Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, joka on luopunut nuoresta tai pentukoirasta?
18.01.2011 |
Jos olet joutunut luopumaan pennusta, niin onko siihen ollut joku järkevä syy? En tarkoita nyt allergiaa vaan muita syitä.
En voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, sitä kuinka paljon netissä etsitään uusia kotia ihan keskenkasvuisille koiranpennuille! Sen ymmärrän, että koirasta on luovuttava, jos jollekulle perheessä puhkeaa allergia, mutta se, että haetaan 4-5-kuiselle koiranpennulle uutta kotia "vauvan syntymisen", "ajanpuutteen", "muuton", "pitovaikeuksien" tai "töiden aiheuttaman kiireen" vuoksi, on minusta aivan kertakaikkisen käsittämätöntä! Eihän esim. 5-kuinen koira ole ehtinyt olla uudessa kodissaan kuin vasta 3 kuukautta, korkeintaan. Miksi ihmeessä otetaan koira, jos on vaikka vauva syntymässä tai ei ole muuten aikaa? Miksi ei varauduta siihen kuinka paljon koiranpentu vaatii? Ei ymmärrä, ei.
Kommentit (6)
Ottivat sekarotuisen, jossa oli kahden isokokoisen koiran rotua. Pentu veti lenkillä ja olisi vaatinut kasvattamista (yllätys). Hyväluonteinen kuitenkin. Antoivat koiran pois muutaman kuukauden kuluttua ja ottivat uduen pienen kääpiökokoiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari vuotta sitten ihan pentuna.. oli vissiin 8vko kun se tuli meille. Meillä oli kaksi lasta ja olin hoitovapaalla, jote sen puolesta aikaa oli. Koira oli ihana ja tottelevainen. Itse koulutin sen ihan pienestä ja se oli sisäsiisti jo 4kk ikään mennessä. Koira ehti olla meillä ehkä vuoden kunnes tulin yllättäen raskaaksi. Sitten kaikki muuttui... omassa päässäni ilmeisesti. Mulla oli ongelmia raskaudessa ja kauhee stressi ja väsymys. Kämppäkin vain 3h+ keittiö. Mies ja lapset eivät tehneet mitään kämpän hyväksi tms.. vaan mun piti tehä kaikki paloin loppuun. Piste i:n päälle oli kun oli raskaana ja sikainfluenssassa ja koiralle tuli yrjötauti.. aloin vihamaan koiraa ;/ huusin ja tiuskin jos se teki jotain vähänkin mikä ei sillä hetkellä miellyttänyt mua. Vauva syntyi ja oli tosi raskasta viedä joka aamu ja päivä se lenkille, kun vauvallakin oli koliikki. Lopulta tein kipeän ratkaisun ja luovutin koiran pois. Sen on nyt tässä meidän lähellä sukulaisella ja otetetaan joskus hoitoonkin sitä. Koira on mulle tärkeä ja ikäväkin joskus on mutta tää tais kuiteskin olla oikee ratkaisu, vaikka mies ja lapset mua tän takia mua hetken vihasivatkin. Koiralla on nyt mielestäni parempi koti...
