Lue keskustelun säännöt.
Eronneen miehen "perhe"
11.01.2011 |
Eilisessä Iltalehdessä Mika Häkkinen poseeraa Marketan ja uuden vauvan kanssa. Tekstissä hän puhuu vanhemmista lapsistaan Hugosta ja Ainasta. Tässä yhteydessä toteaa, että loppupeleissä perhe on ainoa, jolla on merkitystä.
Olenko kenties ainoa, joka ei ymmärrä eronneen miehen perhelogiikkaa? Käsittääkseni Mikan vanhemmat lapset eivät vakituisesti asu Mikan ja Marketan luona. Tällöin eivät mielestäni kuulu enää Mikan perheeseen.
Ja jos loppupeleissä perhe on ainoa jolla on merkitystä, niin onhan kätevää, että aina voi edellisen perheen tilalle hankkia uuden, kun alkaa tämä elämän tärkein asia tympiä?
Kommentit (66)
Perhe: äiti, jonka kanssa asuin, isä jonka luona kävin ja hänen luonaan olevat kaksi sisaruspuolta. Tämä oli ydinperheeni ja pysyvä, muta hajautettu. Vanhempien uudet puolisot ovat perhettäni, mutta vaihdettavissa vuosikymmentenkin jälkeen. Lisäksi äitini pitää yhteyttä sisaruspuoliini, koska kokee että he ovat minun perhettäni.
Koti: paikka jossa asuin äidin kanssa. Lisäksi oli "isän luona", joka oli sisarusteni koti.
Äitinä omien lasteni perhe:
Minä ja lasten isä olemme lasten ydinperhe. Asumme eri osoitteissa. Lisäksi lasteni laajennettuun perheeseen kuuluvat isän naisystävä ja tämän lapset, sekä oma miesystäväni ja tämän lapset, joita tapaamme harvoin. Lasteni isä ei kuulu perheeseeni, mutta lasten kautta kuulumme samaan perherinkiin, jossa pyritään kaikkien parhaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasteni isä ei kuulu perheeseeni, mutta lasten kautta kuulumme samaan perherinkiin, jossa pyritään kaikkien parhaaseen.
[/quote]
Ei enää oikeat käsitteet riitä, niin on sitten näitä "perherinkejä".
Se, että mukaudutaan käsitteeseen vai että syntyy uusia käsitteitä kun vanhat eivät riitä? Ovatko käsitteet elämää vai elämä käsitteitä varten? Onko oikea perhe se millaiseksi se koetaan ja eletään, vai se miten käsite määritellään?
Ja mikä ylipäätään on "oikea" käsite? Tekeekö pitkä historia käsitteestä oikeamman, vai tekeekö sen vastaavuus todellisuuden kanssa? Sorry jos sinun maailmasi on laatikossa :/
Ei enää oikeat käsitteet riitä, niin on sitten näitä "perherinkejä".
Se, että mukaudutaan käsitteeseen vai että syntyy uusia käsitteitä kun vanhat eivät riitä? Ovatko käsitteet elämää vai elämä käsitteitä varten? Onko oikea perhe se millaiseksi se koetaan ja eletään, vai se miten käsite määritellään? Ja mikä ylipäätään on "oikea" käsite? Tekeekö pitkä historia käsitteestä oikeamman, vai tekeekö sen vastaavuus todellisuuden kanssa? Sorry jos sinun maailmasi on laatikossa :/
Ei enää oikeat käsitteet riitä, niin on sitten näitä "perherinkejä".
Ei sinua nyt tässä kukaan estä elämästä. Meillä nyt vaan on vähän erilaiset todellisuudet.
eivät vanhemmat lapsistaan.
Vanhemmat ovat aina lastensa perhettä, vaikkeivät olisikaan enää toistensa perhettä.
Jutun kansiotsikko sai vähän kurtistelemaan kulmia, koska kuvassa oli vain uusi vaimo, uusi lapsi ja koira. Mutta jos kerta jutussa Mika sisäisti Hugon ja Ainan perheeseensä, niin kuva-otsikko-yhdistelmä saattoi olla vain kirjoittajan tekemää sävyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
outo tilanne. Miehen 13v. poika oli meillä joulun aikoihin. Käy kerran kuussa viikonlopun, kun asuu niin kaukana. Ei ole koskaan edes asunut isänsä kanssa ja säännölliset tapaamiset alkoi vasta taaperoiässä.
Sanoin matkalla juna-asemalle kliseisen: "eikö ole kiva päästä kotiin vaihteeksi?" en tarkoittanut sillä mitään. Poika sanoi heti "on tääkin mun koti". Menin hiljaiseksi. Saa toki pitää kotinaan, mutten koskaan ole ajatellut, että poika voisi pitää meidän kotia kotinaan, kun käy niin harvoin ja tuo kaikki vaatteita myöten aina mukanaan.
Tokihan isä on hänen perhettään, vaikkette te kaksi toistenne perhettä olisikaan.
