Teen tunnustuksen: Koen usein olevani parempi kuin muut!

melkeimpä --> melkeinpä

kolleegoiden --> kollegoiden

Noin mäkin ajattelin nuorempana. se on ihan tervettä. Nyt oon huomannu etten ookkaan niin hyvä ja sekös vasta on masentavaa. menee ote koko elämästä.

ja täällä palstalla on kaikein helpoin päästä siihen tunteeseen :D Mulla sama juttu.

luultavasti suurin osa ajattelee samalla tavalla :)

Itse myös, mutta toisaalta tiedän sen olevan väärin, ja yritän pyrkiä siitä eroon, etten ylpistyisi ja tulisi omahyväiseksi.



(Terve itsetunto ja itsensä rakastaminen on kyllä tarpeen ja kaikille suotavaa)

Keskiverto on nimittäin geometrinen keskiarvo ja kaikesta päätellen ja todennäköisestikin älysi on korkeintaan aritmeettisen keskiarvon mukainen eli noin 100.



Nuija. Putoa tasollesi!

kuten kyllä olenkin millä tahansa mittareilla :-D. Muut ihmiset ovat kuitenkin enimmäkseen aivan ok.

Nämä ovat kaksi eri asiaa ja ensiksi otsikostasi luulin että tarkoitit olevasi parempi ihminen kuin muut. Tekstistäsi sain sen käsityksen että taidoiltasi osaat enemmän. Kumpaa tarkoitat, annatko esimerkkejä?

ajokortti pitää jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä olla ja myös kyky ajaa sitä autoa. Mielestäni.

Nämä ovat kaksi eri asiaa ja ensiksi otsikostasi luulin että tarkoitit olevasi parempi ihminen kuin muut. Tekstistäsi sain sen käsityksen että taidoiltasi osaat enemmän. Kumpaa tarkoitat, annatko esimerkkejä?

Olen utelias ja kiinnostunut monesta asiasta. Uskallan tarttua toimeen ja lähes aina onnistun paremmin kuin hyvin. Olen reipas ja sisukas ja minulla on esteettistä silmää joten lopputulos näyttääkin yleensä hyvältä, ei vain toimivalta. Ongelmanratkaisukykyni on priimaa. Tämä siis koskee niin kädentaitoja (mm. ruoanlaitto, remontointi, neulominen) kuin ajatteluakin (mm. työhöni liittyvät jutut, suunnittelu, analyysi, yhteenvetojen tekeminen, oleellisen asian löytäminen massasta, syy- ja seuraussuhteiden käsittäminen, tilastollinen päättely).

ajokortti pitää jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä olla ja myös kyky ajaa sitä autoa. Mielestäni.

Ja minulla on kyllä ajokortti ja tarpeen niin vaatiessa hyppään rattiinkin. Olosuhteista johtuen en ole tarvinnut ajotaitoa aikoihin ja siksi koen, että se on ruosteessa. En viitsi ihan vain pelkästään ajamisen ilosta ostaa autoa, kun pärjään vallan mainiosti ilmankin. Pyörää kyllä osaa ajaa hyvin ja pitkään :)

Eli olet luonteeltasi tietynlainen ja taidoiltasi hyvä. Positiivisten kokemusten kautta olet saanut itseluottamusta. Ymmärrän pointtisi, mutta tekstisi ei kyllä vaikuttanut kovin analyyttiseltä.



Itse yritän kasvattaa lapsistani taidoiltaan hyviä ja sellaisia jotka uskaltavat kokeilla uutta. Lisäksi ongelmanratkaisukyky on sellainen mitä lapsille harjaannutetaan, mutta myös erityisesti sosiaalisia suhteita. Näiden myötä toivon että lapsille syntyisi luottamus itseensä ja kokemus osaamisestaan.



Jotenkin vanhemman näkökulmasta tuntuu että nuo ovat asioita joita voimme opettaa lapsillemme ja joita itse pidän tärkeinä opettaa:) Oletan että sinulla oli taitavat vanhemmat! Vain sosiaaliset suhteet osastolla et maininnut itsestäsi mitään positiivista?



Juu ja taidan olla sitten niitä vanhempia, jotka kokevat lapset "projekteiksi", tosin koko elämän mittaisiksi. Ainakin haluan antaa lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät elämään.

