Nyt tajusin sen, en ole lainkaan miellyttävä ihminen.

olet lapsellesi maailman suurin sankari ja idoli olit sitten ihan mitä tahansa. Lapsesi rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Olethan hänen äitinsä.



Ja se on kaikkein tärkeintä.

ole hauska enkä supliikki seuramies. Ei kaikkien kuulukaan olla.



Olet silti ihan varmasti hyvä tyyppi ja tärkeä läheisillesi. Sitä ei pidä ikinä unohtaa.

...no leikki sikseen.

Olen muuten tasan tuollainen, mutta olen lisäksi ruma ja köyhäkin.

Bmi on 33...

Pahinta on se, että oma mieskin on sanonut ääneen erään riidan yhteydessä, että "ei susta tykkää kukaan". Eihän tässä voi muuta kuin sopeutua tilanteeseen, kun ei persoonaansa voi muuttaa. En ole koskaan loukannut ketään, mutta olen ilmeisesti jotenkin tylsä/outo joittenkin mielestä. Lapseni sentään rakastavat minua ja se on tärkeintä. Pahoina päivinä kompensoin kurjuuttani näteillä vaatteilla ja meikillä, voin sentään olla nätti vaikken niin kiinnostava ihminen olisikaan.

Et ehkä ole se juhlien keskipiste ja kaikista "suosituin". Ei kaikkien tarvitse olla puheliaita!



Ainoa, minkä voisin veikata olevan vialla kirjoituksesi perusteella on se, että itsetuntosi on hieman heikko ja taidat olla masentunut. Ja sen nyt luulisi olevan lohdullista; epämiellyttävästä luonteesta eroonpääseminen mahtaa olla vielä vaikeampaa kuin avun saaminen masennukseen. Itsetuntokin varmaan olisi taas parempi, kun masennus saataisiin kuriin.



Yritäpä nyt hankkiutua juttelemaan jonkun kanssa!

koska voihan olla ettei tarvitse, sitä voi kuolla muutenkin vaikka huomenna heti, jäädä lumimassan alle tai saada jääpuikon päähänsä. Jos vaan koittaisi sellaista, että pitääkin hauskaa loppuelämänsä ajan, eikä inhoaisi itseään. Jos vaikka miettisi, että tämä elämä on vain testi, jonka päätyttyä arvioidaan miten olen onnistunut nauttimaan paskasta elämästäni ja olemaan välittämättä negatiivisesta palautteesta.



Mietin joskus jotakin ei-perinteisen kaunista naista, joka kuitenkin uskaltaa esiintyä ja on lahjakas ja upea. Mietin että miten hieno roolimalli siinä onkaan, ja että eihän sitä tosiaan tarvitse ajatella niin että kauheeta mikä tantta, miten se kehtaa edes kulkea valoisaan aikaan ulkona ja vielä tollaset läskit/silmäpussit/perunanenä/lättäjalat/syylät. Ja kuitenkin se sama tyyppi voi olla todella epävarma, ja mistä sen tietää vaikka seuraavalla viikolla olisi käynyt kauneusleikkauksessa tai tappanut itsensä tai jotain. Sen jälkeen kaikki jotka on katsoneet häntä ja ajatelleet, että jos tuo uskaltaa ja näyttää noin hyvältä, niin miksen minäkin uskaltaisi ja olisi kaunis, menettävät sen unelmansa. Ilman sitä romahdusta he olisivat voineet elää elämänsä huolehtimatta niistä heikkouksistaan, ajatellen että on vain yksi elämä ja siitä saa nauttia. Että olisihan se hirveää, jos kuoltuaan tajuaisi että minähän olin ihan ok. (Ihan niin kuin nyt katsoessaan vanhoja kuvia itsestään, tajuaa että minähän olin ihan ok, hoikempi silloin vielä mitä nyt!) Se muuttuu ajatukseksi että tuokaan nainen ei kestänyt nenäänsä ja minun nenä on sentään vielä karmeampi. Kuitenkin, jokainen meistä on roolimalli jollekin meidän jälkeen tulevalle, kuvainnollisesti, halusimme tai emme. Se voi olla joku vielä sinuakin ujompi tyyppi töissä tai sitten se voi olla sinun naapuri tai ainakin se on sinun lapsi. Itse sen voi päättää, onko hieno inspiroiva hahmo vai sellainen joka entisestään masentaa ja lannistaa niitä muita.

kun hyväksyy itsensä ja tuntee oman arvonsa, muutkin huomaavat sen.

