Mitä haluaisit arvostelematta kysyä lestadiolaisilta? (ov)

että tällä P-Pohjanmaalla suhtaudutaan hyvin negativisesti lestadiolaisiin. Olen muualta muuttanut, ja tuntuu siltä että heistä puhutaan hyvin paljon pahaa. Olen kuullut kokemuksia "tulimeri"-uhkailuista, heidän ns. hyvä-veli järjestelmästään ja koulukiusaamisestaan.



Itse en oikein ymmärrä näitä useita eri uskonlahkoja. Ne ovat aivopesua mielestäni. Pienestä pitäen opetetaan, että tämä oppi on ainut oikea ja muuta ei kannata miettiä.

Tosin itse suhtaudun kaikkiin hihhuleihin negatiivisesti.

Tämä on minun mielipiteeni, USKOON EI SYNNYTÄ, vaan uskoon tullaan, kun on tarpeeksi vanha ymmärtääkseen uskon asioita. SIKSI minun mielestäni kaikki lapset pääsevät taivaaseen...



(Siksi minun mielestäni).....TARKOITAN siis kaikki lapset pääsee!!!



T.45

tiedän vl isän, jolla on avioliiton ulkopuolinen lapsi....eli syrjähypyn tulos!



joten vl joukossa on myös moneen junaan ja monelle asemalle! :)

Ei taida ihan olla täysin alkuperäisessä kunnossa enään? Tainnut muuttua paljonkin alkuopeista (perustajan opeista).....



USKO ei saa muuttua!!! Silloin ollaan leveällä tiellä.

Mää olen tuntenut monta lestadiolaisperhettä. Ollut lestadiolaislasten ystävä jne. Mulla on ensimmäisenä se mielikuva että he ovat todella mukavia, ystävällisiä, aina iloisia jne. Etenkin vanhemmalla iällä (yli 18v), opiskelukavereina oli monta lestadiolaista ja he olivat todella mukavia ja osasivat ottaa huomioon muiden tunteet. Eivätkä todellakaan tuominneet vaikka jossakin määrin erilainen elämäntapa olikin.

Itse en taas tajua sitä että miksi pitää heti epäillä että ihminen on lestadiolainen jos tekee/saa lapsia vuoden-kahden ikäerolla. Kyllä muutkin ihmiset haluavat paljon lapsia, ei se aina siitä uskonnosta ole kiinni.

kenelle kommentoit?

Hirmusesti olette kirjotelleet hyviä kysymyksiä.

En muista kaikkia kysymyksiä, mutta haluaisin antaa jonkinlaista suuntaa meidän ajtusmaailmaamme. En kirjoita suoranaisia vastauksia, mutta ehkä teidän on helpompi päästä jyvälle vakaumuksista, jotka askarruttavat mieliänne.Toivon että asiat aukeavat oikeassa valossa.



Se mikä ohjaa elämäämme on pyhähenki. Haluamme pitää omantuntomme puhtaana. Sen takia on tärkeää pitää tunto puhtaana, jotta pääsisi kerran taivaaseen. Me olemme täällä matkalla taivaan kotiin. Meidän elämässämme on siis hiukan toisenlainen ulottuvuus kuin monella tämän maailman ihmisellä. Tunnemme sydämissämme taivasikävää. Se on meidän määränpää, ja siksi haluamme elää välttäen synnin houkutuksia. Teemme syntiä joka päivä, emmekä ole ollenkaan parempia ihmisiä kuin muut. Se synti tarttuu aina. Siksi saarnaamme syntejä anteeksi toisillemme Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jos ei hoida omaatuntoaan, se voi paatua, silloin voi tulla synnin luvallisuus ja vieraantua uskomisesta. Nämä asiat joita me pyrimme välttämään, kuulostaa listauksilta, mutta sitä ne eivät ole, sillä monen asian tekemättä/kokematta jättäminen suojelee meitä vaaroilta joutua epäuskoon. Emme halua siis antaa pahalle pikkusormea... Vaikka se tuleekin monesti ojennettua.



Pikkuisen vastailen kysymyksiin:



Suhtautuminen uskonsa kieltäneisiin tulisi olla rakastava. Koen omien vanhempieni olevan suuresti huolissaan, mutta syvästi rakastavan sisaruksiani, jotka eivät ole lapsuuden uskossa. Myös itselläni on toivo heidän puolestaan, että saisivat palaamisen armon.



Jeesus on asettanut lapsen uskon esikuvaksi. Uskomme että kaikki lapset ovat Jumalan omia, ja pääsevät taivaankotiin. Jokainen saisi tosiaankin miettiä kohdallaan sitä, minkälaisen käsityksen lapsellensa luo noista tulimeristä. Itse olen kertonut 5-vuotiaalleni, että kaikki hänen pienet ystävänsä ovat myös Jumalan lapsia.



