Kumpi söpömpi, pikkutytöllä otsatukka vai ei?

ja melkein olkapäille asti hiukset. Ei tulisi mieleenkään leikata otsahiuksia, jotka taas itselleni sopivat hyvin pitkien hiusteni kanssa. Laitan tyttärelleni joka päivä pienen hiusdonitsin ja sillä saan otsahiukset kauniisti pois silmiltä. Ei ole ollut mitään ogelmaa ja lapsi on tyytyväinen.

Meidän 1,5-v:llä on pitkät hiukset, kaulassa piikkipanta, lävärit kielssä, korvissa ja navassa ja käyttää toppia, korkokenkiä ja meikkiä.



Leikkiminen kyllä on vaikeaa.

Mielelläni kasvattaisin sen pitkäksi ja näpertelisin lettejä sun muita, mutta ei niin pieniä pampuloita edes löydy, että niillä saisi tuon tukan kiinni. Lapsella on siis lyhyt polkkatukka ja otsatukka. Suloinen kyllä niinkin!

Meilläkin lähes kolmevuotiaalla ihan ohut vauvatukka, olen yrittänyt saada otsatukkaa pois mutta ei anna pinnien tai lenksujen olla kuin pienen hetken ja kiskoo pois. Paras siis olla lyhyt polkka ja otsis, leikata ahkeraan.

ei tukka kutita naamalla ja lapsen on mukavampi olla



ei lapsi ole mikään nukke

Miksi sellaiselle pienelle pitää kasvattaa tukkaa jotta muut pääsee sitten kehumaan miten kauniilta näyttää. Kouluikäiset sitten erikseen. Se tukan laittaminen ja hoitaminen on kaiken ikäisillä iso homma, eikä varmasti niin mukavaa aina. Lapsen päänahka on herkkä ja sellainen napakka letittäminen ja kampaaminen tukistaa. Löysä letti taas ei toimi, ja varovasti kampaamiseen menee taas vielä enemmän aikaa.



Meillä on kaksivuotiaalla pojalla kohtalaisen pitkä tukka pojaksi, tyttö jos olisi niin tuo ei olisi vielä mitään, ja en saa tätäkään takaraivolta selväksi ilman selvitysainetta. Mitä luulette, onko terveellistä lapselle suihkutella päähän sellaista kemikaalia? Olisiko parempi vaihtoehto antaa lapsen olla, leikata käytännöllinen ja helppohoitoinen tukka jota ei tarvitse joka päivä olla vatvomassa. Voi sen ajan sitten käyttää johonkin muuhun mukavampaan puuhaan. Äiti letittäköön omaa tukkaansa jos sellainen vimma on.

Itselläni oli lapsena otsatukka ja muistan, miten kauhea homma sen poiskasvattamisessa oli. Päätin jo silloin, että jos minulla on joskus tyttö, ei hänellä tule ikinä olemaan otsahiuksia ainakaan minun toimestani. Tytön hiukset kasvoivat aika hitaasti, ja vasta lähempänä 3 vuotta niitä sai jotenkin järkevästi laitettua nipseillä. Sitä ennen eivät siis tulleet silmille ja sen jälkeen tyttö antoi kyllä nipsien ja myöhempien lenksukoiden olla päässä ihan hyvin. Nyt melkein 6-vuotiaalla on hiukset puoleen selkään.

esikolla on pitkä ja paksu tukka ilman otsista, kasvatin heti pienestä pois, mulla kun on hirveet traumat siitä takaraivolta lähtevästä otsatukasta pienenä... lisäks on parempi pitkänä että saa kesällä pois niskasta kuumottamasta.



kuopukselta olen nyrhiny takatukkaa alle vuoden ikäsestä siistiks, otsis on pitkä ja pinnit usein pitkin lattioita. aattelin odottaa nyt vielä muutaman kuukauden puoltoistavuotiaaks, jos hoksais et siskokin tykkää että tukkaa laitetaan kun matkii kumminkin kaiken muun, mutta jos ei nii sit se on otsiksen paikka... mä tykkään enemmän ilman otsista mutta tapauskohtastahan toi on.

väärin vai onko täällä yleinen mielipide se, että jos lapsella on otsatukka, niin hänellä ei voi olla muuten pitkät hiukset? Miksi ne olisivat toisensa poissulkevia asioita? Kyllähän pitkiinkin hiuksiin sopii otsatukka...

