Miten te perheelliset pienten lasten äidit, joiden mies joutuu matkustamaan

Etkö ole tähänkin saakka ainakin joskus vienyt ja haklenut lapsia tarhaan/tarhasta, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa ja siivonnut.



Lumitöihin voit talvisin palkata apua, auton osannet viedä itse huoltoon, sieltäsaatavalla vara-autolla hoidat asiat sillä välin.



Mikä on ongelma? Miksi tarvisit esim. säännöllistä suuren mittakaavan lastenvahtiapua?

Meillä oli 3 pientä lasta, okt ja sekä miehellä että minulla haastava työ, joka vaati matkustamista puolin ja toisin eri määriä. Myöhemmin olemme olleet mm. kaksi puolen vuoden jaksoa erillämme niin, että isä on ollut töissä toisella mantereella ja käynyt Suomessa noina jaksoina muutaman kerran, mutta lapset olivat tällöin jo reilusti isompia, joten heidän kanssaan pärjääminen oli paljon helpompaa.



Me teimme niin että pistimme kalenterit säännöllisesti vierekkäin ja suunnittelimme lähiviikot, lähemmät tarkemmin ja kaukaisemmat karkeasti. Meillä oli hätävarana anoppi, jonka sai 350 km:n päästä apuun, jos matkat menivät päällekkäin. Naapureilta sai lisäksi pika-apua tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan selvisimme mielestäni oikein hyvin.



Tärkeintä on asennoitua niin, että arki on nyt tällaista ja siltikin selvitään. Tsemppiä!

4- ja 6- vuotiaat. Ja kakkoselle: meillä on tähän asti ollut hyvin "jaettu" vanhemmuus, eli molemmat vanhemmat osallistuvat lasten hoitoon ja perheen arjen pyörittämiseen, tähän asti en ole ollut tuosta kaikesta vastaamassa yksin. Minulle siis täysin uusi tilanne:)

Lopetat panikoinnin (joo, kuulostaa tosi helpolta... tiedän) ja toisekseen, lasket vaatimustasoa :D

Siinäpä se!Hehee... helppoa ja yksinkertaista. Näillä vinkeillä selviät ;)



No ei, vaikeaa se on... ei sille minkään voi. Jos päätät selvitä, varmasti selviät.

Helpotat arkeasi lasten kanssa niin paljon kuin koet tarpeelliseksi (ostat siivouspalveluita, lumitöitä tms). Teet sen, minkä jaksat...



Mä olen yh, mutten ollenkaan ajatellutkaan, että sinulla ei olisi "oikeutta" kysyä tätä asiaa. Totta ihmeessä tuo on iso muutos teidän perheessä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että joku muu on "totaaliyhäri" ja selviää kaikesta (kysyppä siltä totaaliyhäriltä, oliko se arjen pyörittäminen alussa ihan yksinkertaista...).



Sä et oikein voi tuohon varautua etukäteen. Käytännön asiat hoituvat kyllä, mutta... varauduthan siihen, että lapsenne ikävöivät isäänsä, sinä ikävöit miestäsi... eli tunnetasollakin tulossa on aika isoja myrskyjä. Siinä kohtaa on ihan sama, kuka ne lumityöt tekee, vai tehdäänkö niitä ollenkaan.

itse olen hoitanut omakotitalon lumityöt ja ruohonleikkuut ym, käynyt kokopäivätyössä. Ilman, että sukua on ollut lähistöllä apuna.

Pitää vaan keskittää voimavarat siihen oleellisen ja jättää turhanpäiväinen kukkien nyppiminen ja pölyjen hinkkaaminen pois :)

mulla on ihan seinällä lista josta löytyy hätäseen tarvittavat jutut kuten putkimies (esim kerran halkesi vesivaraaja), sähkömies, kodinkoneiden huoltaja, ilmastoinnin huoltaja jne. (yleensä kaikki mahdollinen juttu hajoaa kun olen yksin kotona lastne kanssa) Lisäksi voisin sinne listalle kuvitella myös lastenhoitajan tms jos olisi tarvetta. Itse olen siivoojaan palkannut joka toinen viikko joka siis olisi käytännössä mun mieheni vuoro siivota. Meillä ei ole tukiverkkoja emmekä käytä ulkopuolista apua lastenhoitoon.

