Lue keskustelun säännöt.
Kun yksi ei mahdu mukaan:(
13.01.2011 |
Sattui tänään:
Tyttäreni tuli koulusta, ja kertoi, että olisi ollut menossa kaverilleen (A). Ei ollut kuitenkaan päässyt. Oli vähän allapäin, ja kyselin taustoja.
Selvisi, että 4 tyttöä oli sopinut, yhdessä A:n kanssa, että menevät koulun jälkeen A:n kotiin. A:n vanhemmat olivat kuitenkin ilmoittaneet, että 4 kaveria on liikaa, kolme saa tulla. Yhden piti siis jäädä pois. A teki valintansa ja tämä pois jäävä oli siis tyttäreni.
Ymmärrän, että 5 ala-asteikäistä neitiä saa aikaiseksi kovan härdellin. Mutta miksi juuri yhden piti jäädä pois? Tuntuu tästä poisjäävästä kyllä aika henkilökohtaiselta, olla se yksi porukasta karsittava.
Maailma on kova, kaikkea ei voi saada ja toiset ovat suositumpia kuin toiset. Tiedän. Olisin toivonut kuitenkin A:n vanhemmilta hieman pelisilmää tilanteessa. Jos ei kaikkia jostain syystä voi/halua ottaa kotiinsa peuhaamaan, olisi mielestäni ollut parempi antaa lupa vain yhdelle tai kahdelle kaverille. Tällöin ei yhden tarvitsisi tuntea itseään syrjityksi.
Lapset syrjivät toisiaan "jatkuvasti". Milloin ketäkin ja milloin mistäkin syystä. Eikö me vanhemmat osattaisi kuitenkin ajatella vähän avarammin?
Kommentit (57)
ei tulis mieleenkään opettaa omille lapsille että tuo on ok.Jos porukalla ollaan tulossa ja yksi ei mahdu niin sit mennään ulos leikkimään. Tosin itse en koskaan kehtaisi jättää yhtä ulos vaan jos olis liikaa väkeä tulossa niin kaikki menis ulos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kutsua teille ne kolme kaveria ja jättää tämän neljännen pois, kun ei mahdu. Lupaat vielä houkutuksesksi jotain speciallia. =)
kun vanhemmat ovat ajattelemattomia?
Meillä ainakin on pienestä pitäin lapset tottuneet siihen että välillä toinen saa ja toinen ei. Välillä kutsutaan synttäreille ja välillä ei kutsuta. Välillä pääsee kaverille leikkimään ja joskus ei. Joskus mennään koko porukalla ja joskus jäädään porukan ulkopuolelle. Itse olen lapsille aina sanonut ettei aina saa mitä haluaa ja joskus jää ulkopuoliseksi ja sille ei vaan voi mitään. Ensikerralla sitten. Toki joskus tulee pettymys kun kaverille ei päässyt, mutta sitten keksitään muuta tekemistä. Itsestä tuntuu että nykyaikana paapotaan lapsia aivan liikaa. Ei saisi olla pettymyksiä, ei jäädä joukon ulkopuolella ja kaikki pitäis olla mahdollisimman helppoa ja kivaa. Mutta kun se elämä ei niin aikuisenakaan mene. Elämä on yhtä pettymystä toisensa perään. Oppiipahan lapsi, että joskus on näin ja toisella kerralla toisinpäin. Ja oppii sietämään pettymyksiä ettei mene koko ilta itkuksi yhden vastoinkäymisen takia.