Vaan mieti vaikka että satut asumaan löytämään itsesi jostakin läävästä, pahimmasta kuviteltavissa olevasta murjusta mutaisimmassa slummissa, ja tilanne on se että joudut siinä asumaan hamaan tulevaisuuteen. Ympäröivissä kämpissä on vain rappioalkoholisteja jotka kuseksii pitkin nurkkiaan ja tappelee ulkona ja varastelee osia sinun murjusta aina kun silmä välttää. Rottia ja torakoita vilisee nurkissa. Helposti siinä masentuu eikä edes viitsi yrittää mennä pissalle vähän kauemmas. Mitäs sitten, jos huomaatkin jossain vaiheessa pari vuotta siellä räkälässä ja omassa masennuksessasi värjöteltyäsi, että korttelin päässä asuu joku vielä huonommassa mökissä kuin mikä sinulla on, ja hän on tehnyt siitä möksästä kotoisan, paikannut katon ja nurkat, laittanut julisteita seinille, kiinnittänyt värikästä muovia ikkunoiksi ja tehnyt verhot rääsyistä, laittanut kasvimaan ja auringonottopaikan ja tiilisen grillin mökin eteen, hankkinut kissan syömään rotat ja näpertänyt itselleen lämpimän sängyn tyhjistä kahvipaketeista ja sanomalehdestä, solminut vielä peitonkin vanhoista kankaan palasista. Ja nyt virittelee kynttilälyhtyä ovensa eteen. Eikö siinä vaiheessa tule todella tyhmä olo, että minä olen tässä vain maannut kurassa ja toivonut että elämäni muuttuisi, kun tuo toinen on lähtenyt vielä heikommasta asemasta kuin minä, ja tehnyt elämästään noin mukavan!

Sehän on jo epänormaalia olla hauska koko ajan. Älä ole niin vaativa itseäsi kohtaan. Olet just sitä mitä olet älä elä haaveissa mitä pitäisi olla tai mielestäsi olisit. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Hakeudu johonkin kiinnostavalle kurssille. Mene käymään hierojalla, kampaajalla, kasvohoidossa yms. Hemmottele itseäsi KYLLÄ OLET SEN ARVOINEN!!! Siitä se hyvä olo syntyy kun itseään hoitaa ja hemmottelee. Lapselle olet sankari olethan hänen äiti ei hänellä tuu koskaan olemaan parempaa äitiä kuin sinä olet. Ei vanhemmuus vaadi isoja sankari tekoja riittää et on läsnä lapselle. Läsnäoloa olen itsekin pitänyt haasteena vanhemmuudessa. Itsellä ainakin ajatukset harhailee aina jossain muualla kun lapsi kertoo koulupäivästään.

Pahinta on se, että oma mieskin on sanonut ääneen erään riidan yhteydessä, että "ei susta tykkää kukaan". Eihän tässä voi muuta kuin sopeutua tilanteeseen, kun ei persoonaansa voi muuttaa. En ole koskaan loukannut ketään, mutta olen ilmeisesti jotenkin tylsä/outo joittenkin mielestä. Lapseni sentään rakastavat minua ja se on tärkeintä. Pahoina päivinä kompensoin kurjuuttani näteillä vaatteilla ja meikillä, voin sentään olla nätti vaikken niin kiinnostava ihminen olisikaan.

Jos miettii koko elämänsä surkeutta, niin siitä tulee iso möykky jota on vaikea purkaa. Erittele se möykky ja käy ongelmien kimppuun yksi kerrallaan. Listaa asiat, jotka voisivat parantaa tilannettasi - se auttaa kun näkee konkreettisia asioita paperilla jotka voivat parantaa elämääsi, silloin tajuaa, että ei vaadi kuin tiettyjen kohtien toteuttamista, eikä se tunnukaan niin kaukaiselta.

Esimerkkiongelma: lihavuus. Ei ne puheet vaan teot. 1: ruokailutottumusten muuttaminen. Pienennä jokaista syömääsi ateriaa. Toisen annoksen tilalle otat lasillisen vettä ja hedelmän. Tosi nopeasti totut pienempiin annoksiin eikä tee edes mieli ottaa lisää.