Kaiken lisäksi sinun oikeassa todellisuudessasi on empatiakyky huipussaan. Oletko ajatellut, että ihmiset saattavat reagoida tunteella, jos heidän tuntemuksensa omasta perheestään tuomitaan keinotekoisiksi?
Enemmän kuitenkin ärsyttää se, että et edes vaivaudu pohtimaan asiaa ja omia käsityksiäsi yleisemmällä tasolla. Sinänsä tämä ei yllätä, taidan tietää ihmistyypin. Terveisiä sinne sinun todellisuuteesi, sinne ei aurinko taida paistaa :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät vanhemmat lapsistaan. Vanhemmat ovat aina lastensa perhettä, vaikkeivät olisikaan enää toistensa perhettä. Jutun kansiotsikko sai vähän kurtistelemaan kulmia, koska kuvassa oli vain uusi vaimo, uusi lapsi ja koira. Mutta jos kerta jutussa Mika sisäisti Hugon ja Ainan perheeseensä, niin kuva-otsikko-yhdistelmä saattoi olla vain kirjoittajan tekemää sävyä?
pitää tuo keltaisen lehdistön journalismi ottaa huomioon.
Mutta itse asiasta minä olen sitä mieltä, että vaikka vanhemmat eivät lapsistaan eroakkaan, niin erotessa rikotaan myös perhe.
Myös minä olen siis sitä mieltä, että tiukasti ajatellen perhe asuu saman katon alla. Ehkä tälle toisen perheen mukaan lukevalle laajennetulle perhekäsitteelle pitäisi keksiä jokin uusi termi. Onhan meillä jo äiti-,isä- ja sisaruspuolet sekä ydinperhe ja uusioperhekin. Mutta mikä on sen entisen ydinperheen ja uusioperheen yhdistelmä. Sille ei ole määritelmää olemassa. Sinällään se on vähän nurinkurista, että lasten kannalta sillä tärkeimmällä uusiohässäkkällä ei ole nimeä.
Toki totta on sekin, että termeillä ei tässä asiassa ole suurta merkitystä, ja jokainen kai mieltää nätä asioita vähän omalta kantiltaan. Tärkeintähän ovat kuitenkin ihmiset ja heidän väliset suhteensa. Usein olen kuitenkin huomannut, että lapset itsekin ovat vähän ihmeissään, kun yrittävät näitä omia uusperhekuvioitaan kertoa.
lukea mutta miten on- onko nuo joiden mielestä ne "vanhat" lapset ei enää kuulu perheeseen uusperheen äitejä?? Koska oikeesti ei voi käsittää et joku äiti- paitsi se uusperheen uhattu äiti voisi ajatella et erossa lapset lakkaa kuulumasta isänsä perheeseen. Ja on siis jotain pakollisia viikonloppuvieraita?
Koska lapsen päässä sekä äiti että isä kuuluvat hänen perheeseen ja ennen pitkää- jos ovat täysjärkisiä- myös uuden perheen jäsenetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaimoni ja suhteessa syntynyt lapsi ja hänen sisaruksensa jotka ovat edellisestä liitosta. Vaikka nämä isommat lapseni eivät asu minun luona ovat he minulle tärkeimpiä ihmisiä ja perhettäni, toisin kuin eksäni "Erja", jota en tapaa ja en ole nähnyt vuosiin.
Aloittelijan pohdinnat olivat mielestäni aika outoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eronneen miehen näkökulmaa ajatellaan niin vaimon mielipiteellä ei olisi merkitystä tässä asiassa) mutta vaimon mielestä tottakai sisarukset ovat samaa perhettä, lapsemme sisaria ja ei mitenkään eroteltavia. Kuuluvat meidän jengiin ja heidän mukaan meidänkin elämää ja menoja mietitään aivan kuten vaimonkin edellisen liiton lapset huomioiden.
Itse en miellä miehen edellisen liiton lasta perheeni jäseneksi. Hän on yhteisen lapsemme ja miehen perhettä, mutta ei minun. Hän on minulle vähän kuin joku kaukainen serkku tai muu - sukulainen tai tuttava, joka käy säännöllisesti vieraisilla.
En myöskään koe olevani tästä lapsesta vastuussa. Minullahan ei ole mitään sanottavaa hänen asioissaan, en ole hänen vanhempansa. Meillä on hänen kanssaan ihan hyvät välit. Mutta ei mitään suurempia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun mielestä lapsiperheen perheenjäseniksi luetella isovanhempia. Silti ne on joskus olleet samaa perhettä lastensa kanssa. Useinhan kuulee vanhempienkin sanovan, että lapset hankkivat oman perheen. Lähisukua ja tärkeitä ihmisiä nämä isovanhemmat omille lapsilleen silti ovat koko loppuelämän ajan.
