Lue keskustelun säännöt.
Kun yksi ei mahdu mukaan:(
13.01.2011 |
Sattui tänään:
Tyttäreni tuli koulusta, ja kertoi, että olisi ollut menossa kaverilleen (A). Ei ollut kuitenkaan päässyt. Oli vähän allapäin, ja kyselin taustoja.
Selvisi, että 4 tyttöä oli sopinut, yhdessä A:n kanssa, että menevät koulun jälkeen A:n kotiin. A:n vanhemmat olivat kuitenkin ilmoittaneet, että 4 kaveria on liikaa, kolme saa tulla. Yhden piti siis jäädä pois. A teki valintansa ja tämä pois jäävä oli siis tyttäreni.
Ymmärrän, että 5 ala-asteikäistä neitiä saa aikaiseksi kovan härdellin. Mutta miksi juuri yhden piti jäädä pois? Tuntuu tästä poisjäävästä kyllä aika henkilökohtaiselta, olla se yksi porukasta karsittava.
Maailma on kova, kaikkea ei voi saada ja toiset ovat suositumpia kuin toiset. Tiedän. Olisin toivonut kuitenkin A:n vanhemmilta hieman pelisilmää tilanteessa. Jos ei kaikkia jostain syystä voi/halua ottaa kotiinsa peuhaamaan, olisi mielestäni ollut parempi antaa lupa vain yhdelle tai kahdelle kaverille. Tällöin ei yhden tarvitsisi tuntea itseään syrjityksi.
Lapset syrjivät toisiaan "jatkuvasti". Milloin ketäkin ja milloin mistäkin syystä. Eikö me vanhemmat osattaisi kuitenkin ajatella vähän avarammin?
Kommentit (57)
Säännot on kuitenkin annettava
Minulla oli säänto et vain 1 kaveri, tai ulos leikkimään.
Olin kotona vaikean koliikkivauvan kanssa jota vielä imetin. En vain jaksanut sen enempää
Lapseni kavereilla oli myos äidit ja omat kodit missä voi tavata ja jostain syystä vain he kaikki päättivät että tulevat meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sosiaalisia tapoja eli sen että jos joku uhkaa jäädä porukasta niin sit mennään ulos leikkimään missä kaikki voivat olla yhdessä...lapsi einäitä opi ellei aikuinen opeta! Mitään sääntöjä ei tarvi muutella vaan ihan vaan kasvattaa lapsia huomioon ottaviksi.
ja jos ollaan esim nelistään niin sit mennään ulos leikkimään. Ihan helppoa on ollut kun ovat osanneet leikkiä siten ettei kukaan jää porukasta ja kun lasta kasvattaa se tulee hänerltä ihan luonnostaan.
koskaan olis voinu toimia siten, että lapseni joku kaveri jäis yksinään lehdelle soittelemaan kun joku toinen saa tulla meille...siinähän oppivat sitten keksimään leikkejä myös ulkona ja myös sen että ketään ei heivata yli laidan.
sosiaalisia tapoja eli sen että jos joku uhkaa jäädä porukasta niin sit mennään ulos leikkimään missä kaikki voivat olla yhdessä.
mutta eivät aikuisen aina joka paikassa ole.
minä aikoinaan olin synnytyksestä toipuva koliikki vauvan unea vaille jäänyt äiti.
miksi nuo muut mammat eivät opettaneet lapsilleen että ei ole hyvä ravata talossa jonne on juuri syntynyt vauva.
vai olinko minä kylän lapsenvahti sen takia että olin kotona vauvan kanssa huilaamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väittää, että tilanne ei mennyt ihan noin, vaan että äiti passitti kaikki lapset ulos ja tytöt sitten keskenään, hetken ulkona leikittyään savustivat yhden joukostaan pois, jotta pääsivät sisälle. Tällaista tapahtuu meidän naapurustossa, olen kyllä omalle lapselleni antanut tiukan läksytyksen ja piiiiitkän kotiarestin, kun kuulin hänenkin osallistuneen tällaiseen savustukseen.
Tämän ketjun myötä olen kuitenkin tajunnut, että on oikeasti olemassa hulluja vanhempia, jotka voivat ovella valita lapsen kavereista ne, jotka pääsevät sisälle. Ja tätä vielä pidetään ihan normaalina toimintana... Huh, omasta mielestäni lasten "rikkomuksista" pahin on kiusaaminen ja leikin ulkopuolelle jättäminen, järkyttävää, että kaikki aikuiset eivät ole samaa mieltä.
koskaan olis voinu toimia siten, että lapseni joku kaveri jäis yksinään lehdelle soittelemaan kun joku toinen saa tulla meille....
sitten lapset ulos leikkimään tai jonkun toisen aikuisen kotiin tapailemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tätä vielä pidetään ihan normaalina toimintana... Huh, omasta mielestäni lasten "rikkomuksista" pahin on kiusaaminen ja leikin ulkopuolelle jättäminen, järkyttävää, että kaikki aikuiset eivät ole samaa mieltä.
meille kävi niin että suomeen tullut serkku oli kyläilemässä, ja koska ei osannut suomea, lapset menivät yksin huoneeseen ja sulkivat oven ja eivät päästäneet serkkua huoneeseen.
Ei se serkku ollut iloissaan kun joutui istua huoneessa jossa murkut kuiskailevat keskenään jotain ja aina välillä purskahtelevat nauruun
Säännot on kuitenkin annettava Minulla oli säänto et vain 1 kaveri, tai ulos leikkimään. Olin kotona vaikean koliikkivauvan kanssa jota vielä imetin. En vain jaksanut sen enempää Lapseni kavereilla oli myos äidit ja omat kodit missä voi tavata ja jostain syystä vain he kaikki päättivät että tulevat meille.