Älä kiellä itseltäsi mitään herkkuja! Vähennä vaan epäterveellisiä herkkuja ja lisää terveellisiä. Mieti mitä päivän aikana syöt. Jätä sokeri pois kahvista, se on turhaa, totut siihen nopeasti.

2: liikuntatottumuuksien muuttaminen. Hyvin yksinkertaista.: ilmoittaudu Zumbaan tai johonkin muuhun kivaan liikuntaryhmään, jossa ei poljeta verenmaku suussa. Sitten astelet sinne paikan päälle ja menet seuraavallakin kerralla. Ei vaadi muuta kuin toteuttamista.

Pieniä askelia, ei liikaa vaatimuksia. Mutta ne askeleet on sinun otettava, muuten et pääse mihinkään tilanteestasi.

Repsahduksia tulee aina, joten kannattaa ajatella että huomennakin on päivä uus.

Ja mitä tulee luonteeseesi, niin siinä ei varmaankaan ole mitään vikaa! Olet nyt täynnä itsesääliä ja näet kaikkien silmissä vain halveksuntaa, nosta ihan ensiksi leuka ylös sillä itsekin tiedät että olet se hauska tyyppi joka saa läheisensä nauramaan. Joku taas voi olla sellainen, että tuntemattomia jaksaa naurattaa mutta kotona on täysin sietämätön ja vaativa läheisiään kohtaan. Ei kaikkia tarvitse miellyttää. Riittää kun on sinut itsensä kanssa suurimman osan ajasta.

Hyvin kuvaa kahta ihmistä yksi joka on tottunut tekemään töitä ja toinen joka vain odottaa, että jotain tapahtuu. Kirjoutuksesi minua ainakin piristi:)

Vaan mieti vaikka että satut asumaan löytämään itsesi jostakin läävästä, pahimmasta kuviteltavissa olevasta murjusta mutaisimmassa slummissa, ja tilanne on se että joudut siinä asumaan hamaan tulevaisuuteen. Ympäröivissä kämpissä on vain rappioalkoholisteja jotka kuseksii pitkin nurkkiaan ja tappelee ulkona ja varastelee osia sinun murjusta aina kun silmä välttää. Rottia ja torakoita vilisee nurkissa. Helposti siinä masentuu eikä edes viitsi yrittää mennä pissalle vähän kauemmas. Mitäs sitten, jos huomaatkin jossain vaiheessa pari vuotta siellä räkälässä ja omassa masennuksessasi värjöteltyäsi, että korttelin päässä asuu joku vielä huonommassa mökissä kuin mikä sinulla on, ja hän on tehnyt siitä möksästä kotoisan, paikannut katon ja nurkat, laittanut julisteita seinille, kiinnittänyt värikästä muovia ikkunoiksi ja tehnyt verhot rääsyistä, laittanut kasvimaan ja auringonottopaikan ja tiilisen grillin mökin eteen, hankkinut kissan syömään rotat ja näpertänyt itselleen lämpimän sängyn tyhjistä kahvipaketeista ja sanomalehdestä, solminut vielä peitonkin vanhoista kankaan palasista. Ja nyt virittelee kynttilälyhtyä ovensa eteen. Eikö siinä vaiheessa tule todella tyhmä olo, että minä olen tässä vain maannut kurassa ja toivonut että elämäni muuttuisi, kun tuo toinen on lähtenyt vielä heikommasta asemasta kuin minä, ja tehnyt elämästään noin mukavan!

noi itsari jutut EI!! Hei oikeesti! Älä mieti tollasta :( Sä oot sun lapelle tärkein ja älä vaan tee mitään tyhmää. Mä oon huono sanomaan muuta, koska oon itekkin vähän hajalla, mutta elämä on kuitenkin ihanaa!!! Ihan oikeesti!!

noi itsari jutut EI!! Hei oikeesti! Älä mieti tollasta :( Sä oot sun lapelle tärkein ja älä vaan tee mitään tyhmää. Mä oon huono sanomaan muuta, koska oon itekkin vähän hajalla, mutta elämä on kuitenkin ihanaa!!! Ihan oikeesti!!