En tosin taitojeni kautta, vaan moraalini, tietynlaisen rohkeuden jne. Olen ollut aloittamassa useampaa "liikettä", mukana ruohonjuuritason toiminnassa josta onkin paisunut sitten jotain suurempaa jne. Asenteeni on kuulemma samaan aikaan jäykkä ja kuitenkin idealistinen.

En ole aikuisiällä riitaantunut kehenkään, tulen toimeen niin kolleegoiden kuin mieheni sukulaistenkin kanssa, omasta perheestä puhumattakaan. Ystäviä minulla on sopivasti, ei mitenkään erityisen paljon, mutta vanhimmat ystäväni ovatkin sitten kolmenkymmenen vuoden takaa :)

Välttelen konflikteja, olen tuntemattomille kohteliaan etäinen. Joku voisi kuvailla minua jopa sanalla kylmä, mutta lojaaliuteni ja empatiani kohdistuvatkin niihin kaikkein lähimpiin ihmisiin. Ja jos joku heistä kohtaa kriisin elämässään, niin olen kyllä varmasti siinä rinnalla tukemassa.

Ja mitä lapsuuteeni tulee, niin vanhemmissani yhdistyivät toisaalta analyyttinen ja harkitseva teoriapuolen osaaja sekä sitten topakka ja rempseä maalaisjärkeilijä. Olen selvästikin perinyt molemmilta vanhemmiltani luonteenpiirteitä, jotka tukevat toisiaan.

Siinä sinulle analyysiä :)

Eli olet luonteeltasi tietynlainen ja taidoiltasi hyvä. Positiivisten kokemusten kautta olet saanut itseluottamusta. Ymmärrän pointtisi, mutta tekstisi ei kyllä vaikuttanut kovin analyyttiseltä.

Itse yritän kasvattaa lapsistani taidoiltaan hyviä ja sellaisia jotka uskaltavat kokeilla uutta. Lisäksi ongelmanratkaisukyky on sellainen mitä lapsille harjaannutetaan, mutta myös erityisesti sosiaalisia suhteita. Näiden myötä toivon että lapsille syntyisi luottamus itseensä ja kokemus osaamisestaan.

Jotenkin vanhemman näkökulmasta tuntuu että nuo ovat asioita joita voimme opettaa lapsillemme ja joita itse pidän tärkeinä opettaa:) Oletan että sinulla oli taitavat vanhemmat! Vain sosiaaliset suhteet osastolla et maininnut itsestäsi mitään positiivista?

Juu ja taidan olla sitten niitä vanhempia, jotka kokevat lapset "projekteiksi", tosin koko elämän mittaisiksi. Ainakin haluan antaa lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät elämään.

En ole aikuisiällä riitaantunut kehenkään, tulen toimeen niin kolleegoiden kuin mieheni sukulaistenkin kanssa, omasta perheestä puhumattakaan. Ystäviä minulla on sopivasti, ei mitenkään erityisen paljon, mutta vanhimmat ystäväni ovatkin sitten kolmenkymmenen vuoden takaa :) Välttelen konflikteja, olen tuntemattomille kohteliaan etäinen. Joku voisi kuvailla minua jopa sanalla kylmä, mutta lojaaliuteni ja empatiani kohdistuvatkin niihin kaikkein lähimpiin ihmisiin. Ja jos joku heistä kohtaa kriisin elämässään, niin olen kyllä varmasti siinä rinnalla tukemassa. Ja mitä lapsuuteeni tulee, niin vanhemmissani yhdistyivät toisaalta analyyttinen ja harkitseva teoriapuolen osaaja sekä sitten topakka ja rempseä maalaisjärkeilijä. Olen selvästikin perinyt molemmilta vanhemmiltani luonteenpiirteitä, jotka tukevat toisiaan. Siinä sinulle analyysiä :)

Eli olet luonteeltasi tietynlainen ja taidoiltasi hyvä. Positiivisten kokemusten kautta olet saanut itseluottamusta. Ymmärrän pointtisi, mutta tekstisi ei kyllä vaikuttanut kovin analyyttiseltä. Itse yritän kasvattaa lapsistani taidoiltaan hyviä ja sellaisia jotka uskaltavat kokeilla uutta. Lisäksi ongelmanratkaisukyky on sellainen mitä lapsille harjaannutetaan, mutta myös erityisesti sosiaalisia suhteita. Näiden myötä toivon että lapsille syntyisi luottamus itseensä ja kokemus osaamisestaan. Jotenkin vanhemman näkökulmasta tuntuu että nuo ovat asioita joita voimme opettaa lapsillemme ja joita itse pidän tärkeinä opettaa:) Oletan että sinulla oli taitavat vanhemmat! Vain sosiaaliset suhteet osastolla et maininnut itsestäsi mitään positiivista? Juu ja taidan olla sitten niitä vanhempia, jotka kokevat lapset "projekteiksi", tosin koko elämän mittaisiksi. Ainakin haluan antaa lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät elämään.