Samoin voit selvittää miehen kanssa yksinkertaiset kodintekniikkaan liittyvät asiat kuten lämmitys (miten päälle/pois, miten säädetään), sähköt (pääkatkaisija, sulakkeet), vesisysteemi (missä päähana, missä luettavat mittaristot, jos on öljylämmitys, mistä tsekataan öljynmäärä, paljonko tilataan eli säiliön koko jne.

palkannut kokopäiväisen kotiapulaisen, tarvittaessa lastenhoitoapua extrana, pihaa hoitaa säännöllisesti ulkopuolinen apuvoima ja vielä apuna ovat tarvittaessa avuliaat isovanhemmat. Meillä ei ole ns. tasapuolisesti jaettua vanhemmuutta ollut koskaan, joten olen tottunut organisoimaan arjen itseni ja apuvoimien varaan. Paljon auttaa myös oma organisointi- ja stressinsietokyky.

Siitä omakotitalosta. Rivarissa tai kerrostaloasunnossa on paljon vähemmän kotitöitä. Toinen vaihtoehto on se, että teettää kaiken mahdollisen ulkopuolisella. Siis siivous, remontit, korjaukset jne.



Meillä on se tilanne, että kummallakin vanhemmalla vaativa työ. Sain urani aluksi neuvon, joka tosiaan oli se, että omakotitalossa ei kannata asua jos on naisjohtaja. Me asutaan siis kohtuullisen kokoisessa rivarissa 110m2, 2 lasta. Arki pysyy hallinnassa kun kotityötä on vähän.

töistä kokonaan. Meillä myös ok-talo ja suht iso tontti. Teen oikeastaan kaikki kotityöt, myös lumityöt ja uunien lämmitykset, hakkaan halkoja yms. Ihan ok, ehdin kyllä kun ei tarvitse päivätöissä käydä lisäksi. Ap:nä palkkaisin ehdottomasti ainakin siivoojan avuksi. Ei se tule edes kovin kalliiksi.

esim. sovi jonkun tuttavan tai naapurin kanssa, että ainakin pari kertaa viikossa pääset lenkille tai jumppaan tai shoppailemaan tms. ihan omalle ajalle hetkeksi. Tai jos ei mahdollista, liity esim. sellaiseen kuntoklubiin, jossa lastenhoitomahdollisuus tai ohjattua lasten liikuntaa oman jumppasi aikana (jos vain asut sellaisella paikalla, että on mahdollista; tunnin jumppaan ei viitsi lasten kanssa ajaa tunnin matkaa...). Kotijumppa on tietysti yksi vaihtoehto mutta jos muutenkin on pääosan ajastaan lasten kanssa kotona, se ei ehkä ihan vastaa "omaa aikaa" vaikka fyysistä kuntoa ylläpitääkin.



Yritä tutustua toisiin lapsiperheisiin naapurustossa, jotta välillä saat kavereita lapsille kotiin ja toisaalta lapset välillä naapuriin leikkimään, se helpottaa omaa "viihdytysvastuuta", kun lapsilla on tekemistä eivätkä koko ajan kitise tekemisen puutetta ja nahistele keskenään.



Suunnittele ja tee mahdollisimman paljon asioita etukäteen: mieti viikon ruokalistaa etukäteen ja osta kerralla isompi satsi, ettei tarvi käydä monta kertaa viikossa kaupassa etenkään lasten kanssa, esim. ruuat sellaisia, joista syö pari-kolme päivää (patoja, keittoja ym.), pakasta osa, käytä rohkeasti hyvälaatuisia eineksiä ja puolivalmisteita. Katso illalla aina kaikkien vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi aamua varten, vähentää aamusähellystä. Kannusta ja palkitse lapsia esim. itse pukemisessa, pienemmän sisaruksen auttamisessa, pikku kotihommissa auttamisessa. Melko selkeä ja toistuva päivärutiini helpottaa kaikkia osapuolia, esim. ajoissa illalla nukkumaan ja virkeänä herääminen.