Olisiko sulla ihan oikeasti pokkaa tulla sanomaan noin jollekin ulkopuolelle jätetylle lapselle? Ei nää meidän lapsetkaan pumpulissa kasva, mutta mieti nyt vähän näitä tilanteita lapsen kannaltakin. ap
Eli ei nyt kannata tehdä tuosta liikaa numeroa, vaan sanoa, että kielto ei liity häneen (siis tyttäreesi) millään tavalla, vaan on vaan sen perheen tapa. Ja koska A:n piti tehdä valinta, niin se PITI tehdä, joku muu olisi varmaan ottanut juuri tyttäresi. Se on kyllä nimittäin fakta, että kaikki eivät ole yhtä hyviä kavereita, vaan joku on aina muita läheisempi. Tuskin sinun tyttärellesikään tuottaisi ongelmia valita kolme lähintä luokkakaveria. Joten joo: onhan lapsellasi ehkä hiukan paha mieli, mutta sinulla äitinä voi olla ehkä se kurjin olo - älä siirrä sitä lapseesi voivottelemalla liikaa.
En toki ole tätä lapselle liikaa voivotellutkaan. Eikä täällä olla koko iltaa itkettykkään. Tietenkin käsittelin asiaa lapsen kanssa, kuten kuka tahansa muu järkevä aikuinen, liikaa suurentelematta. Lapsen paha mieli oli hetkellistä ja meni jo ohi. Mutta asian ydin olikin täällä av:lla suunnattu meille vanhemmille. Eikö me voitaisi vähän tarkemmin miettiä sitä, miten meidän tekemiset vaikuttaa lapsiin. Meidän tyttö ei nyt varsinaisesti ole mikään seurapiiriperhonen, mutta ei hylkiökään. Entäs ne, jotka kohtaavat tälläistä vielä normaalia useammin? Ja sille, joka kyseli siitä, miten asia oli esitetty, niin kyllä se näin meni, keskenään sovitusta porukasta piti "jälkeenpäin" valita yksi, joka jää pois.
Jos sellaisesta syrjimisestä olisi kyse, puuttuisin siihen tietysti.
Kuitenkin sinä nyt vain puhuit siitä arkeen kuuluvasta asiasta, että a) eri perheillä on eri säännöt ja b) lapsilla on bestikset ja sitten kaverit, joiden kanssa leikitään joskus.
KIUSAAMISESSA on kyse systemaattisesta syrjinnästä, sinun tyttäresi kohdalla ei siitä ole kyse. Toki lohduttaisin minäkin lastani ja keksisin tilalle jotain kivaa tekemistä - mutta ei tuossa nyt kannata A:n vanhempia mollatakaan tai vaatia yleisesti "avoimia ovia" rajoittamattomalle määrälle lapsia.
Kyllä minä ainakin ymmärrän mainiosti, ettei koteihin oteta kuin tietty määrä kavereita arkisin. Meillä on aika ahdasta, ja jos lapsia on viisi, koko muun perheen olo käy ahdistavaksi. Muullakin perheellä on oikeus viihtyä koulun/työpäivän jälkeen!
-6/13-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ok pitää bestiksiä ja sit noita varakavereita joita voi pompotella miten haluaa. Meillä on lapsille tehty selväksi että se on epäreilua ja jos porukalla ollaan niin ketään ei jätetä ulkopuolelle minkään syyn takia. Onneksi mun lapset ovat oppineet hyvin lojaalisuutta eli jos jonkun luo ei kaikki pääse sit mennään ulos leikkimään.
KIUSAAMISESSA on kyse systemaattisesta syrjinnästä, sinun tyttäresi kohdalla ei siitä ole kyse. Toki lohduttaisin minäkin lastani ja keksisin tilalle jotain kivaa tekemistä - mutta ei tuossa nyt kannata A:n vanhempia mollatakaan tai vaatia yleisesti "avoimia ovia" rajoittamattomalle määrälle lapsia. Kyllä minä ainakin ymmärrän mainiosti, ettei koteihin oteta kuin tietty määrä kavereita arkisin. Meillä on aika ahdasta, ja jos lapsia on viisi, koko muun perheen olo käy ahdistavaksi. Muullakin perheellä on oikeus viihtyä koulun/työpäivän jälkeen! -6/13-
Miksi se yksi? Miksei kaikkia pihalle? Tästähän olikin kyse, eikä kohtuuttomasta joustamisesta vanhempien taholta, joilla on ruoanlaitto mielessä eivätkä mahdu kotiinsa tai ehdi ajatella jonkun yhdentekevän lapsen tunteita.