Puhut analyysistä ja samalla uskot perineesi piirteesi. Luulisi analyyttisen ihmisen uskovan kasvatuksen ja oppimisen vaikutukseen enemmän.

En ehkä osaa pitää sinua kovin analyyttisenä, vaikka osaisitkin ratkoa tietynlaisia ongelmia.

Minusta kertoo huonosta itsetuntemuksesta, jos kuvittelee ihan tosissaan olevansa parempi kuin muut. Ihmisiä ollaan kaikki ja erilaisia.



Niin kauan kuin haluaa olla parempi kuin muut ja pitää sitä tärkeänä, ei suostu olemaan ihminen. Koitapa huviksesi miettiä tilanteita, joissa koet huonommuutta. Entä miksi haluat kokea paremmuutta? Eikö tärkeämpää ole olla oma aito itsensä kuin muita parempi? Ei siitä saa mitään mitalia, tai jos vaikka saakin, niin ei se tuo onnea. Elät vain elämääsi muita varten. Mieti mitä todella haluat elämältäsi ja mitä todellisuudessa kuvittelet esim. vanhempiesi haluavan?

Puhut analyysistä ja samalla uskot perineesi piirteesi. Luulisi analyyttisen ihmisen uskovan kasvatuksen ja oppimisen vaikutukseen enemmän.

En ehkä osaa pitää sinua kovin analyyttisenä, vaikka osaisitkin ratkoa tietynlaisia ongelmia.

En tietenkään kiellä, etteikö kasvatuksella ja lapsuuden kokemuksilla olisi suurta vaikutusta ihmisen henkiseen kehitykseen ja nimenomaan itsetunnon rakentumiseen. Tiedän kyllä, että etenkin lapsen ensimmäiset kolme vuotta ovat herkkää aikaa. Minun lapsuuteni oli tasapainoinen ja onnellinen.

En kuitenkaan ymmärrä nyt sitä, miksi analyyttisen ihmisen tulisi korostaa nimenomaan tätä "nurture"-puolta ihmisen kehityksessä kuten sinä selvästikin teet. Olen koulukunnaltani luonnontieteisiin kalleellaan oleva ja siksi koen, että "nature" pelaa asiassa merkittävää roolia myös. Ja koska omassa luonteessani näen niin vahvasti piirteitä sekä äidistäni että isästäni (mainitsin näistä jo aikaisemmassa viestissäni), olen taipuvainen uskomaan geenien voimaan. Mitä tekemistä tällä on puutteellisen analysointikyvyn kanssa?

Puhut analyysistä ja samalla uskot perineesi piirteesi. Luulisi analyyttisen ihmisen uskovan kasvatuksen ja oppimisen vaikutukseen enemmän. En ehkä osaa pitää sinua kovin analyyttisenä, vaikka osaisitkin ratkoa tietynlaisia ongelmia.

En tietenkään kiellä, etteikö kasvatuksella ja lapsuuden kokemuksilla olisi suurta vaikutusta ihmisen henkiseen kehitykseen ja nimenomaan itsetunnon rakentumiseen. Tiedän kyllä, että etenkin lapsen ensimmäiset kolme vuotta ovat herkkää aikaa. Minun lapsuuteni oli tasapainoinen ja onnellinen. En kuitenkaan ymmärrä nyt sitä, miksi analyyttisen ihmisen tulisi korostaa nimenomaan tätä "nurture"-puolta ihmisen kehityksessä kuten sinä selvästikin teet. Olen koulukunnaltani luonnontieteisiin kalleellaan oleva ja siksi koen, että "nature" pelaa asiassa merkittävää roolia myös. Ja koska omassa luonteessani näen niin vahvasti piirteitä sekä äidistäni että isästäni (mainitsin näistä jo aikaisemmassa viestissäni), olen taipuvainen uskomaan geenien voimaan. Mitä tekemistä tällä on puutteellisen analysointikyvyn kanssa?