Meidän 3-v-lapsella oli tukala olo pitkien hiusten kanssa; kuumat, takussa ja koko ajan edessä.



Kun sai otsatukan, niin olo helpottui, johan tuli iloisemmaksi leikki vilkkaammin.

Helppoa kiitää leikeissä, kun hiukset eivät ole esteenä.



En usko, että muiden lasten fysiologia poikkeaisi niin, että heille pitkät hiukset olisivat paremmat, pikemminkin taitaa olla vain vanhempien halua ajatella, että pitkät hiukset olisivat kivat, vaikka niin ei ole.

pitkät hiukset ovat hyvät vasta vanekmmalla iällä, ja silloinkin sen pituiset, että eivät mene takkuun.

Hiukset pinnillä tai rusetilla sivuun tai taakse. Ne pottaotsikset on ihan järkyttäviä.

Miksi otsis järkyttävä?

hirveen näkösiä, tyttöparat. En keksi niihin mitään muuta syytä kuin että äiti pääsee helpommalla hiusten kanssa.



Pitkät hiukset on tytöllä ihanat, niitä pitää vaan äidin jaksaa ja ehtiä hoitaa ja laittaa.

paashikampauksista tai mistään geometrisistä leikkauksista. Minusta pikkutyttö on sievimmillllään pitkissä hiuksissa ruseteilla tai ponnarilla ja aikuinen nainen pitkissä hiuksissa, jotka solmitaan löysälle nutturalle. Tai hiukset ovat kiharat ja vapaat.

Jos on ohuet hiukset, niin ei otsista! Mun mieheni tyttärellä on, ja ohuet hiuksensa näyttää vaan ohuemmilta. Mut äitinsä mielestä kai sitte tosiaan söpöt.

Sellainen päälaelta eteen kammattu, paksu ja tasapitkä otsis on aika kamala, sikälikin että usein "pitkiksi" hiuksiksi jää vain ohut suiru pään takaosan hiuksia.



Ohuempi, oikeasti vain etuosan hiuksista leikattu otsis on jo tyyliseikka. Kannattaa pannalla tai pinneilla kokeilla, miten lapsen kasvonpiirteet tulisivat esiin ilman otsista. Korkeaotsaisella lapsella otsis näyttää kivalta ja tasapainottaa kasvoja, matalamman otsan omaavalla otsis voi olla vähän hallitseva.. Ja voihan pienellekin leikata myös tyylitellymmän otsatukan: rikotun tai hallitusti vinon, vaikkapa.



Noin nuoren lapsen kohdalla kannattaa miettiä sitäkin, miten tulevat ptkät etuhiukset pidettäisiin poissa kasvoilta: onko hiukset ponnarilla tai letillä, vai roikkuvatko vain pitkin naamaa? Eli jaksavatko vanhemmat laittaa ja suostuuko lapsi tähän? Jos vaihtoehtona on pitkät hiukset kasvoilla, niin siinä tapauksessa kannattaa pitää se otsatukka.

EHDOTTOMASTI!!!!!!

Minusta ei!

Tarkoitatte täällä kai vähän nuorempia lapsia..Mutta meillä 9 vuotiaalla otsatukka on ihanan näköinen :) lapsi ei edes haluaisi luopua otsatukastaan koska tykkää siitä :) hänellä tosin luonnostaan se otsatukka hieman menee ylöspäin jotenkin eikä ole se normaali alaspäin törröttävä otsatukka mutta tosiaan riippuu ihmisestä :D

Otsatukka on kamala kenellä tahansa, olipa lapsi tai aikuinen.