Onko väärin huudattaa 8kk lasta sängyssään?

Mutta pyysin jo ekassa viestissä ettei moitittaisi enempää kun on jo niin paha olla!!



Olen niin pahoillani lapseni puolesta että sillä on näin vitun paska äiti joka ei edes osaa rauhottaa kunnolla nukkumaan sänkyynsä!! Tässä on yritetty vaikka mitä, mutta ei oel musiikit tai muutkaan tehonneet. Mulla ei ole ollut muuta enää kuin huudatus, kun tuntuu että hakkaan kohta pesäpallomailalla seinään kun itkettää ja hajoaa pää väsymyskestä!



Kyllä se mustakin olis kiva jos mulla olisi superhelppo lapsi

En huomannut, että kukaan olisi kehottanut sua turhaan lääkitsemään. Kokeile auttaako Panadol. Minunkin mielestäni se nestemäinen. Jos se rauhoittaa lapsen, tarkoittaa se, että lapsi itkee kipuansa. Sitten täytyy selvittää kivun syy. Jos Panadolista ei ole apua, unohda lääkitys, itkun syy on jossain muussa kuin kivussa. Ei yksi "turha" lääkityskerta aiheuta vahinkoa. Mieluummin minä sen tekisin, kun jatkaisn huudattamista.



Minustakin asenteesi on se, että yrität hakea täältä lupaa huudattamiselle. Minunkin mielestä huudatus on väärin. Toki jos olet hermojesi ratkeamispisteessä, niin silloin jätät lapsen yksin sänkyynsä huutamaan, ja menet purkamaan pahan olosi johonkin muuhun huoneeseen. (Mieluummin tietysti vähän kevyemmin keinoin kuin pesäpallomailalla).



Joku syy tuolla itkemisellä on. Se syy ja helpotus siihen sinun täytyy nyt jotenkin rauhallisesti yrittää löytää. Mistä tiedät, että lapsella ei ole allergioita? Onko ne testattu ja miten? Miten muuten lapsesi tilaa on tutkittu? Nukkuuko lapsi päivällä hyvin päiväunia? Oletko yrittänyt laittaa lapsesi aiemmin/myöhemmin nukkumaan.



Ja ihan vielä selvennyksen vuoksi, en usko, että meillä kaikilla muilla on ollut "superhelppo" lapsi. Uskoisin, että useimmat tähän ketjuun vastanneet kirjoittavat nimen omaan omien kokemuksiensa pohjalta. Meillä syyt univaikeuksiiin ovat löytyneet allergiasta.



Ja minäkin pyydän, että se copy-pastaaja lopettaa noiden jumalattomien pitkien sepustuksen liittämisen. Linkitä, jos todella koet sen tarpeelliseksi.

Täällä vähän samanlaista, itse olen itkenyt pari viimeistä päivää väsymystäni! Tänään vähän parempi päivä...



En osaa neuvoa mitenkään, mutta en huudattaisi sängyssä. Laittaisin korvatulpat ja ottaisin syliin huutamaan ja nukahtamaan ja katsoisin itse vaikka telkkaria samalla etten ärsyyntyisi itkusta. Ehkä yrittäisin antaa lisäksi maitoa tuttipullosta.

et ole paska äiti. älä kuuntele saamiasi moitteita, niitten kirjoittajat eivät tunnu älyävän mistä on kyse lapsesi kohdalla. lapsesi käyttäytyminen kuulostaa aivan samalta kuin meidän, 7kk ikäisen. kerron nyt, millainen meidän muksu on ja miten saan hänet nukkumaan, toivon että tästä olisi jotain apua sulle! ja vaikka et saisikaan mitään vinkkiä miten saada lapsesi nukahtamaan, niin ainakin tiedät että sinulla on kohtalotoveri. :)



ensinnäkin, jos hermostut ja alat huutaa lapsellesi, niin silloin todella oli aivan oikea ratkaisu laittaa hänet sänkyynsä huutamaan yksin, että mitään pahempaa ei ehtinyt tapahtua, että et esim. ravistellut häntä. tiedän tunteen, kun hermo menee väsyneenä yöllä itseltä, ja alkaa ääntä korottaa lapselleen, vaikka tietää että ei lapsi tahallaan huuda! väsymyksestä se johtuu.



niin, meidän lapsella nukutus menee niin, että syötän hänet sylissä hämärässä huoneessa ja hän nukahtaa syliin. joko rinnalle itsekseen tai sitten "hyssytän" sylissä niin kauan että on tarpeeksi syvässä unessa. syvän unen huomaan siitä, että tutin imeminen rauhoittuu noin 4 imaisuun kerrallaan, jos imaisee tuttia 10 kertaa, vaikka on aivan rauhallinen ja vaikuttaa nukkuvan, niin lapsi ei ole silti syvässä unessa. kuulostaa uskomattomalta, mutta on totta :DD sitten lasken lapsen varovasti sänkyyn, ja jos on tarpeeksi unessa, niin ei herää siihen. usein kuitenkin havahtuu tässä laskuvaiheessa ja alkaa huitoa ja potkia ja huutaa, jolloin nukutus aloitetaan alusta, jippijaijee! :DD Monina iltoina nukutusrumba saattaa kestää tunninkin.



