Pinnasängystä on vain haittaa!

Japanissa muuten ei ole pinnasänkyjä. Siellä vauvat nukkuu ekan vuoden vanhempien vuoteessa.



Mun mielestä pinnasängyistä on enemmän haittaa kuin hyötyä

Kyllä se meillä on ollut tarpeellinen kapistus.

Vauvaa kun ei voi jättää yksin aikuisetn sänkyyn nukkumaan esim. päikkäreitä kun kierähtää alas. Ulkona ei nuku.

Kukin tyylillään.

Parisänky seinään kiinni, jalkopäätyyn lipasto ja peitoista käärii makkaran. Ei nukkuva vauva sieltä mihinkään kieri.



Pinnasängyissä vauvat liikkuu ja möyrii ihan eri tavalla ja pääsee seisoo, kuin parivuoteessa, joka on liukasta seinää vasten laitettuna.

Ihania nää ihmiset jotka tietää kaiken - etenkin yhden lapsen kokemuksella :p



Aihetta sivuten: Meillä nukuttiin riippukehdossa reilu puolivuotiaaksi, jonka jälkeen lapsi siirtyi pinnikseen. Hyvin viintyy edelleen, 1v4kk :) Ei tarvi nukutella eikä tassutella ;)

sellainen joka on täysin kypsyny lukee valituksia netistä, että kuinka vauvan saa pinnikseen ilman taisteluita. meillä siirryttiin perhepedistä suoraan lastensänkyyn ja meillä on useampi kuin 1 lapsi.



Kun asiat voi tehdä helpomminkin. Olen iloinen, että meillä se onnistui.



t. ap

Eipä meillä ole tapana vauvaa mitenkään hytkytellä ja ravistella nukkumaan mennessä! Silloin (onneksi harvoin) kun vauva itkee, nätisti hyssytän.

Eikä onneksi itke nukkumaan mennessä. Miksi tehdä noin hankala asia jostain nukkumisesta?

Jos haluaa totuttaa lapsensa johonkin hemmetinmoiseen NUKUTTELUUN, niin oma on asia eikä tarvitse silloin valitella selän asentoa.

Meillä on kaikki lapset viety sänkyyn vauvasta asti, tutti suuhun ja hyvänyön suukko. Sinne ovat rauhallisina luottavaisin mielin nukahtaneet ilman sen suurempaa "hytkyttelyä". (Eikä varsinkaan sänkyä tulisi mieleenkään hytkytellä:D)

Joskus harvoin jos jostain syystä lapsi ei meinaa pinnasänkyynsä rauhoittua, voi istua vierellä selkä suorana ja silitellä lauleskellen vauvaa.

Jos sekään ei auta, ottaa lapsen viereensä.

90% öistä on kuitenkin meillä mennyt täysin mutkattomasti ja kaikki lapset ovat pinnasängyssä alusta asti nukkuneet eikä ole yölläkään tarvinut pahemmin heräillä kenenkään kohdalla.

Helppoa,ei taisteluja eikä itkuja. Ja mikä parasta : MEILLÄ ON OMAA AIKAA ILTAISIN EIKÄ KOSKAAN TAISTELUITA!!! :-D





Ps.Jos ap:n lapset kuitenkin vaativat hirmuisesti hytkyttelyä iltaisin,ymmärrän toki et 'pinnis' on teillä hankala. Onneksi tekin olette kuitenkin löytäneet ratkaisun ongelmaanne ja saatte hytkytellä oikein kunnolla sit vaunuissa ja kehdoissa tai sit ihan vaan TASSUTELLA eka ja ottaa lapsi viereen. :-)

(Joo-o, sori ku naurattaa.)

joku jolla ei oo elämää huutelee siel taas.. eikä se lapsi siellä pinnasängys seiso ku se nukkuu!!

kokenut pinnasänkyä hankalaksi, näin kahden lapsen kokemuksella. Hyvin ovat molemmat lapset sinne nukahtaneet, eikä ole tarvinnut seistä vieressä nukuttamassa. Niin ja ovatpa molemmat vielä olleet ihan omassa huoneessakin heti alusta lähtien.

Ja siinä vaiheessa kun ovat ruvenneet seisomaan, laskimme vain tasoa alemmaksi. Ja kun ekan kerran yritti kiivetä pois sängystä, siirsimme tavalliseen sänkyyn.