Homoista: Uskoisin näin että tätä suuntausta on aivan samalla lailla meidän seurakuntamme keskuudessa, mutta näinollen ei eletä siinä synnissä. Siis tämä on raskas risti kannettavaksi asianomaisille. Tunnen suurta myötätuntoa.



Olen itse kokenut tuon ehkäisemisen kielteisyyden suurena siunauksena. Ei tarvitse kumppanin kanssa kiistellä lapsiluvuista, ajankohdista, yms. Kaikki lapset ovat tervettulleita kun perhe voi hyvin. Ja onni tosiaan kertaantuu jokaisen lapsen myötä.



Tässä jotain, mitä mieleni päällä liikehti. Meidän joukkoon mahtuu koko elämän kirjo kaikkine vaikeuksineen, mutta haluamme luottaa ja uskoa Jumalan johdatukseen. Hän näkee asiat aina parhaaksemme.

huomaatteko itse tiettyjä ristiriitoja tapakulttuurissanne vai onko kaikki teidän mielestänne loogista mitä "sääntöihin" tulee?



Ei sillä, että se olisi pahasta, että ristiriitoja olisi, eipä ne tapakulttuurin asiat varmastikaan tärkeintä ole mitä uskoonne tulee. Mutta tuleeko koskaan itse ihmeteltyä niitä "sääntöjä" vai onko niihin vain kasvettu niin, ettei niitä tule kyseenalaistettua?



Arka kysymys, mutta onko totta, ettette hyväksy masturbointia "koska siementä ei saa heittää hukkaan"? Vai onko tämä vain huhupuheita? Jos näin on niin kuinka nuoria opetetaan noudattamaan tätä "sääntöä"? Sanotaanko suoraan vai miten ihmeessä?

Minä olen lestadiolainen, Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt ja kasvanut enkä ole ikinä kuullut lestadiolaisten (vl) puhuvan tulimerestä. Siitä olen lukenut vain tältä palstalta. Kaipa se silti on totta että jossain päin on tuollainen tapa, mutta haluaisin sanoa ettei todellakaan koske kaikkia vl:ia. ja väittäisin että ne ovat aika vähemmistönä jotka opettavat lapsilleen näitä tulimerijuttuja.



Olen samaa mieltä 45 kanssa että kaikkien vl:ien pitäisi muistaa kertoa lapsilleen se, että KAIKKI lapset pääsevät Taivaaseen. Koska niinhän me uskomme. Niin me ollaan omille lapsillemme aina opetettu ja toivon etteivät he ole koskaan kenellekään toiselle lapselle muuta väittäneet.

ja kyllähän niistä puhutaankin. Mutta opetetaan myös että on tärkeää olla kuuliainen seurakunnan neuvoille vaikkei niitä ain ymmärräkään. Siksi useimmat niitä tapoja noudattavat vaikka kokisivatkin ne ristiriitaisina. Ne kun ovat kuitenkin toisarvoinen asia sen rinnalla että saa olla uskovainen. Tarkoitan, että se, että alkaa soveltaa omia "sääntöjään" ja elää eri tavalla, niin siinä on suuri vaara että lopulta menettää uskonsa kokonaan. Ja se on liian paljon menetettäväksi sen rinnalla etten värjää tukkaani.

että mitä teette jos ette haluakaan kymmentä lasta? tai että jos teille rupeaa tulemaan mielenterveysongelmia ja uupumusta ison lapsimäärän kanssa? Jos äiti ei enää haluakaan jättäytyä ehkäisyssä "herran haltuun" niin kuitatanko se aina tyyliin "luopui uskostaan" tai"sielunvihollinen sai hänet valtaansa" Miksi lakaisette nämä asiat maton alle ?

Tai sanotaanko että silloin kun lapsia ei voelä ollut tai oli pari-kolme, niin ajatus kymmenestä tuntui aika hurjalta. (Itse olen pienessä perheessä kasvanut). No mutta koska me ei harrasteta perhesuunnittelua niin elän päivä kerrallaan ja lapsi kerrallaan, nyt on seitsemäs lapsi tulossa ja onnellisena tätä vauvaa odotan. Ei ajatus kymmenestä enää kauhistuta yhtään. Ison perheen äidiksi kasvaa vähitellen, ja olen tässä oppinut että jokainen lapsi tuo tullessaan niin paljon iloa ja rakkautta mukanaan että en oikeastaan enää muista miksi se pieni perhe olisi ollut kivempi vaihtoehto itselle joskus. Tietysti siinä on vähemmän työtä ja vähemmän rahanmenoa, mutta nyt nuo tuntuvat jotenkin hassuilta tavoitteilta elämässä.

Mielenterveysongelmaa ja uupumustakin on tullut jossain vaiheessa elämää perheessämme koettua, onneksi niistä ollaan päästy. Ammattiavulla ja ystävien ja sukulaisten tuella selvittiin.

