Lue keskustelun säännöt.
Miten helpottaisin äitinä 11-kuisen järkyttävää eroahdistusta?
Kommentit (7)
vauvalehdessä oli juuri juttu eroahdistuksesta. Kannatta lukaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis jätä yksin, mutta esim. kun menen vessaan, käyttäydyn kuin se olisi normaalia (niin kuin onkin), en ota lasta mukaan, mutta jätän oven raolleen. Isoveli leikittää sinä aikana. Aluksi huusi ja sitten huutelin sieltä vessasta, että tule tänne, ja nyt kun osaa itse tulla ja ovi on raollaan, niin ei enää ole tarvetta edes tulla.
Isän kanssa menee usein alakertaan eikä itke siitä enää (aluksi siitäkin). Tein silloin niin, että menin hetken päästä perässä ja hain ylös, niin eiköhän aika pian halunnut alas, kun isällä ja isoveljellä tuntui olevan niin hauskaa.
Nykyään eroahdistus näkyy sellaisena, että kaikissa tilanteissa äidin pitää olla näkyvillä ja usein pitää olla aivan äidin sylissä. Vieraissa paikoissa tai vieraiden ihmisten keskellä en koskaan jätäkään yksin ja pidän sylissä. Harmittaa vaan, kun oli ennen tosi utelias ja tutkiva luonne, nyt nyhjää koko ajan sylissä... Mutta nyt näin. Hetken päästä varmaan painelee kaukana ja äidistä viis!
Itse palaan töihin kun lapsi on 11kk, nyt 1kk ennen on vielä aivan kiinni minussa. Sitten on vaan uitava. Siinä se. Usko itse siihen mitä teet niin lapsenkin on helpompi uskoa.
Itse palaan töihin kun lapsi on 11kk, nyt 1kk ennen on vielä aivan kiinni minussa. Sitten on vaan uitava. Siinä se. Usko itse siihen mitä teet niin lapsenkin on helpompi uskoa.
Kuule, realismisi ei auta 11 kuukauden ikäsitä vauvaa!! Ymmärtääkö se sun asiat? Vauva on vauva, ei aikuinen joka ajattelee kuin aikuinen.
Mieti nyt vähän mitä oot tekemässä.
Vauva ei saa jälkikäteen enää perusturvallisuutta eikä vauva-ajan läheisyyttä.
Täytyy sanoa että kuuna päivänä ei tuollainen olsi tullu mieleenkään.
Välttämällä erotilanteita nyt viimeiseen asti.
ja siellä nimenomaan asiantuntija sanoi, että ei tarvitse välttää menemästä välillä yksin vaikka kauppaan tai jumppaan kunhan lapsi on turvallisessa hoidossa. Että kyllä se lapsi sen eron kestää.
Ja samainen asiantuntija juuri sanoi, että ihan hyvin voi mennä ilman lasta vaikka keittiöön ja puhella sieltä lapselle. Eli pikkaisen totuttaa siihen, että äiti ei välttämättä ole koko aikaa silmien edessä mutta äiti on silti paikalla. Eli kyllä mä sen vähän jonkin sortin karaisuksi laskisin. Tosin melko lempeäksi sellaiseksi.
Mutta eroahdistu on joka tapauksessa sellainen aika, että se menee vain ajan kanssa ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kakkonen, mutta esim. isän "hoitoon" jättämistä voi mielestäni helpottaa sillä, että vauva, isä ja äiti leikkivät ja halailevat yhdessä -> vauva "laajentaa" äidin tuoman turvan isään.
Välttämällä erotilanteita nyt viimeiseen asti. Lasta ei voi "karaista" oppimaan olemaan yksin, luottavainen ykssinolo onnistuu vain, kun perusturvallisuus on hyvällä pohjalla eli NYT hätään vastataan. Ota tarvittaessa vessaankin mukaan jne, ei sitä loputtomiin kestä ;)
Välttämällä erotilanteita nyt viimeiseen asti. Lasta ei voi "karaista" oppimaan olemaan yksin, luottavainen ykssinolo onnistuu vain, kun perusturvallisuus on hyvällä pohjalla eli NYT hätään vastataan. Ota tarvittaessa vessaankin mukaan jne, ei sitä loputtomiin kestä ;)