meidänkin muksu herää monta kertaa yössä syömään, ja välillä ihan muuten vaan. kun huuto alkaa yöllä, niin tissillä saan hänet rauhoitettua. ja sylissä hytkyttämällä ja takapuolesta hieromalla niin että koko lapsi hytkyy sylissä, mutta se rauhoittaa. mutta tosiaan yliväsyneenä meidänkin lapsi on todella vaikea nukutettava! toisinaan onkin vaikea tulkita lapsen käytöksestä milloin on väsynyt. meidän muksulla se menee pikemminkin niin, että mitä väsyneempi on, niin sen virkeämmältä vaikuttaa ja touhuaa ja ääntelee paljon. mutta jos itse on todella väsynyt kun on monta kuukautta jo valvonut, niinkuin sinäkin ap vaikutat olevan, niin kukapa sitä väsyneenä on skarpeimmillan tukitsemaan lastaan. ei kukaan.



joo, kirjoitukseni on sekava, kun niin harvoin -jos koskaan- kirjoitan millekkään keskustelupalstalle, mutta nyt oli pakko kirjoittaa! voimia sulle ap ja jaksamista!!! toivottavasti sinulla on puolisosi tukena, tai äitisi tai joku muu, joka voisi välillä valvoa lapsesi kanssa öitä, että saisit nukuttua!

Ensinnäkin sinä et ole paska äiti! Väsynyt ja ärtynyt varmasti, muttet huono äiti.



Voisiko isä hoitaa yhden yön kokonaan? Saisit nukuttua kokonaisen yön, minulle ainakin auttaa edes yhdet kunnon unet ärtyneisyyteen.. Jos ei isä, niin vie vauva yökylään mummolaan, kaverille tai jollekin muulle luotettavalle hoitajalla. Hyvien unien jälkeen jaksat taas paremmin miettiä ratkaisua ongelmaan. Ja kyllä tuon ikäisen voi jo viedä yökylään, vaikka täällä niin monet ovatkin ehdottomasti sitä mieltä ettei alle vuoden ikäistä saisi erottaa äidistään edes yhdeksi yöks.



Voisiko syynä olla eroahdistus? Meillä siis 9kk vauva ja eroahdistusta melkoisesti... Vauva ei haluaisi nukkumaan kun kokee sen pitkänä erona äidistä. Neuvoa en oikeastaan osaa, meillä ei tilanne ole noin paha, vaikka monta kertaa yössä herätäänkin. Mutta hermoja se vaatii, kun väsyneenä yrittää vauvaa tyynnytellä. Voimia ja jaksamista toivottelen!!

Meillä taisi olla silloin 8-10kk iässä juuri tollanen rähinäjakso. Tai se rähinä ja itku alkoi heti kun minä hävisin jonnekin, vessaankaan en päässyt ilman huutoa, vaan minun piti olla koko ajan vauvalle läsnä. Nukahtaminenkin vaikeutui just silloin, vaikka meillä aina ollut hyväuninen vauva. Tosin konttaamisen opettelut ym tuli siihen kans ja sotki hieman unia. Mut kun vauvan laittoi omaan sänkyynsä niin itku oli tosi kauhea. Me tehtiin niin että ei kuitenkaan itketetty ihan holtittomasti, vaan pienen väliajoin käytiin rauhoittelemassa ja kun rauhoittui niin sit vaan takasin sänkyyn(nostettiin syliin tai tassutettiin). Muutaman kerran tätä ja nukahti sitten.

Meillä ei ihan noin pahaa huutamista, mutta nukkuminen ei ole helppoa. Vastauksena kysymykseesi sanoisin: Ei ole. Kunhan huudattaminen on "kohtuullista".Hirveän hyvin en osaa perustella, mutta näin meillä toimitaan. Joskus saa pienen pätkän huutaa ihan rauhassa. Ei se vielä tarkoita, että vauvan viesteihin ei vastata, ja vauva kokee jääneensä heittelle. Siis minun mielestäni.



Mikä sitten auttaa? Meillä saa maitopullon sänkyynsä. Rauhoittuu sen kanssa mukavasti. Yleensä ehtii nukahtamaan samalla, kun maitoaan juo. Jos näyttää vaikealta, annan puolen-tunnin päästä lisää maitoa sylissä. Tilanteesta riippuen silittelen päätä ja taputtelen pyllyä tai pidän suhteellisen tiukasti kiinni aloillaan (silloin kun on todella ärtynyt ja sätkivä). Jos ei mikään muu tehoa, niin kanniskellaan sitten viimeisenä keinona sylissä pitkin kämppää.



