Joskus osaa niin ottaa aivoon nuo kersat!

Meillä ainakin menisi aika oikopäätä.

ja miettikää ihan oikeasti, miten tästä eteenpäin. Mielestäni tuo ei ole enää normaalia tuon ikäisen käyttäytymistä (7 v) eikä äänen käheäksi karjuminen normaalia kasvattamista. En halua loukata, mutta sanon tämän siksi näin suoraan, että kyllähän jokaisessa perheessä on välillä niitä huonompia päiviä. Tuntuu, että lapset kiukuttelevat koko ajan, itse on väsynyt ja oman ajan puutteessa jne. Mutta jos elämä on koko ajan yhtä tappelua, vaaditaan ihan uudenlaista kurinpitosysteemiä. Ja myös sen pohtimista, mistä lasten käyttäyminen johtuu. 3 v.llä menisi vielä uhman piikkiin, mutta silloinkin on itse tärkeää olla rauhallinen, edes yleensä (myönnän että itsekin joskus tullut huudettua).

että kaikkien perheen käytäntöjen on muututtava (ajanvietto-, kurinpito- jne.). En siis mitään parisuhteeseen liittyvää. Sanoin vähän hassusti.

Tuo 7-vee lähinnä ärsyttää tuota pienempää, joka sitten kiljuu, karjuu, puree, potkii, lyö.

Sitten tuo 7-vee vaan nauraa rätkättää oikein vittumaisesti, että hähhää, sainpa tuon taas tulistumaan....



Meidän 7-vee käy säännöllisesti terapeutin juttusilla, ja kartoitetaan mikä tuon päässä on vialla. :(

Sitten vielä törmäsin fb:ssä entisen luokkakaverin kuvaan... Kaunis, hehkeä, menestyvä ja LAPSETON!!!



Ok nyt on lapset tehty alle kolmikymppisenä, mutta on tullut selluliittiä, naama väsynyt, tukka sekaisin. Olin joskus kaunis, hehkä ja haluttava. Nyt en jaksa nostaa itseäni tästä montusta...



Lapset 6-v 2-v ja 5 kk