Aikuinen ainut lapsi - äidissä kiinni
Onko teidän tuttavapiirissä aikuisia sinkkunaisia, jotka jostain kumman syystä ovat aivan äidissään kiinni? Minä tunnen erään yli kolmikymppisen, joka itsekin myöntää osin olevansa aikamoisessa symbioosissa, mutta itseäni asia jaksaa hämmästyttää. Äitinsä on hyvin voimakas persoona ja osin sen takia (säyseäluonteinen) tytär varmaan myötäileekin, mutta joku raja mielestäni olisi oltava... Esimerkkejä:
A.) Tytär on sopinut kavereidensa kanssa menoa lauantai-illalle. Äiti soittaa ja kertoo, että tarvitsee apua jonkun pilipalihomman kanssa kotona. Tytär peruu omat menonsa ja menee äidin luokse. (Isä on kotona, joka voisi auttaa äitiä myös.)
B.) Lomamatkat tehdään yhdessä, mukaan lukien pitkät ulkomaanmatkat
C.) Äidin mielestä ainut hyväksyttävä syy olla noudattamatta hänen ehdotuksiaan viikonlopun vietosta tai muusta ajankäytöstä, on työmatka tai joku muu työhön liittyvä syy.... Äiti menee aina kavereiden edelle, ilman poikkeusta.
Kommentit (6)
lapsi on 5-kymppinen ja äiti siis jo vanhus. Toki vanhaa ihmistä pitää auttaa ja tukea ja hienoa, etät näin tehdään, mutta rajansa on kaikella. Tämä tytär matkustaa joka viikonloppu 500 km äitinsä luokse, omaa elämää ei ole yhtään. Äiti odottaa ja edellyttää, että kaikki viikonloput ja lomat vietetään hänen luonaan. Ja sitten teettää tyttärellä ihan uskomattomia määriä työtä. Tämä äiti on sitä mieltä, että kaikki ruoka laitetaan itse, perunat ja juurekset kasvatetaan itse, matot pestään useita kertoja vuodessa jne. Ja sitten tämä tytär 5oo km päästä yrittää hoitaa kaiken. Musta tämä on oikeasti tosi surullista, hänellä ei ole omaa elämä lainkaan ja ei jotenkin osaa sanoa äidilleen missään asiassa ei.
tunnen! tuttavapiirissäni on eräs kohta 40v nainen, joka on koko ikänsä ollut todella kiinni äidissään, ja tulee olemaankin.Tämä mammantyttö mm. asui kotona yli kolmekymppiseksi, jonka aikana mm. äiti erosi tytön isästä, löysi uuden miehen, jolla lapsia ja kuinkas ollakaan, kaikki muuttivat yhteen asumaan =) No tämä kuvio ei ainakaan miehen mielestä kauaa toiminut, ja tyttö "joutui" muuttamaan omaan asuntoon, 100 metrin päähän äidistään =D Symbioottinen elo jatkuu vieläkin; jokaisesta pikkuasiasta soitetaan äidille, äiti on paras kaveri jne. Baari-iltoihin kysytään suunnilleen lupa äidiltä tai sitten ei kerrota jos jossain on oltu. Tällä kohta 40v tytöllä ei ole koskaan ollut kunnon poikaystävää ja vahva veikkaus on, että mmies ja perhe jäävät saamatta. että tällaista
Mä olen itse ainoa lapsi, ja ollut aika pitkiä aikoja sinkkunakin, mutta oon ollut päinvastoin melko etäinen vanhempieni kanssa. Isä on jo kuollut, ja mulle on aivan pakkopullaa käydä äidin luona pari kertaa kuussa.
Mielestäni liikaakin ottaen huomioon että miehen siskolla on mies, yksi lapsi ja toinen tulossa. Käy jatkuvasti vanhemmillaan, kertoo heille kaikki huolensa, esim. valittaa miehestään jne.
Hyväksikäyttö on tosin molemminpuoleista: anoppi saa tuntea itsensä tarvituksi kun saa hyyssätä aikuista tytärtään ja hoitaa pojanpoikaansa useita kertoja viikossa. Tytär mm. menee äitinsä luo ja äiti keittää ruoat, passailee, hoitaa poikaa ja tytär makaa sohvalla.
Minusta epänormaalia on se, että tyttö tukeutuu liiaksi vanhempiinsa eikä esim. mieheensä. Tuntuu vähsän siltä että ykkösperhe tällä tytölle on 'vanha' perhe, eikä suinkaan oma perhe.
Jopa auton rassaukset yms. hoidattaa isänsä kautta ja aina jos on jotain rempan tarvetta soittelee veljelleen... Ihan kuin eivät yhdessä miehen kanssa voisi mitään tehdä!
ja onko kiinni oleva ennemminkin äiti eikä lapsi. Toki lapsen pitäisi osata jo hätistää äitinsä vähän kauemmaksi.
Toivon, että itse osaan päästää perhoseni lentämään kun niiden aika on.