Kyse olikin pelisilmästä vanhempien taholta, ei omista säännöistä joustamisesta. Porukassa voi olla jo valmiiksi joku joka on aina heikoimmilla, ja syrjityksi tulemisen tunne kasvaa kun aikuiset ihmiset laittavat huomaamattaan lapsen *taas* tilanteeseen jossa joutuu syrjityksi.
Ja vaikkei joku olisikaan heikoimmilla, ei tarvita kuin se yksi kerta kun joku jotenkin erottuu joukosta, siitä tulee helposti nokkimisjärjestys. Näin käy usein, se on realiteetti jonka kanssa lapset elävät, mutta tarvitseeko aikuisten vahvistaa tätä mallia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KIUSAAMISESSA on kyse systemaattisesta syrjinnästä, sinun tyttäresi kohdalla ei siitä ole kyse. Toki lohduttaisin minäkin lastani ja keksisin tilalle jotain kivaa tekemistä - mutta ei tuossa nyt kannata A:n vanhempia mollatakaan tai vaatia yleisesti "avoimia ovia" rajoittamattomalle määrälle lapsia. Kyllä minä ainakin ymmärrän mainiosti, ettei koteihin oteta kuin tietty määrä kavereita arkisin. Meillä on aika ahdasta, ja jos lapsia on viisi, koko muun perheen olo käy ahdistavaksi. Muullakin perheellä on oikeus viihtyä koulun/työpäivän jälkeen! -6/13-
Miksi se yksi? Miksei kaikkia pihalle? Tästähän olikin kyse, eikä kohtuuttomasta joustamisesta vanhempien taholta, joilla on ruoanlaitto mielessä eivätkä mahdu kotiinsa tai ehdi ajatella jonkun yhdentekevän lapsen tunteita. Kyse olikin pelisilmästä vanhempien taholta, ei omista säännöistä joustamisesta. Porukassa voi olla jo valmiiksi joku joka on aina heikoimmilla, ja syrjityksi tulemisen tunne kasvaa kun aikuiset ihmiset laittavat huomaamattaan lapsen *taas* tilanteeseen jossa joutuu syrjityksi. Ja vaikkei joku olisikaan heikoimmilla, ei tarvita kuin se yksi kerta kun joku jotenkin erottuu joukosta, siitä tulee helposti nokkimisjärjestys. Näin käy usein, se on realiteetti jonka kanssa lapset elävät, mutta tarvitseeko aikuisten vahvistaa tätä mallia?
Tässä on nyt kiteytettynä juuri se mitä minä tarkoitin. Lukekaas äidit ja isät vielä kerran ja ajatuksella!
ap
Rouvat A, B ja C ovat menossa yllätysvierailulle rouva D:n luokse ja ovella rva D sanoo, että hänellä on sellainen periaate, että vain kaksi vierasta pääsee heille kerralla kyläilemään, joten yhden on jäätävä pois.
Luulenpa, että aikuisesta ihmisestä tuntuisi aivan yhtä pahalta kuin lapsestakin.
Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rouva A päättää, pitääkö jäädä B:n vai C:n ;)
Rouvat A, B ja C ovat menossa yllätysvierailulle rouva D:n luokse ja ovella rva D sanoo, että hänellä on sellainen periaate, että vain kaksi vierasta pääsee heille kerralla kyläilemään, joten yhden on jäätävä pois. Luulenpa, että aikuisesta ihmisestä tuntuisi aivan yhtä pahalta kuin lapsestakin. Ei mulla muuta.
vielä hönömmän luokse :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti saa pahemman mielen kuin lapsi.