Varaudu siihen, että sinun töistä poissaolosi lisääntyvät, koska jatkossa sinä olet poissa joka neuvolakäynnin, hammaslääkärireisuun ym. aikana ja tietysti aina, jos lapset sairaana. Onko mahdollisuus varautua tekemään esim. osa työstä etänä ajoittain? Etätyö vähentää muutenkin kulkemis-, pukeutumis- ym. stressiä ja näihin kuluvaa aikaa, kannattaa harkita, jos vain työ siihen soveltuu.

ainakaan näin alkuun luopua omakotitalostamme, täytynee tarvittaessa ulkoistaa joitain sen ylläpitoon liittyviä toimia.



En usko, että tarvitsisin kovin paljon jatkuvaa ulkopuolista apua, ehkä ennemminkin satunnaisesti joiksikin tunneiksi esimerkiksi lastenhoitoon. En myöskään ole edes harkinnut jääväni pois omasta työstäni, mutta jotain osittaista hoitovapaata voisin toki harkita.



Sitä olen miettinyt, miten lapset sopeutuvat siihen, että isä onkin jatkossa pitempiä aikoja poissa. Varmasti ikävöivät kovastikin, kuten myös minä itse. Mutta kuten moni on jo vastannutkin, oikealla asenteella ja etukäteen suunnittelemalla ja sumplimalla varmasti pääsee jo pitkälle. Ja luultavasti silläkin, että hieman laskee rimaa mm. kodin siisteyden suhteen.

Meillä mies tehnyt reissuhommaa aina, eräänkin vuoden oli vain viikonloput kotona ja mulla 3 pientä lasta. jne.

Enpä koskaan kokenut, et en olis pärjännyt.

että miehenne lähtevät "vain" viikoiksi.. Minun mieheni lähti maanantaina armeijaa ja minä jäin yksin vauvamme kanssa. Pärjäämme vallan mainiosti, vaikka käyn töissä silloin tällöin.



Minäkin olen tottunut siihen että molemmat hoitaa vauvaa yhtä paljon ja tehdään kotihommat yhdessä. Olin aluksi aivan kauhuissani ja mietin miten pärjään, mutta nyt kun viikko on mennyt, voin sanoo että pärjätään paremmin kun hyvin.



Ja niin tekin pärjäätte, kunhan vain lopetat stressaamisen.2

Koska mies on vittumaisin olento maan päällä. Kun se on kotona, se ei auta missään, vaan arvostelee ja haukkuu mun kodinhoitoa. Lasten kanssa saattaa ehkä jotain tehdä, mutta ei koskaan pidä lasten rytmistä kiinni, vaan nämä eivät saa ruokaa eivätkä mene nukkumaan oikeaan aikaan ja ovat sitten ihan sekaisin.

ja lapset saman ikäiset. Olen asennoitunut tulevaan siten, että pärjään kun on pakko, joudun vaan tosiaan säännöllistämään rytmiä, aikaistamaan aamuherätyksiä, vähentämään iltamenoja. Ja luotan siihen, että mies on kuitenkin puhelimen päässä, jos kotona tulee eteen joku ongelmatilanne. Ja isovanhemmat on myös paikkakunnalla, eli tarvittaessa hälyytettävissä apuun ja lastenhoitoon, että voin jatkaa omia harrastuksiani. Eniten pelkään arkipäivien aikatauluttamista, kun kaikki kuljetukset on yksin mun vastuulla ja sitä, miten jaksan päivästä toiseen yksin kuunnella lasten tappelua ja kiukuttelua (sillä se varmasti vielä lisääntyy kun ovat ikävissään). Mutta onneksi tilanne tulee olemaan väliaikainen.

ei varmaan mitään uutta ja mullistavaa, mutta näillä pärjään:

- selkeä päivärytmi esim. päivälepo hetki joka päivä. Jotka ei nuku enää, katsovat kirjoja tai lukevat. Sanon lapsillekin, nyt on päivälepohetki. Äitikin lepää. Lounaan jälkeen siistin paikat nopsaa max vartti ja sitten en koskaan milloinkaan tee mitään kotihommia tsm. Vaan luen kirjaa tai lehtiä, katson ikkunasta ulos ja ajattelen onnellisia asioita. Sitten keitän kahvit ja olen vaan ihan rauhassa.