Sama pätee mielestäni myös näihin eronneisiin. Pois muuttaessa lakkaa olemasta perheenjäsen. Vanhemmuus toki säilyy.
lukea mutta miten on- onko nuo joiden mielestä ne "vanhat" lapset ei enää kuulu perheeseen uusperheen äitejä?? Koska oikeesti ei voi käsittää et joku äiti- paitsi se uusperheen uhattu äiti voisi ajatella et erossa lapset lakkaa kuulumasta isänsä perheeseen. Ja on siis jotain pakollisia viikonloppuvieraita?
Koska lapsen päässä sekä äiti että isä kuuluvat hänen perheeseen ja ennen pitkää- jos ovat täysjärkisiä- myös uuden perheen jäsenetkin.
pakko vastata: en ainakaan minä ajattele näin. Tosin meillä on molemmilla ennestään lapsia. Uusperheen äiti on kyllä myös sellainen, jolla "omat" lapset, mutta ei lapsipuolia.
oma perhe on, minä,mies ja lapset.. Sukulaisia näemme harvemmin, lasten kaverit tulevat ihan muualta.
Vaikka eivät samankaton alla asukaan. Mua vaan kuvottaa tommonen et tehdään jotain juttuja jostain "rakastuneista perheistä" jonka vanhemmat ovat jo kertaalleen eronneet ja lapsia ex-liitostakin?!?! Hieman muuttunu suomalainen moraalikäsitys viime vuosikymmenten aikana..Huonoon suuntaan.
mutta kyllä mielestäni perhe asuu saman katon alla.
perhe käsitteenä on se, miten itse kukin sen ajattelee/kokee. Eli ei perhettä voi noin yksioikoisesti rajata! Omat kaksi vanhempaa lastani, joiden isästä olen eronnut lasten ollessa aivan pieniä eli jo vuosia sitten, mieltävät isänsä kuuluvan heidän perheeseensä, vaikka eivät edes muista aikaa, jolloin asuimme saman katon alla. Samaten heidän mielestä heidän perheeseensä kuuluvat minä (siis äiti), uusi mieheni, pikkusisarukset, jotka asuvat saman katon alla (siis minun ja uuden mieheni lapset) ja myös pikkusisarukset, jotka asuvat muualla (heidän isänäsä ja tämän uuden puolison lapset). Jännä kyllä, isän uusi puoliso ei heidän mielestään kuulukaan enää perheeseen. Mikä minä olen sanomaan lapsille, että ei teidän isänne ole teidän perhettänne!!!
että monesta asiasta on pitänyt tehdä joku ääritelmä, ja rajanveto, juridinen.Sitten on lisäksi se ELÄMÄ, se miten ihmiset elävät ja elämänsä kokevat.
ON sitten ihmisestäö kiinni määritteleekö kaiken sääntöjen ja rajojen ja lokeroiden ja pykälien mukaan- vai tunteiden ja kokemusten.
Veikkaan et vähissä on lapset jotka määrittelee perheensä juridisten pykälien mukaisesti. Eikä se aikuisellekaan hyvää tee.
Siis perhe on subjektiivinen kokemus- eikä kenelläkään, ikinä, missään ole oikeutta mennä väheksymään toisten perhe-kokemusta. Kunnioittaa voi ja tukea tietysti.
Nähdään että siihen kuuluu vain isä, äiti ja lapset. Muualla taas "perhe" koostuu isovanhemmista, vanhemmista, sisaruksista perheineen, tädeistä, sedistä, serkuista jne.!
Ja minä koen että minun "perhettäni" on vanhempani (eronneet) siskoni&veljeni ja heidän puolisonsa sekä lapsensa, sekä kaksi serkkua ja tätini joiden kanssa olemme aina olleet tiiviisti tekemisissä (enemmän kun muiden sukulaisten).
Varsinainen "perheeni" on sitten minä+mies+lapset, MUTTA tosiaan miellän "ei vain sukulaisiksi" vaan "perheenjäseniksi" monta omaa sukulaista ja esim. miehen yhden siskon perheineen.
Mutta oleellista varmaan on se LAPSEN näkökulma: eronneiden lapsilla on kaksi kotia ja perhe on mutta "hajallaan". kamalaa olisi jos joku sanoisi lapselleen "et ole perhettä kun ei asuta samassa taloudessa!".
Ja jos määritellään esim. perheenjäsen vaikka sairaalanpapereissa, niin ei siellä kysellä oletko etä- vai lähivanhempi, vaan isä/äiti=perheenjäsen joka saa esim. tietoa lapsen tilasta jne.
Ja kai sitä jokainen äiti kokee että lapsi on perheenjäsen vaikka asuu omillaan? Eli ei se tarkoita vain saman katon alla asuvia. Vai eikö ulkomailla töissä oleva isä ole perhettä kuin silloin kun on kotona?
No itse pidän perheenä lapsia ja miestä.
Eli tässä tapauksessa Mikan perhe on nykyinen ja kaikki lapset. Mutta Erja ei siihen enää kuulu.
Erjan perhe on sitten hänen nykyinen ja lapset.
Siis omasta mielestäni. Eli Erjan ja Mikan lapsilla on kaksi perhettä, äidin perhe ja isän perhe.