Niin ja sitten vielä rouva A päättää, pitääkö jäädä B:n vai C:n ;)
Oikeasti, kyllähän aikuinen toki osaa käsitellä asiaa tuollaista asiaa paremmin kuin lapsi, mutta tunteena moinen kohtelu olisi varmasti aivan samanlaista.
t. sama (olinko nyt 32 vai mikä...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaisesta kun mielensä pahoittaa myös aikuinen samassa tilanteessa. Jotkut vaan luulevat ettei lapsilla ole tunteita....että se yksin jätetty kai vaan iloisesti vihellellen lähtee yksin leikkimään...diipadaapa!
Hönöjä akkoja siis liikenteessä Rouvat A, B ja C ovat menossa yllätysvierailulle rouva D:n luokse ja ovella rva D sanoo, että hänellä on sellainen periaate, että vain kaksi vierasta pääsee heille kerralla kyläilemään, joten yhden on jäätävä pois. Luulenpa, että aikuisesta ihmisestä tuntuisi aivan yhtä pahalta kuin lapsestakin. Ei mulla muuta.
vielä hönömmän luokse :D
eikä koskaan tullut mieleenkään että osa saa tulla meille ja yksi jätettäis ulos. Eikä kyllä mun 7v tyttökään edes olettanut että niin voi toimia mutta valitettavasti oon huomannu, että eräät kaverinsa ovat jo oppineet "vanhempiensa tavoille" näissä asioissa eivätkä tajua ollenkaan että tuossa olisi mitään väärää...näin niitä lapsia kasvatetaan!
kun siihen opetetaan. Meillä ainakin koko kööri paineli ulkona koko kesän ja nytkin iloisesti tuolla laskevat mäkeä...ei tarvi sisällä nyhjöttää.
Kyllä minä väsyneenä ja kiiressäkin pitäisin huolta, että yhtä ei noin vaaan heitetä pois joukosta - ja vielä aikuisten siunauksella!
Minusta ei todellakaan ole ok ajatella, että mitäpä tuosta kun meidän lapsi heitettiinkaveriporukasta ulos, tehdään joskus toisinpäin. Jos noin kävisi, olisin ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuinka moni aikuinen tykkää, kun murheisiin ystävä kevyesti kuittaisi, että "pikku juttu". Jos lapsella on paha mieli, se on ymmärrettävää, eikä tunnetta saa ylenkatsoa. Se, että on ymmärtäväinen ei tarkoita, että lietsotaan vihaa tms - vaan jutellaan siitä, että miten itse voisi hoitaa tilanteen fiksummin jos joutuisi samaan tilanteeseen.
äiti saa pahemman mielen kuin lapsi.
Tällaisesta aikuisten piittaamattomuudesta tuleekin juuri se paha mieli.
Onneksi viestien perusteella suurin osa vanhemmista kuitenkin osaa opettaa lapsilleen myös toisten huomioonottamista.
Tämänkään viestin kirjoittajalle tuskin menee perille se, miksi aloituksen tein. Ei vaikka rautalangasta vääntäisi. Ja se on sääli. Juuri vanhempia varten täällä tästä kirjoittelen, jotta ymmärtäisivät millaisia arvoja lapsilleen siirtävät.
En toki ole tätä lapselle liikaa voivotellutkaan. Eikä täällä olla koko iltaa itkettykkään. Tietenkin käsittelin asiaa lapsen kanssa, kuten kuka tahansa muu järkevä aikuinen, liikaa suurentelematta. Lapsen paha mieli oli hetkellistä ja meni jo ohi.
Mutta asian ydin olikin täällä av:lla suunnattu meille vanhemmille. Eikö me voitaisi vähän tarkemmin miettiä sitä, miten meidän tekemiset vaikuttaa lapsiin. Meidän tyttö ei nyt varsinaisesti ole mikään seurapiiriperhonen, mutta ei hylkiökään. Entäs ne, jotka kohtaavat tälläistä vielä normaalia useammin?
Ja sille, joka kyseli siitä, miten asia oli esitetty, niin kyllä se näin meni, keskenään sovitusta porukasta piti "jälkeenpäin" valita yksi, joka jää pois.