- hankin sellaiselle salille kortin, jonne saa lapset hoitoon.

- Kun mies on kotona käyn ystävieni kanssa kävelyllä, kyläilen ilman lapsia, leffassa yms. En kaipaa tällaista kovin paljon.

- Silloin tällöin käymme miehen kanssa kaksin ulkona syömässä ja teatterissa tsm ja lapset ovat mummilla, se piristää.

- kun mies tulee kotiin, olemme sopineet että hän henkäisee ja astuu samantien iskän ja aviomiehen rooliin ja ymmärtää että täällä kotona on saattanut olla omalla tavallaan raskasta. Joten pikkuisen ekstrahuomiota puolin ja toisin kun lapset ovat nukkumassa on piste i.n päällä.

"tasan jaettu"vanhemmuus, kyllä minä olen aina kantanut pääosan vastuusta. Mieheni on aina matkustanut paljon, joten toisaalta olen tottunut siihen ja se on muokannut arkikuviomme aika pitkälti.



Onhan se helpompaa silloin, kun mies on paikalla ja osallistuu päiväkotikuljetuksiin jne, mutta kyllä minä selviän niistä yksinkin. Mekin asumme omakotitalossa, mutta en nyt oikein ymmärrä miten siinä niin hirmuisesti hommaa olisi. Tai en minä ainakaan täällä mitään ylimääräisiä remontteja tai korjaushommia itsekseni tee. Lumet luon ym. pakolliset päivittäiset hommat ja tietysti yllättäviä tilanteita tulee joskus, mutta muuten isommat hommat voivat kyllä tarvittaessa odottaa miehen kotiintuloa. Jos jotain menee rikki, niin puhelinluettelosta löytyy korjaajan numero...



Siivooja olisi kiva, mutta en ole saanut järkättyä, pitäisi ensin löytää hyvä. Meillä kävi muutama vuosi sitten siivooja joka toinen viikko, mutta laatu muuttui luvattoman huonoksi, joten lopetin sen.



Eniten harmittaa se, että lapsemme ovat sen verran pieniä, kahta pienintä en voi vielä jättää yksikseen kotiin esim. kauppareissun tai vastaavan ajaksi, vaan joka paikkaan on otetava lapset mukaan. Samoin sisaruksen harrastuskuskaukset ovat välillä rasittavia muille lapsille ja mieluummin jättäisin heidät kotiin leikkimään. Toki tuonkin voisi ratkaista lastenhoitajan avulla, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Meillä ei ole sukulaisia paikkakunnalla, välillä järjestämme jonkun avuksi kun minulla on esim. iltamenoja, mutta lyhyellä varoitusajalla ei toimi.

Minulla on kolme lasta 3v, 1v6kk ja vauva. Mieheni myös matkustaa.



Jos ruokakauppaan ei pääse, on netissä ruokakauppoja joista voi tilata ja tuovat suoraan kotiin. Helppoa ja ei tarvitse kantaa esim.maitoja. Lastenhoitoon apua saa satunnaisesti,kun etsii itselleen esim.opiskelijan, joka voi tulla lukujärjestyksensä mukaisesti auttamaan. Meillä ihan sovitaan päiviä,jolloin tulee, koska lapset niin pieniä ja pitää mennä ulos yms. Mennään sitten yhdessä ja minulla on yhdet kädet enemmän esim. pukemiseen.



Mies tekee esim. ruokaa pakkaseen valmiiksi, kun on kotona. Siivoukseenkin varmaan voi hankkia apua, jos kokee tarvitsevansa. Minulla tarvetta siihen ei ole ollut. Kyllä se siitä ja pidä huoli itsestäsi niin jaksat.

Hommaa siivooja. Joko viikkosiivous tai vähintään 2krt/kk, jolloin selviät muut ajata kevyemmällä ylläpitosiivouksella