kai sinä tiedät.... voimme käyttää kortsuja, voimme harrastaa sellaista seksiä jossa siittiöt eivät pitkälle pötki. Näin ajattelisin tällä hetkellä....
ei me vl:t kyllä voida käyttää kortsua!
JA KATINKONTIT!
varmasti joku/monet käyttääki mutta ei sitä sais käyttää!
asioita kuin ei-vl kunhan "omat" ei huomaa eikä tiedä!
että avioero on suuri häpeä? tiedän ainakin tapauksen jossa eron jälkeen äiti suljettiin koko yhteisön aj perheen ja suvun ulkopuolelle julmasti, koska oli tällaista anteeksiantamatonta suurta häpeää perheelleen tuottanut. kuka tietää mikä siinäkin ollut taustalla, ei varmaan ihan kevyesti kukaan suurperheen äiti lähde ja jätä yli kymmentä lastansa isän hoiviin...
eli miten suhtaudutte asioeroon ja miten sen kanssa meneteltäisiin?