En tieedä mitä tarkoitat maton alle lakaisemisella. Usko ja elämänratkaisuthan ovat henkilökohtaisia ja omantunnon asioita. Jos kuulen että joku ehkäisee kun ei halua enempää lapsia niin toki huolestun ja tulen surulliseksi. Mutta ei se nyt automaattisesti tarkoita että on heti luopunut uskostaan. Kaikkihan me sorrumme syntiin, joka päivä.

että mitä teette jos ette haluakaan kymmentä lasta? tai että jos teille rupeaa tulemaan mielenterveysongelmia ja uupumusta ison lapsimäärän kanssa? Jos äiti ei enää haluakaan jättäytyä ehkäisyssä "herran haltuun" niin kuitatanko se aina tyyliin "luopui uskostaan" tai"sielunvihollinen sai hänet valtaansa" Miksi lakaisette nämä asiat maton alle ?

Ainakin jos kysyy toiselta vl:ltä neuvoa, se on että ongelma pitää hoitaa muulla tavoin. Eli hankkiutua terapiaan tms, mutta ehkäisy ei ole ratkaisu. Näin valitettavasti on.

Mielestäni tuollainen peloittelu ei ole oikein. (Olen vl.) Minä olen sanonut sukulaislapsilleni, että koskaan ei saa sanoa toisille, että sinä et ole uskovainen tai että sinä et pääse taivaaseen. Jokainen lapsi on uskovainen.

Minä olen vasta aikuisena kuullut tulimeri-jutuista ja olin järkyttynyt. Meillä kotona ei koskaan puhuttu tulimerestä enkä koskaan sanonut kavereilleni, että sinä et pääse taivaaseen.

muille, että ei-uskovaiset lapset heitetään tulimereen. Onko se oikein, että he saavat pelotella muita lapsia tällaisella asialla. Meidän tyttö ainakin pelkäsi tosissaan kun luokkatoveri tällaista kertoi. Pelotteletteko te ensin omat lapsenne sillä tulimerellä vai mistä on kyse?

vl:stä hyväksyy ehkäysyn lääketieteellisistä syistä, myös mielenterveysongelmat kuuluvat näihin.



Minulla ei ole asiaan mitään vahvaa kantaa, mutta itse olen erityisen onnellinen lapsesta joka syntyi ns. katastrofitilanteeseen joka tuolloin perheessämme vallitsi. Asiat ovat nyt hyvin ja olen jälkeenpäin miettinyt olisivatko ne paremmin, tai olisiko silloin selvitty paremmin jos olisi ehkäisty. Olen tullut siihen tulokseen että ei olisi. Onneksi meillä on tämä lapsi jonka syntymä olisi pitänyt estää (muutamien ammatti-ihmisten kehoituksesta).

Joku kysyi, miksi vl:t eivät puhu muille uskosta. Suoralta kädeltä en osaa tuohon vastata. Aina ei vaan ole helppo puhua. Eräs opisk. kaverini oli sitä mieltä, että aina pitäisi heti sanoa, että on vl. Eihän kukaan muukaan esim. esittele itseään: Hei! Olen Siiri ja olen lesbo. :D

Joillekin omasta uskostaan tulee kerrottua aika pian tapaamisen jälkeen, toisille taas ei. Usein tulee ajateltua, että kyllähän nuo varmasti on jo huomannut, niin ei sitten tule "varmistettua". Usein olen myös kokenut ennakkoluuloja (kuten tälläkin palstalla huomaa!) vl:ia kohtaan, joten senkin vuoksi tuntuu hankalalta kertoa asiasta.



Sitten tuosta masturboinnista. En pysty sanomaan, mitä muut vl:t sanovat siitä, mutta minä en sitä tee, koska en koe sitä tekoa oikeaksi.



Mukava, että kerrankin on tälläinen ketju, jossa puhutaan asiallisesti!

Joka tieten tahtoen syntiä tekee SENKIN JÄLKEEN kun on oppinut tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään lunastusuhria syntien sovittajaksi!!!!!



Tämä on totista totta!



Itse en alkaisi antamaan sisarelleni/veljeleni anteeksi hänen tekemäänsä syntiä, EI OLE minun tehtävä!!!! Tuolla elämänkatsomuspuolella joku oli kirjoittanut et raamatussa on maininta "löytyykö uskoa maanpäältä" SEKIN on totista totta!

Eli jossain tilanteessa opetuslapset kysyivät Jeesukselta, että riittääkö, kun antaa anteeksi 7 krt. Jeesus vastasi "ei 7 vaan 70 kertaa 7" eli aina kun toinen sitä pyytää.

Joka tieten tahtoen syntiä tekee SENKIN JÄLKEEN kun on oppinut tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään lunastusuhria syntien sovittajaksi!!!!!

Tämä on totista totta!

Itse en alkaisi antamaan sisarelleni/veljeleni anteeksi hänen tekemäänsä syntiä, EI OLE minun tehtävä!!!! Tuolla elämänkatsomuspuolella joku oli kirjoittanut et raamatussa on maininta "löytyykö uskoa maanpäältä" SEKIN on totista totta!

T: 66