syystä, että muutettiin maalta helsinkiin kerrostaloon työn takia. koira oli tottunut olemaan ulkona vapaana ym. Koin, että koiran kannalta parempi jatkaa maalaiselämää. Saikin hyvän kodin tuttavaperheestä, jossa edelleen porskuttaa nyt jo 9 vuotiaana :)
pari vuotta sitten ihan pentuna.. oli vissiin 8vko kun se tuli meille. Meillä oli kaksi lasta ja olin hoitovapaalla, jote sen puolesta aikaa oli. Koira oli ihana ja tottelevainen. Itse koulutin sen ihan pienestä ja se oli sisäsiisti jo 4kk ikään mennessä. Koira ehti olla meillä ehkä vuoden kunnes tulin yllättäen raskaaksi. Sitten kaikki muuttui... omassa päässäni ilmeisesti. Mulla oli ongelmia raskaudessa ja kauhee stressi ja väsymys. Kämppäkin vain 3h+ keittiö. Mies ja lapset eivät tehneet mitään kämpän hyväksi tms.. vaan mun piti tehä kaikki paloin loppuun. Piste i:n päälle oli kun oli raskaana ja sikainfluenssassa ja koiralle tuli yrjötauti.. aloin vihamaan koiraa ;/ huusin ja tiuskin jos se teki jotain vähänkin mikä ei sillä hetkellä miellyttänyt mua. Vauva syntyi ja oli tosi raskasta viedä joka aamu ja päivä se lenkille, kun vauvallakin oli koliikki. Lopulta tein kipeän ratkaisun ja luovutin koiran pois. Sen on nyt tässä meidän lähellä sukulaisella ja otetetaan joskus hoitoonkin sitä. Koira on mulle tärkeä ja ikäväkin joskus on mutta tää tais kuiteskin olla oikee ratkaisu, vaikka mies ja lapset mua tän takia mua hetken vihasivatkin. Koiralla on nyt mielestäni parempi koti...
lähes pari vuotta. Eli et ihan vastaa sellaista henkilöä, josta kirjoitin avaukseni. Teidän tilanteenne on kuitenkin ymmärrettävä; uusi raskaus ei ollut suunnitelmissa koiraa hankittaessa jne. MUTTA miten selittää se, että kun koira on ollut pari kuukautta, syntyy vauva ja "yllättäen" koiran hoito onkin liian vaativaa?
t. ap
raskaaksi.. en tiedä... kämppä oli kun pommi, koska muut vaan sotki ja mä olin ainoo joka yritti pitää homman kasassa. vauvasta ei ollut tietoa kun koira otettiin ja kahden jo vähän isomman lapsen kanssa se vielä meni. Uuvuin vaan täysin, kun oli tuo vaikea raskaus ja vauvan koliikki jne.. ei vaan henkisesti enää jaksanut mitään yimääräistä :( t. 4
Ehti olla meillä 2 viikkoa.
Oltiin ostamassa kanille eläinkaupassa ruokaa, kun kauppias alkoi kaupata meille pentua, se siis oli jo puolivuotias. Oltiin sattumoisin edellisellä viikolla varattu vielä syntymätön koiranpentu (oltiin siis jo pitkään harkittu koiraa).
Ihastuttiin pentuun, ostettiin se ja peruutettiin tuo varaus. Pentu kaipasi kuitenkin kotiinsa. Eläinkaupan omistajalla oli kenneli eikä pentu ollut koskaan ollut talutushihnassa, puolivuotiaana sitä oli jo vaikea saada siihen oppimaan. Lisäksi pentu oli iltaisin saanut olla sisällä ja pissiä omalle pissimatolleen - se ei meinannut millään suostua tekemään tarpeitaan ulos.
Yritimme parhaamme mukaan opettaa pentua, mutta se vain pissi matoille ja alkoi tulla vihaiseksi kävelylenkeillä, kun piti olla remmissä.
Kun pentu oli ollut meillä 2 viikkoa, törmättiin lenkillä eläinkauppiaaseen ja tämän vaimoon. Vaimo tunnisti pennun jo kaukaa - ja koira emäntänsä. Nainen itki ihan solkenaan, että kun tuo mies meni hänen koiransa myymään! Ja pentu kaipasi selvästi kotiinsa.
Pari iltaa mietittiin. Sitten vietiin koira takaisin kotiinsa, jossa se olisi onnellisempi kuin meillä. Se aiemmin varaamamme pentu oli sitten jo varattu seuraavalle... Ja niinpä meillä ei vieläkään ole koiraa.
Tästä on jo 5 vuotta aikaa.
Pitovaikeuksien vuoksi pois annettavat koirat on usein pilattu, ts. ei ole kasvatettu. Muutama tuttavani ottanut tällaisen koiran. Usea niistä niin luonnevikainen, että niitä ei voi yöllä tai yksin kotona pitää kuin häkissä. Käyttäytyvät ihan sekopäisesti, tuhoavat ja syövät kaiken.