Vaikutti yksioikoiselta ajattelumallilta että piirteet vain periytyvät, eikä niihin ole muuta vaikutuskanavaa. Itse uskon temperamentin periytyvän, mutta käytöksen en. Ei ihmisen tarvitse käyttäytyä tietyllä lailla siksi että temperamentiltaan tietynlainen. Luonne sanana on epätarkka, mitä se tarkoittaa? Onko se käyttäytymistä vai temperamenttia vai niiden yhdistelmä?

Toisaalta myös jos uskot geenien vaikuttavan koska muistutat äitiäsi ja isääsi, niin outoa ettet ajattele myös että koska olet kasvanut äitisi ja isäsi lapsena, niin heidän piirteensä ovat vaikuttaneet kasvatukseesi.

Näistä syistä en pidä sinua niin analyyttisena.

Vaikutti yksioikoiselta ajattelumallilta että piirteet vain periytyvät, eikä niihin ole muuta vaikutuskanavaa. Itse uskon temperamentin periytyvän, mutta käytöksen en. Ei ihmisen tarvitse käyttäytyä tietyllä lailla siksi että temperamentiltaan tietynlainen. Luonne sanana on epätarkka, mitä se tarkoittaa? Onko se käyttäytymistä vai temperamenttia vai niiden yhdistelmä?

En missään vaiheessa väittänyt, etteikö muita vaikutuskanavia olisi kuin periytyminen. Itse kuitenkin henkilökohtaisesti uskon luonteenpiirteiden periytyvän siinä, missä siniset silmät ja perunanenäkin. En kuitenkaan ole missään vaiheessa kieltänyt sitä, etteikö kasvatuksella olisi myös vaikutusta siihen millaiseksi ihmisen psyyke kehittyy. Eikös temperamentti muuten ohjaa käyttäytymistä? Mielestäni käyttäytyminen on vain tulosta siitä, millainen luonne ihmisellä on. En ole tutustunut psykologisiin termeihin enkä tiedä, mitä temperamentillä tarkkaan ottaen tarkoitat, mutta oletan sen olevan lähellä minun käsitystäni luonteesta.

Toisaalta myös jos uskot geenien vaikuttavan koska muistutat äitiäsi ja isääsi, niin outoa ettet ajattele myös että koska olet kasvanut äitisi ja isäsi lapsena, niin heidän piirteensä ovat vaikuttaneet kasvatukseesi.

Miten niin en ajattele, ettei vanhempieni piirteet olisi vaikuttaneet siihen, miten he minut kasvattivat? Missä niin kirjoitin? Taas tulkitsit tekstiäni omasta lähtökohdastasi ristiriitaa hakemalla hakien. Ja loppupeleissä mitä merkitystä sillä on, jos vaikkapa isäni pohtiva luonne olisi periytynyt minulle suoraan geeniperimässä tai lapsuudessa opitun mallin kautta - yhtä lailla lopputulos on sama; minä olen isäni kaltainen tämän luonteenpiirteen osalta. Sen sanon suoraan, että en usko että vanhemmistaan täysin poikkeavia luonteenpiirteitä voidaan lapselle kasvatuksen kautta istuttaa.

Näistä syistä en pidä sinua niin analyyttisena.

Alan hieman epäillä, että sinulla puolestaan on taipumusta yli-analysointiin, koska niin väärin olet viestejäni tulkinnut. Toisaalta, sinä olet oikeutettu mielipiteeseesi ja minä omaani. Tuskin tulemme näkemään tätä analyyttisyys-asiaa koskaan samalla tavalla, sen verran eri poluilla kuljemme.

Ja mitä lapsuuteeni tulee, niin vanhemmissani yhdistyivät toisaalta analyyttinen ja harkitseva teoriapuolen osaaja sekä sitten topakka ja rempseä maalaisjärkeilijä. Olen selvästikin perinyt molemmilta vanhemmiltani luonteenpiirteitä, jotka tukevat toisiaan. Siinä sinulle analyysiä :)

Muut olet lisännyt selityksiksi sitä mukaan myöhemmin kun olen vastannut sinulle ja nostanut asioita esiin. En tulkinnut muuta kuin mitä luin.

Tästä syystä en edelleenkään pidä sinua analyyttisena. Muista taidoistasi en osaa pysty sen kummemmin sanomaan mitään.

Mutta muut eivät välttämättä pidä sinua parempana:)



Siinäpä näkökulmia pohdittavaksi.