Noissa yöheräämississä pyrin noudattamaan mahdolisimman minimalistista linjaa. Ensin paijaus päälle, toisella kädellä alaselästä/takapuolesta paikallaan pitäen. Joe ei tehoa, niin sitten tutti. Seuraavaksi taas pullo sänkyyn. Vasta viimeisenä keinona lapsi pois sängystä syliin.



Ja vielä siitä huudattamisesta: Oman kokemuksen mukaan silloin, kun äidiltä palaa hermo, on parempi antaa lapsen hetken huutaa itsekseen. Vaikka vaaraa varsinaisesta väkivaltaisesta käyttäytymisestä ei olisikaan, lapsi vaistoaa vanhemman hermostuksen, ja hermostuu itse entistä enemmän.



Näin meillä toimitaan. Kivittäkää minuakin rauhassa. En välitä.

ON

Esimerkiksi silkkaa väsymystään. Jos vauva itkee ollessaan umpiväsynyt ja kuitenkin rauhoittuu parhaiten omaan sänkyyn, niin miksi häntä pitäisi esim kantaa, jos hän ei siinä viihdy?

Tarpeeksi kun huudattaa, niin lapsi nukahtaa sänkyynsä sitten.. en vaan jaksaisi aina samaa rumbaa. Ja aina sama juttu, kun huuto alkaa just sillon kun lasken sänkyynsä.

No mitä sää lasket vauvan sänkyynsä...miksi et pidä sylissä tai vieressä?? Asia on hyvin yksinkertainen.

Ensiksikin kaikki väsyy tuollaiseen heräilyyn ja huutamiseen. Itse olen joskus toivonut lapseni tippuvan sängyltä ja kuolevan kun en jaksanut enää sitä jatkuvaa itkua ja yöheräilyjä. Jos tekee mieli käydä käsiksi, laske vauva muutamaksi minuutiksi oman sänkyyn huutamaan ja rauhoitu itse toisessa huoneessa.



Kokeile ensin kipulääkettä. Voihan olla, että jostain syystä maha on kipeä esim. lievä maitoallergia.



Jos kipulääke ei tehoa, käytä allergiatutkimuksissa. Meillä yöheräilyjen ja -itkun syyksi osoittautui juuri allergiat. Kun ne löydettiin, taivas aukeni.



Jos aikaisemmista neuvoista ei ole hyötyä, teillä on vain sitten vauva, jonka on vaikea nukahtaa. Nuorimmaisellani on tämä ongelma. Hän on nyt yli vuoden ja silti yöunille meneminen on todella vaikeaa. Parhaiten auttaa kun on selkeä päivärytmi, ulkoillaan kaksi kertaa päivässä ja iltarutiinit toistuu samanlaisina. Vuoroiltoina laitetaan miehen kanssa nukkumaan niin, että maataan meidän vanhempien sängyssä ja siinä sitten silitetän selkää ja ollaan niin kauan kunnes nukahtaa. Tunnista puoleentoista menee joka ikinen ilta eikä ole tehoa vieko myöhään vai aikaisemmin.



Jos imetät, koita nukuttaa rinnalle. Myös unimaito tuttipullosta voi rauhoittaa. Jos auttaa yöllä, niin surutta annat maitoa silloinkin.



Vuorotelkaa öitä. Jos mies käy töissä, hän saa nukkua kaksi yötä peräkkäin ja sinä yhden toisessa huoneessa korvatulpat päässä.



Tiedän mitä on olla todella väsynyt. Silloin ei aina jaksa nostaa edes lattialta pudonneita tavaroita ylös ilman itkua saatika sitten lähteä hakemaan apua uniongelmiin. Vaikka se tuntuu nyt tosi raskaalta, se voi osoittautua kullanarvoiseksi. Voimia!

väärin huudattaa, on sitten ihan minkä ikäinen tahansa. Ei sillä huudattamisella mitään voiteta, häviät voi paljonkin.

Minä huomioin esikoiseni ihan heti kun alkoi itkeä, vaikka vessassa olisin ollut niin kesken jätin ja tulin hellimään lastani. En antanut siis itkeä ja pidin hyvänä. Seurausko? Lapsi on liki 4-vuotta ja on sellainen itkijä ja valittaja, ettei toista. Ihan selvää tekoitkuakin vääntää, vaikka huomiota saa muutenkin paljon sekä syliä että halauksia. Tällainen on ollut jo pitkään ja uhmassa paheni, vaikka enää ei olekaan kovaa uhmakautta menossa.



Nyt toinen vauva ja hän itkee paljon vähemmän kuin esikoinen, mutta joudun välillä komentamaan esikoista kovastikin kun vauva on sylissä ja itkee. Kuinkahan kuopus tuosta sitten kärsii?