Lue keskustelun säännöt.
Minä en koskaan edes halua omaa asuntoa.
20.01.2011 |
Asun ennemmin vuokralla. Tietää että rahat riittää vuokraan, ei ole lainataakkaa ahdistamassa, voi muuttaa kun huvittaa.
Ja kun monet perustelevat oman asunnon hankintaa sillä, että sen voi myydä tai vuokrata kun huvittaa (saa sijoituksensa takaisin), niin ehkei kaikilla ole tarvetta omistaa moista palloa nilkassa.
Asun mielelläni kerrostalokämpässä, jossa huollot ja rempat tekee joku muu kuin minä. On pyykkituvat ja kerhohuoneet, kulut kuuluvat vuokraan.
Kommentit (33)
Jos nyt kysyttäisiin että haluatko omistaa tämän asunnon jossa nyt asut, ja maksaa vähemmän asumisesta vastikkeen muodossa niin vastaus olisi ihan takuuvarmasti kyllä.
Hän ei siis halua sitä asuntolainaa, eikä maksaa asumisestaan näin enemmän. Asunto kelpaisi todennäköisesti.
mutta voisin kuvitella, että jos oma nykyinen vuokra-asuntoni tulisi myyntiin, niin selvittäisin mahdollisuuteni ostaa asunto omaksi, mutta tietenkin niin, että maksan asunnon ja siihen liittyvät muut hoitokulut eli sen vastikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vain olen asunnonomistaja sen takia että aion saada asunnon maksettua jossain vaiheessa (ehkä ollessani 45 -v, nyt 28-v)jonka jälkeen lainanlyhennyksiin käytettävä summa jää muuhun. Voin vähentää työtä, tai matkustella tai vaikka myydä asunnon ja muuttaa pienempään ja voitolla voin jäädäkin jo aiemmin eläkkeelle. Lisäksi haluan ehdottomasti jättää lapselleni jotain konkreettista perittävää. Lisäksi maksan tällähetkellä omistusasunnosta vähemmän kuin naapurini joka asuu täsmälleen samassa asunnossa, mutta vuokralla. Lainanlyhennys + korko + yhtiövastike on yhteensä 1300 euroa kun naapuri maksaa vuokraa 1480,00 euroa.
Mielestäni omistusasunnossa asuminen on vain niin monesta syystä paljon järkevämpää, etten harkitse hetkeäkään vaihtoehtona vuokralle muuttamista.
Asun omistusasunnossa ja kaipaan vuokralle takaisin.
Se oli niin huoletonta ja helppoa. Ei tarvinnut stressata mistään ja kaikken vähiten välittää mistään mitään. Ja muuttamaan pääsi heti kun halutti. Omistusasunnosta muuttaminen on paljon vaikeampaa etenkin jos aikoo kuitenkin ostaa toisen omistusasunnon.
No, olen kyllä elämässä muutenkin sellainen, etten haali omaisuutta. Mitä "isompi" hankinta, sitä vähemmän haluan sellaiseen itseni sitoa. En omista autoa enkä turhia kodinkoneita.
Elän myös elämää päivä kerrallaan, enkä halua alituista velkaisen huolta tai tulevaisuuden organisointia. Kukin tavallaan. Itse tykkään ajatuksesta, ettei ole sinänsä minun ongelmani jos pyykinpesukone hajoaa (pyykkituvan käyttö "ilmaista") tms.
Tavoitteena ei myöskään ole "tehdä voittoa" hankinnoilla tai elämässä yleensäkään. Se, mikä sukanvarteen jää, jää ihan ilman huolehtimisia.
No, olen kyllä elämässä muutenkin sellainen, etten haali omaisuutta. Mitä "isompi" hankinta, sitä vähemmän haluan sellaiseen itseni sitoa. En omista autoa enkä turhia kodinkoneita. Elän myös elämää päivä kerrallaan, enkä halua alituista velkaisen huolta tai tulevaisuuden organisointia. Kukin tavallaan. Itse tykkään ajatuksesta, ettei ole sinänsä minun ongelmani jos pyykinpesukone hajoaa (pyykkituvan käyttö "ilmaista") tms. Tavoitteena ei myöskään ole "tehdä voittoa" hankinnoilla tai elämässä yleensäkään. Se, mikä sukanvarteen jää, jää ihan ilman huolehtimisia.
ihminen joka ei halua kantaa vastuuta mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannan vastuun itsestäni ja läheisistäni. Miksi omaisuus on vastuunkannon mittari? Pystyn maksamaan terveydenhuollon, ruoan, pitämään kotini puhtaana ja miellyttävänä jne.
Jos haluaisin auton tai asunnon, toki ostaisin sellaisen. En halua, joten miksi ostaisin? En halua lemmikkejäkään, onko sekin vastuunpakoilua?
Olen vain onnellisempi ilman älytöntä omaisuusmassaa.