Johonkin se raja on tietenkin vedettävä ainakin tällaisessa tapauksessa.
On kuitenkin ihan eri juttu, jos ymmärretään tarjota mahdollisuutta "tai ulos leikkimään". Ja kun niitä kavereita saa tulla vaan se yksi, niin on helpompi varmasti lapsenkin ymmärtää, että ei pääse, kuin että on se NELJÄS, joka jää ulkopuolelle. Ja oli ne syyt mitkä tahansa, ettei koko porukka voi tulla, niin sitten pitää oikeasti aikuisenkin vähän miettiä, miten ne asiat menee. (Ehdottaa vaikka sitä ulos tai jonkun toisen luo menoa.) Ettei sitten ovella valkkailla ja jätetä jotakuta pahoillamielin ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A:n vanhemmat olivat kuitenkin ilmoittaneet, että 4 kaveria on liikaa, kolme saa tulla. Yhden piti siis jäädä pois.
että teille saa aina tulla jopa suurella porukalla
A:n vanhemmat olivat kuitenkin ilmoittaneet, että 4 kaveria on liikaa, kolme saa tulla. Yhden piti siis jäädä pois.
että teille saa aina tulla jopa suurella porukalla
Meille on sen verran pidempi matka, ettei sen takia onnistu. Nämä kaverit eivät vapaaehtoisesti tarvo viiden kilometrin matkaa meille. Muuten hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti saa pahemman mielen kuin lapsi.
Tällaisesta aikuisten piittaamattomuudesta tuleekin juuri se paha mieli. Onneksi viestien perusteella suurin osa vanhemmista kuitenkin osaa opettaa lapsilleen myös toisten huomioonottamista. Tämänkään viestin kirjoittajalle tuskin menee perille se, miksi aloituksen tein. Ei vaikka rautalangasta vääntäisi. Ja se on sääli. Juuri vanhempia varten täällä tästä kirjoittelen, jotta ymmärtäisivät millaisia arvoja lapsilleen siirtävät.
kunhan myös ajattelin toisin kuin sinä aloituksessasi, vaikka toivot, että olen samanlainen kuin tyttösi kaverin äiti.
Vielä ikävämpi olen nyt, miksiköhän juuri sinun lapsi jätettiin ulkopuolelle? Eli ei ole niin hyvä kaveri niiden muiden kanssa? Ollut juuri viime aikoina sen tytön kanssa, että on muiden vuoro? jne jne.
Meille on sen verran pidempi matka, ettei sen takia onnistu. Nämä kaverit eivät vapaaehtoisesti tarvo viiden kilometrin matkaa meille. Muuten hyvä idea.
etsi lapsillesi kavereita lähempää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä tässä ap kertoo, että vanhemmat kielsivät vain yhtä tyttöä tulemasta.
A oli varmasti kysynyt vanhemmilta, saako kaverit tulla leikkimään ja äiti/isä sanoi että 3 saa tulla. Apn lapsi jäi ulkopuolelle ja varmasti harmitti. Tuon ikäiset vielä harjoittelevat näitä kaverisääntöjä.
Jos lapsi soittais mulle yöpaikalle kysyäkseen asiasta, en ehtisi sen tarkemmin kyselemään, että kuinka monta niitä nyt olisi tulossa...
Meille on sen verran pidempi matka, ettei sen takia onnistu. Nämä kaverit eivät vapaaehtoisesti tarvo viiden kilometrin matkaa meille. Muuten hyvä idea.
etsi lapsillesi kavereita lähempää
ja huomata, että suurin osa äideistä on kuitenkin sitä mieltä, että yhden sulkeminen joukon ulkopuolelle on epäreilua ja opettavat muutenkin omille lapsilleen sosiaalisen kanssakäymisen alkeita reilulla tavalla. Ei niitä tosiaankaan muuten voi oppia kuin mallista -valitettavasti joukkoon mahtuu myös niitä ei-niin-reilun-mallin kannattajia...Äitinä ymmärrän toisaalta senkin, että joskus oma tilanne voi olla juuri sillä hetkellä niin stressaava, ettei millään jaksaisi ajatella joka ikisen naapurinkin mukulan tunteita, mutta pakkohan se vaan on jaksaa, ei anna luonto myöten tehdän toisin.
Musta tuntuu, että ne jotka kauheasti kohkaavat siitä kuinka lasten vaan tulee oppia pärjäämään keskenään ja välillä tulee paskaa niskaan, ovat vanhempia joiden lapset eivät tällaisiin tilanteisiin joudu, ovat siis joukossa "suosittuja" ja tykättyjä/haluttuja kavereita, syystä tai toisesta. Omassa lähipiirissä on oman tyttöni kavereissa yksi aivan järkyttävä päällepäsmäri, lapsi joka manipuloi kaikkia ympärillä oleviaan ja kun kyseessä on 5-6-vuotiaat lapset, niin aika pitkälle tämä pomottelija pääseekin, ei noin pienet vielä kauheasti osaa pistää vastaankaan. Etenkin kun pihapiirissä ei tuota porukkaa enempää lapsia ole, joten jos bossin seura ei kelpaa, niin saa olla yksin. Pomotytön äiti on juuri tätä kastia jonka mielestä "elämä opettaa" -mä olen sitä mieltä, että siksi, koska_hänen_lapsensa ei koskaan jää alakynteen tai joudu suljetuksi pois kaverijoukosta. Ei vaan ole sillä äidillä koskaan niin paljoa sattunut sydämestä oman lapsensa takia, että ymmärtäisi vähän niitä muitakin...
Taisi "tunnekuohussa" unohtua.