Ollaan kyllä me molemmat vanhemmatkin nukuttu hyvin =)

En oikeasti tiedä.. Jonkinsortin silitystä? Noh, meillä pinnasänky on kuitenkin ollut hyvä ostos. Poika on 2kk ikäisestä lähtien siellä nukkunut, illalla laitetaan sänkyyn, siellä oman aikansa pyörii peittojensa kanssa ja nukahtaa sit sinne.

mitään ihme pinnistappeluja. Lapset on nukkuneet vieressä tai pinniksessä. En ole kokenut että pinnis olisi ollut huono tai syyllinen mihinkään. Ei ole selkä mennyt tms.

No kai sitä kaikesta saa tappelun aikaan jos haluaa :)

Jotain vikaa on vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa, jos lapsi kokee nukkumisen noin uhkaavana asiana. Perusturvallisuus kuntoon, niin lapsi nukkuu yötkin hyvin.



Ja HUOM! en nyt viittaa huonosti nukkuviin, sairaisiin lapsiin.

Kaikki kolme nukahtaneet pinnasänkyyn ihan omineen ilman erillistä nukuttamista.

Viiden lapsen kokemuksella voin sanoa, että pinnasänky on ihan hyvä kapistus.



Meidän lapsilla ei ole ollut uniongelmia, joten tassuttelut yms. eivät ole olleet tarpeen. Lapsi on nukahtanut sänkyyn tai laskettu varovasti sänkyyn nukahdettuaan vaikkapa tissille. Pinnasänky on ollut kuopukselle hyvä "turvapaikka" silloin kun äidin ja isän petiin on ollut tulossa yöllä isompia sisaruksia.

nyt kun lapsi on kolme, hän tulee itse ilmoittamaan aamun saapuneen. Parikuisen jälkeen en ole koskaan nukuttanut, en päiväunille enkä yöunille. Ei ole ollut tarvetta "tassutteluun" tai hyssyttelyyn, saati sitten nukkuvan lapsen sijoittamiseen pinnasänkyyn. Sinne se on nukahtanut rauhallisesti itse. Ja sänkyä pitää edelleenkin turvapaikkana.



Isojen sänkyyn siirtyi noin 1v 5kk iässä ja koskaan ei ole ollut sen siirtymänkään suhteen ongelmia.



Lapsi nukkuu vieraassakin paikassa hyvin kun olemme oppineet nukkumisen jalon taidon pienestä pitäen.



Eikä pinnasängystä ole yritetty kiipeillä pois, nätisti pyytämällä sieltä pääsi. Kun unet oli nukuttu... eikä pyyntöä tullut kesken yötä.

oli ihan hyvä neljän lapsen kanssa.



En tosiaan olisi koko porukkaa nukuttanut omassa sängyssämme.



Hyvin oppivat nukkumaan heti sairaalasta tullessa pinnasänkyyn.

Veljeni kautta tunnen muutamiakin Japanissa asuvia perheitä ja kaikilla on pinnasängyt käytössä. Yksi perheistä on japanilais-suomalainen ja loput puhtaasti japanilaisia. Ihan samalla tavalla siellä on näitä perhepedin kannattajia ja pinnasänkyyn nukuttajia kuin Suomessakin.

Japanissa muuten ei ole pinnasänkyjä. Siellä vauvat nukkuu ekan vuoden vanhempien vuoteessa. Mun mielestä pinnasängyistä on enemmän haittaa kuin hyötyä

meillä kaikki lapset nukkuneet pinnasängyssä vauvasta asti sinne pariin vuoteen, MUTTA pinnasängystä on toinen laita pois ja sänky vanhempien sängyn jatkeena. Lapsi pääsee halutessaan äidin kainaloon ja tissille.

Meillä on esikoinen nukkunut täysin ongelmitta pinnasängyssä ja sittemmin tavallisessa sängyssä. Ei olla tarvittu mitään nukutteluja tai tassutteluja. Nyt kolme vuotiaana itse menee mielellään nukkumaan omaan huoneseensa, eikä todellakaan tarvitse meidän olla vieressä nukuttamassa.



Kuopus (nyt 4 kk) on hieman vaativampi tapaus, lähinnä siksi, että syö niin usein. Omaa laiskuuttani olen opettanut nukkumaan vieressä. En voi suositella. Itse nukun tosi paljon huonommin. Vaikka kuinka on leveä sänky, en saa hyvää asentoa ja niskat todellakin ovat jumissa. Jos olisin tämän tiennyt, niin olisin vienyt tämänkin vauvan vastasyntyneenä joka yösyötön jälkeen takaisin omaan sänkyyn.