Elämä on paljon helpompaa kun luopuu omistamisen pakosta, ja en tarkoita nyt vain asuntoa vaan koko elämää. Monilla kaapit pursuilevat tavaraa, on kaikenlaista "en tällä tee mitään mutta pakko vielä säästää" tavaroita, sanotaan nyt vaikka kahvinkeittimenpannuja ("varakannuja" jotka eivät sovi uuteen keittimeen), muodista pois menneitä ja liian pieneksi jääneitä takkeja, lasten leluja joilla he eivät vuosiin ole leikkineet, vanhoja koulukirjoja joissa Suomen valuuttana on markka, epämääräisiä vanhoja hajuvesipulloja jne. jne. Ihan silkkaa p*skaa jolla ei mitään tee! ;) Ja kuitenkin on niin _vaikea_ noista luopua.
Ihmisillä on joku alkukantainen tarve omistaa paljon tavaraa, ja olla kateellinen jos naapurin "rojukasa" on isompi kuin itsellä. Mutta elämä on paljon helpompaa ja onnellisempaa kun ei haali materiaa ympärille. Kun ei ole paljoa tavaraa, riittää pienempi asuntokin. Kun ei osta 10´000€ sohvaa osamaksulla vaan tyytyy 1000€ Ikean sohvaan, on elämä mukavaa kun ei tarvitse koko ajan "varoa sohvaa jota ei vielä ole edes maksettu!". Ja sama juttu jos "pitää" olla hieno uusi auto, jättikokoinen tv jne. jne.
Moni ostaa kun halvalla saadaan ja ei oikeasti mieti TARVITSEEKO tätä todella. ja tulos on pursuilevat kaapis ja tyhjentynyt tili. Kun elää materiaa haalimatta, niin rahaa jää säästöön ja on vara vaikka matkustella, mikä nyt itseä kiinnostaakin. Ja kun elää noin, alkaa sit mitä on _pakko_ omistaa se asunto missä asuu? Me päädyimme siihen että ei ole. On vaikea selittää miksi, se vaan on se juttu ettei halua sitoutua moiseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvällä paikalla olevasta asunnosta saa helposti pulittaa 600€/kk vuokraa ja paljon enemmänkin.
Ainakin omilla tuloillani tuollaisen vuokran maksaminen + muut menot olisi aika hankalaa pelkällä eläkkeellä.
Siksi omistusasunto, että joskus kun laina on maksettu, niin on lähes kaikki asumiskulut nollissa. Sitä odotellessa, siksi ei enää vuokralle.
Siksi omistusasunto, että joskus kun laina on maksettu, niin on lähes kaikki asumiskulut nollissa. Sitä odotellessa, siksi ei enää vuokralle.
Ei kai kukaan ole niin naiivi että todella luulee, ettei asunnossa ole muita kuluja kuin lainan lyhennys? Tiukkaa se eläkerahoilla tekee ihan omassa kodissakin asuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
29, kerrankin jollain täällä fiksuja ajatuksia omistamisesta!
Itse tajusin viimeistään kun muutin maailmalle rinkan kanssa ja palasin sieltä vuosia myöhemmin saman rinkan kanssa takaisin, että omaisuus on vain materiaa, joka ei tee onnelliseksi. Toki, on kivaa että on katto pään päällä, sänky jossa nukkua jne. mutta enää mikään materia ei ole itselle niin arvokasta, että siihen pitäisi ripustautua. Tämän takia sanon ei omistusasunnoille ja lainarahoilla maksetuille autoille ja muule kulutushysterian syöttämälle materialle. Onneksi kumppani ajattelee samoin. :) Ja miten kevyt mieli sitä asiasta onkaan.
Kun hylkää materian esim. reppumatkan ajaksi, niin sitä ei enää kaipaa sen jälkeen :) Tuo: "Toki, on kivaa että on katto pään päällä, sänky jossa nukkua jne. mutta enää mikään materia ei ole itselle niin arvokasta, että siihen pitäisi ripustautua. " on hyvin sanottu.
Ripustautua on muutenkin hyvä sana kuvaamaan imisiä, moni tarrautuu materiaan kiinni, eikä käsitä että siitä luopuminen ihan oikeasti vapauttaa...! Elämä on paljon helpompaa kun ei ole "pakko" ostaa sitä ja tätä. Ja moni tarve ostaa tulee vielä mainoksista, eli ihmisiä oikein lietsotaan kulutushysteriaan. On aika hauska katsella vierestä miten ihmiset säntäilevät kuin päättömät kanat materian perässä. Ja sitten se kun materiaa on saatu, sen menettämisen pelko jäytää mieltä. Luojan kiitos itse on vapaa moisesta kurimuksesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa muissa maissa ihan normaali tapa asua! Kai täällä on joku juttu että jokaisen miehen pitäisi se oma mökki rakentaa -ajatusmaailma?
Jos nyt kysyttäisiin että haluatko omistaa tämän asunnon jossa nyt asut, ja maksaa vähemmän asumisesta vastikkeen muodossa niin vastaus olisi ihan takuuvarmasti kyllä.
Hän ei siis halua sitä asuntolainaa, eikä maksaa asumisestaan näin enemmän. Asunto kelpaisi todennäköisesti.