Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vaimoni on alkoholisti

Vierailija
16.01.2011 |

mitä teen?

Kommentit (29)

Vierailija
21/29 |
18.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismia on niin monen asteista ja näköistä. Ei tarvitse viikkoa juoda ollakseen riippuvainen. Meillä menee viikonloput juodessa ja krapulassa, vaikka viikko kuivisuvin oltaiskin. Mutta pakko saada perjantaina, ihan tarpeeks  paskaa sekin on.

Mikään ei ole yhtä etovaa kuin juoppo akka

Vierailija
22/29 |
18.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.

Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti tiukkaa uskonlahkoa. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.

- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea

- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)

- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä

- Naapureille ei saa puhua

- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille

- TV:tä ei saa katsoa

- Puhelinta ei saa käyttää

- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)

- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)

- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)

- Hiuksia ei saanut leikata

- Muusiikkia kuunneltiin täysillä

- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin

- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)

- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään

- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat

- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia

- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin

- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.

En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.

Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi? Onko minun

Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?

Siksi juon unohtaakseni kaiken tuon paskan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/29 |
18.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.

Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti tiukkaa uskonlahkoa. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.

- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea

- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)

- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä

- Naapureille ei saa puhua

- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille

- TV:tä ei saa katsoa

- Puhelinta ei saa käyttää

- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)

- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)

- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)

- Hiuksia ei saanut leikata

- Muusiikkia kuunneltiin täysillä

- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin

- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)

- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään

- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat

- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia

- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin

- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.

En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.

Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi? Onko minun

Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?

Siksi juon unohtaakseni kaiken tuon paskan...

Senkin trolli mene pois!

Vierailija
24/29 |
18.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.

Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti tiukkaa uskonlahkoa. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.

- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea

- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)

- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä

- Naapureille ei saa puhua

- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille

- TV:tä ei saa katsoa

- Puhelinta ei saa käyttää

- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)

- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)

- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)

- Hiuksia ei saanut leikata

- Muusiikkia kuunneltiin täysillä

- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin

- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)

- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään

- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat

- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia

- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin

- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.

En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.

Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi? Onko minun

Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?

Siksi juon unohtaakseni kaiken tuon paskan...

Juoppohullu?

Vierailija
25/29 |
18.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat???????????????????????????????????????????

Vierailija
26/29 |
18.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jouluna ajan akan mäkeen ja vedän kunnon perseet olalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/29 |
18.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sano sille ettei ole alkoholisti hh0h00h0h0 paaaageer

Vierailija
28/29 |
18.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ööörinää känät päälle 💩 sisällä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/29 |
18.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ööörinää känät päälle 💩 sisällä

Baarikärpäset pörräs paikalle puolustautuun.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän kuusi