Mun näkemys on tämä Pinnasänky vastasyntyneelle. Hyvin harvat vauvat rauhoittuvat sinne nukkumaan. Nukuttaja on itse vaikeassa asennossa seisten pinnasängyn vieressä. Vauvaa ei voi hytkytellä. Jos vauvan laskee alas sinne nukkuvana, se useimmiten herää. Se on yhtä nostelua ja laskemista ja hankalaa asennon vuoksi nukuttajalle. Pinnasängystä puuttuu vanhemman läheisyys ja lämpö ja luonnollinen liike (siis vanhemman aiheuttama liike patjan välityksellä). Sieltä puuttuu kaikki pienelle vauvalle tarvitsema inhimillisyys. Kun pohjaa pitää laskea alemmas, nukuttaminen käy yhä työläämmäksi. Nukuttajan selkä on kovilla. Tassuttelu on hankalaa. Kun vauva oppii nousemaan pinnoja pitkin seisomaan, nukuttaminen on yhtä tuskaa. Vauva nousee myös keskellä yötä seisomaan. Tassutusta ja sängyn hytkytystä on lähes mahdoton tehdä, ellei vanhempi taivu hyvin epäergonomiseen asentoon roikkuen puoliksi pinnasängyn yllä. Isompi vauva useimmiten alkaa huutaa ja itkeä heti kun hänet laskee pinnasänkyyn. Nukutukset ovat yhtä huutoa ja taistelua. Vanhemmat myös voivat jättää vauvan huutamaan yksinään, koska vauva on sinne teljettynä (hyvin negatiivinen puoli, pinnis mahdollistaa tällaisen käyttäytymisen). Kun lapsi vihdoin itse pääsee pinnasängystä pois, alkaa seuraava vaihe: ravailu pois sängystä ja tuntikausien juoksut ja kiinniottamiset. Vanhemmilla ei ole omaa aikaa iltaisin ja yötkin ovat katkonaisia, varsinkin, jos vauva huutaa omassa huoneessaan ja jommankumman on noustava öisin jalkeille useitakin kertoja. Esim. kehto ja vaunut ovat paljon parempia, niissä nukuttaja pääsee ihan lähelle vauvaa ja siihen saa hytkyttelyä mukaan. Mä päätin jo ennen esikoisen syntymistä, että meillä ei tule olemaan tuollaista. Ei vauva-aikana eikä vanhempana. Vauva viereen öisin ja se oli siinä. Helppoa, ei taistelua eikä itkuja. Sänky oli tarpeeksi leveä, niin kaikki sai hyvän asennon, ei menny niskat jumiin eikä vauvan liike häirinny. Vauva ei huutanu iltaisin eikä öisin ja me saatiin vielä kahdenkeskeistä aikaa olohuoneessa, ku vauva oli helposti käyny nukkuu, ei ees huomannu, että poistuin vierestä, ku iltaisin nukahti. Nyt vanhempana nukahtaa hyvin omaan sänkyyn, kun oon vieressä. Nukkuu vielä meidän makkarissa. Ja meillä on omaa aikaa iltaisin eikä koskaan taisteluita!!!

eikä kukaan kolmesta lapsestani ole pinnistä tarvinnut, äidin valinta, ja aivan niin mahtava.

Hoksatkaa hyvöt ihmiset tämä!

ja hyvin esikoinen nukkui siellä. eikä yrittänyt koskaan kiivetä pois. Ja kun siirtyi isompien sänkyyn ei kertaakaan ole sieltä juoksennellut pois, vaan jäänyt nätisti sänkyyn. Ja ei tarvii nukuttaa, viedään sänkyyn, hyvät yöt ja nukahtaa itse.

Kuopus nukkui parit eka viikkoa mun vieressä, sit siirtyi omaan sänkyyn, en todellakaan halua lasta meidän sänkyyn nukkumaan, parisuhdekin kärsii! Hyvin nukahtaa pinnasänkyyn yksinään, ei nukuttamisia tarvii(ikä 3kk).



että opeta ap ne lapset nukahtaa itse, ei tarvii sit valittaa. Jos aina istut vieressä nukuttamassa niin siihen ne sitten myös tottuu. Minä en edes kuopusta silitä että nukahtais, kun huutaa niin annan vaan tutin. Voi kuulostaa karulta, mutta helpompaa meille vanhemmille.