Yksinäisten ketju

Olen sairaseläkeläinen, pian 40 v, pääkaupunkiseudulta. Kolmesta lapsesta nuorin on päivähoidossa, koska sairastan vakavaa masennusta. Yksinäisyys johtuu lähinnä siitä, että ystävät ovat jääneet sairastelun myötä, harva ymmärtää tilannettani. Olen ollut yli 20 vuotta työelämässä, ja suurin osa sosiaalisista suhteista oli siellä. Kesällä olisi tarkoitus palata töihin, 2 vuoden kotona olon jälkeen. Saa nähdä miten käy! Yksinäisyyttä helpottaa kotona puuhailu, siivoaminen, sisutaminen, kesällä puutarhatyöt. Kun masennus on vaatinut osastohoitoa, en ole ollut yksinäinen, vaikka vieraita on ollut lähinnä mies ja lapset (harvoin). Sairaalassa tapaa kohtalotovereita, jotka eivät sano, että otat vaan itseäs niskasta kiinni! En makaa sängyssä, teen kotityöt ja hoidan lapset, mutta en uskalla lähteä kotoa pois muuta kuin ulos lasten kanssa tai kauppaan. Välillä on toki parempia kausia.

Olen 3 vuotiaan lapsen yksinäinen äiti, 32 v. Työpaikkani on pieni yhteisö jossa on vain naisia, kaikki joko ydinperheellisiä tai lapsettomia. Ystävissäni ei ole eronneita. Illat, viikonloput, juhlapyhät, vapaa-ajat jne. olen melkein kaiken ajan kahdestaan lapsen kanssa. Toki käymme teatterissa, lastenkonserteissa jne., mutta kahdestaan. Ex jäi reissutyön perässä pysyvästi ulkomaille ja näkee lasta n. kerran vuodessa. En pidä ravintolailloista, yksin harrastamisesta, enkä tutustumisesta netissä (koskee sekä uusia ystäviä että miehiä, joihin en enää halua tutustua). Joskus tunnen että olen muuttunut näkymättömäksi kaikille muille paitsi lapselleni. Vain äitinä olen oikeasti olemassa. Työntekijänä olisin nopeasti korvattavissa jollain toisella ja ystäväporukassa olen pariskunta-illanviettojen ulkopuolinen.

tossa oiskin ideaa laittaa pakkakunta näkyviin..

Mites olisi, jos kutsuisit naapurit kylää kahville tervehdysmielessä. Molemmin puolin huoneistoasi asuvat seinänaapurit. Näin voi esim. tehdä ranskankielisillä kulttuurialueilla.

"Mites olisi, jos kutsuisit naapurit kylää kahville tervehdysmielessä. Molemmin puolin huoneistoasi asuvat seinänaapurit. Näin voi esim. tehdä ranskankielisillä kulttuurialueilla."

kiitos avusta, ja niin mä olenkin, mutta asun vaan erittäin eläkeläis-painotteisessa talossa :) ei siinä mitään etteikö vanhempikin seura kelpaisi, minulla onkin tuttavissani vanhempia ihmisiä mutta "elämän rytmissä" on täten myös eroja, jonka takia tapaamisetkin on harvempia. ja kaipaan myös vanhoja ystäviäni muistuttavia, oman henkisiä ihmisiä. ehkä olenkin kranttu,,,

niin, taitaapa yksinäisyyden tunne olla tavallaan myös kimppu monia haikeita tunteita luopumisesta; omista vanhemmistaan luopumista, lapsuuden unelmista ja turvasta luopumista jne.

Löysin tämän ketjun kovasti myöhään, mutta jos luet tai joku muu seuraa kaipaava tänne löytää...Minulle kävi myös niin, että kun jäin lasten synnyttyä kotiin, niin kaveri-ja ystävyyssuhteet jäivät. Pitkään olen ihmetellyt syytä, koska olen itse kyllä yrittänyt pitää yhteyttä. Tulee väkisinkin mieleen, etteivät ne sittenkään olleet oikeita ystäviä. Ja välillä mietin myös, että teenkö itse jotain väärin. Lapseni ovat ihania ja onneksi on myös ihana mies, mutta kyllä kaipaisin muutenkin aikuista seuraa ja ystävää, jonka kanssa voisi jutella ja tehdä asioita. Kokeilenkin nyt löytää kavereita tätä kautta...asun Helsingissä.